Ensi vuoden alusta on tulossa käyttöön nk. Pelastuskoiran käyttöönottotarkastus. Tämä KÄYTA tulee olemaan sama molempien liittojen (Suomen Palveluskoira- ja Suomen Pelastuskoiraliitto) koirille, ja se suoritetaan kun oman liiton hälytasovaatimusten mukaiset kokeet/testaukset on ensin suoritettu hyväksytysti. Samassa yhteydessä Palveluskoiraliiton hälytasovaatimukset muuttuvat niin että yhdellä B-tason kokeella koira on hälykelpoinen (tai siis pääsee Käyttöönottotarkastukseen) kun siihen nyt tarvitaan yksi B- ja yksi A-koe ja vielä vuosi sitten kaksi B-koetta (kuten esim. Vinhalla). Käyttöönottotarkastajien koulutus on käynnissä, ja tarkastajaharjoittelijat tarvitsevat tietysti kukin omassa porukassaan harjoituksia ja tämän hetkisten tarkastuksen sääntöjen testausta jotta nähdään toimiiko homma ja mitä pitää muuttaa.

Meillä on järjestetty testaajaharjottelija Miikulle nyt kaksi treeniä ja eilen tehtiin vielä kolmas jossa minä ja Riemu oltiin "testattavana" koirakkona. Kahden ekan koirakon kohdalla on tullut jo jonkinlainen rutiini ja tultu siihen ajatukseen että koirakon ja kartturin tulee "käyttäytyä" testissä kuten olisivat oikeassa etsinnässä, eli käytännössä koirakolle testi on kuten hälytystreeni. Koska Riemutin on tehnyt tähän mennessä vain yhden hälytreenin joka sekin meni kaikissa mahdollisissa kohdissa pitkälti meistä riippumattomista syistä ihan tuhannen pieleen ja koska sunnuntaina ollaan menossa kokeeseen, sovittiin testin suunnitelleen Eijan kanssa että alue on vähän pienempi kuin kahdella ekalla koirakolla, eikä pyritä testin vaatimaan 2 tunnin etsintäaikaan.

Lähtötilanne oli että kaksi marjastajaa (mies ja nainen) on kadonnut, pari tuntia sitten viimeinen havainto. Lisäksi mahdollisesti kadonneena on heitä etsimään lähtenyt pyöräilijä. Ts. 2-3 henkeä kadoksissa. Alue punaisella ao. kartassa, sen koko reilu 8 ha (160x550 m). Kevyt tuuli lännestä, tosin metsän puolella ei ilma kyllä paljon liikkunut. Lämmintä n. 20 astetta. Etsintäsuunnitelma nro1: Kierretään alue vastapäivään. Aloitettiin siis luoteiskulmasta, lähetin Riemun pari kertaa pistolle kiertämään alueen alussa olleen kuusikon ja kivikon. Sitten jatkettiin partioiden etelärajaa kohti itää. Metsän puolella ei tosiaan tuullut eikä ollut juuri haisujakaan ja koira liikkui melko rauhallisesti suht lähellä, näin sen koko ajan. Se mm. söi mustikoita välillä, joten ei se ainakaan käynyt liikaa kierroksilla tästä hommasta.... Eteläreuna oli pusikkoista ja aika pian päätin muuttaa etsintäsuunnitelmaa. Suunnitelma 2 oli että päästyämme alueen itärajalle käännymmekin takaisin kohti junarataa itärajan keskeltä ja siis halkaisemme alueen idästä länteen. Suurinpiirtein alueen korkeimmalla kohdalla Riemu sai hajun, selvitteli sitä hetken ja toi rullan. Olimme löytäneet Jaanan :-)

Löydön jälkeen päätin muuttaa suunnitelmaa vielä kerran (nro. 3) niin että alueen itäpää tulisi katsottua kerralla eikä sinne oletettavasti tarvitsisi enää palata. Palasimme siis suunnilleen omia jälkiä itärajalle, kiersimme koilliskulman ja jatkoimme pohjoisrajaa kohti länttä Jaanan löytöpaikalle ja siitä sitten edelleen suunnitelman 2 mukaan alueen keskellä kohti länttä. Paluumatkalla Riemu kävi tarkistamassa yhden kivenjuuren tarkasti ja jälkikäteen selvisi että mh nro. 2 oli ollut siinä ensin. Riemu siis reagoi selvästi kohtaan jossa ihminen on ollut, hyvä!  Alue oli melko kosteaa ja Riemu tietysti pluttasi tyytyväisenä kaikki ojat. Pian sen jälkeen kun olimme ohittaneet Jaanan löytöpaikan koira hävisi pitkälle edelleni. En huomannut ensin että se oli lähtenyt, mutta kun se viipyi arvasin että nyt on joku haju nenässä. Hetken päästä Riemu tulikin ja toi rullaa melko vaivalloisen oloisesti. Rulla oli irronnut toisesta päästä, mutta hienosti pikkulikka silti selvitti ilmasun loppuun sakkaa. Mika löytyi :) Ja jälkikäteen selvisi että Mika oli joutunut vaihtamaan piiloa ja kulkenut juurikin sitä ojanviertä jota mekin tulimme. Riemu oli siis lähtenyt rivakasti tarkistamaan asiaa kun osuimme Mikan menojäljelle.

Tämän jälkeen selvitimme kartturin kanssa mikä alue meillä oli vielä tarkistamatta ja miten jatkamme etsintää ja sitten tarkastaja puhalsikin pelin poikki. Kaikki maalihenget olivat löytyneet.

Alueella oli myös 5-6 tuntia vanha jälki, mutta siihen Riemu ei reagoinut, ei ainakaan niin että olisin huomannut. Tuoreempiin jälkiin se on kyllä reagoinut lenkillä.

Kovasti saatiin kehuja testin jälkeen. Kuulemma tehdään Riemun kanssa hyvää yhteistyötä ja tottahan se on. Siinä missä Vinhalle minä olen ollut lähinnä autonkuljettaja joka tuo koiran alueelle ja se suorittaa sitten itsenäisen etsinnän, Riemun kanssa tehdään hommia kimpassa. Minusta tuntui että Riemu pyöri jaloissa ja epäilin tiesikö se siinä mustikoita napsiessaan yhtään mitä oli tekemässä, mutta kun haju tuli nenään se lähti ja ilmasut oli tosi varmat. Kyllä siitä vielä hyvä tulee kunhan saadaan lisää kokemusta :D Hassua miten Riemu on "valmistunut" ihan kuin varkain ja huomaamatta. Vastahan tässä väännettiin ilmasua ja pelkäsin ettei BH-koe mene ikinä läpi. Vinhan peninkulmasaappaita Riemu ei varmasti koskaan tule täyttämään, mutta ei ole tarviskaan. Onhan se aika paljon helpompaa kun koira pysyy oikeasti hallinnassa ja tiedän missä se on käynyt.