Mitäpä sitä "koiraperhe" muutakaan tekee vappuaattona kuin koirajuttuja; Olin ilmoittanut Voiman Toholammille ryhmänäyttelyyn ja päästiin siis korkkaamaan pojan näyttelyura lauantaina. Kehän laidalla normi pystiskehämeininkiä, tuttua Iipan näyttelyreissuilta. Odottelu ja odottelua, Voimakin ehti rauhoittua hyvin, tosin vähän se hilseili eli jännitti toisin kuin esim. näyttelytreeneissä. Kehässä Voima käyttäytyi tosi hyvin, ravasi kun juostiin ja seisoi nätisti paikallaan. Ei arastellut tuomaria, antoi nätisti katsoa hampaat mutta kiemurteli vähän kun kokeiltiin muuten. Laatuarvostelusta saatiin Erinomainen ja oltiin junnu-urosten kakkosia. Junnu-uroksia oli yhteensä kaksi ja siitä toisesta tuli ROP, joten ei me huonolle hävitty  Arvostelu odotetun mukainen, hyvät kulmaukset, liikkuu hyvin, vähän pitkä runko ja saisi olla tiiviimpi, hyvä karva mutta mustaa hartioilla ja hännässä. Yllärinä tuli kuitenkin se että pojalta puuttuu P1 hampaat molemmin puolin alhaalta! Eihän me tyhmät mitään olla huomattu. Tuo ei kuitenkaan ole hylkäävä virhe ja kasvattaja sanoi että rotujärjestön ohje on että voi käyttää jalostukseen, muuten jalostusmateriaali kapenisi liikaa. Eli ei pidetä vakavana virheenä, mutta pitäisihän ne kaikki hampaat siellä suussa olla.  Noin yleisesti yllättävän moni koira varsinkaan uroksista ei oikein antanut  katsoa hampaita tai koskea. Kukaan ei silti saanut EVAa, vaikka veikkaan että ne mahdolliset hammaspuutokset esimerkiksi ei näiltä koirilta kyllä näkyneet.... Vähän ihmetyttää tuollainen, tuomari suorastaan sanoi että moinen pärräily on pystiksille rodunomaista. Ilmeisesti Voima ei sitten ole roduonomainen kun se tykkää kaikista ihmisistä... PU-kehä oli myös melkoista rähinää, olin ihan tyytyväinen ettei me oltu siellä oppimassa pahoille tavoille. Kehän laidalla haisteltiin varovaisesti muita koiria ja yksi pystis meinasi napsaista Voimaa nenään, muttei poika tästäkään ollut moksiskaan. Ei sen tule mieleen että toisille koirille olisi syytä rähjätä.

Illalla tein lauman kanssa pitkän metsälenkin. Vinha innostui juoksemaan Riemun kanssa pitkästä aikaa oikein kunnolla ja liikkui muutenkin vapautuneemman oloisesti kuin kovalla tiellä.