Huhtikuun alussa Vattajan treenileirillä tein Riemulle sunnuntaiaamuna jäljen joka sai vanhentua reilun 6 h. Jälkeä tallatessani maa oli hiukan jäinen, mutta päivän aikana keli lämpeni. Tuuli oli kohtuullinen. Jälki lähti aika läheltä majoitusmökkiä ja aamusta suunnittelemallani jananpaikalla kävi yksi koira aamupissatuksella, joten siirsin janaa ja jälki lyheni hiukan + eka keppi jäi pois. Pituutta tuli siten vajaa 700 m, keppejä 6, helppoa kangasmaastoa, kaksi metsätien ylitystä. Riemutin jäljesti melko lailla samaa vauhtia kuin aiempia max 2 h vanhoja jälkiäkin. Eka keppi meinasi jäädä ja matkanvarrella joku toinenkin. Muuten Riemu pysyi aika kivasti jäljellä eikä tehnyt isoja tarkistuslenkkejä, mutta vauhtia tosiaan oli.

Sitten taukoa tulikin kuukausi, sillä vasta tänään 2.5. ehdittiin seuraavan jäljen kimppuun. Samu tallasi jäljen eilen illalla Lentokentäntien toiselle puolelle. Maasto on suht kallioista ja siellä menee myös leveitä armeijan käyttämiä polkuja joiden olemassaoloa en ollenkaan muistanut. Jäljestä tulikin vähän turhan vaikea, se olisi ollut vaikeudeltaan sopiva tuommoiseksi 6 tunnin jäljeksi, mutta selvittiin siitä tänäänkin. Pituutta jäljellä n. 1 km, keppejä 7 ja ikää vajaa 12 tuntia. Jälkeä tallatessa oli n. +4 lämmintä, yöllä putosi nollaan ja jälkeä ajaessa oli n. +3 lämmintä. Riemu lähti janalle innokkaasti, hidasti jäljen kohdalla, tarkisti sitä n. 5 m takajälkeä, palasi janalle ja mietti. Sitten se palasi jäljelle itsenäisesti, ja kun hiukan kehaisin lähti ajamaan. Meno ei kuitenkaan ollut mitenkään supervarmaa, ja aika alussa ollut eka keppi jäi. Kepit oli muuten listanpätkiä ja ne ehti olla Samulla vain reilun vartin ennen jäljen tallausta, olisi varmaan pitänyt hajusta paremmin. Jälki jatkui kallioiden ja kivien välissä ja toinen keppi löytyi! Aika hyvä vahvistuksen paikka varsinkin ohjaajalle ;) Minulla oli siis jälki gepsissä, joten tiesin ollaanko oikealla suunnalla vai ei, mutta tarkasti jäljen päällähän noilla ei pysy kun heitto voi olla 10:kin metriä. Kepin jälkeen jälki meni alas n. 1,5 m pudotuksen ja aika pian polulle. Sitten se jatkui aika pitkään osin polulla ja osin polun vieressä, mutta Riemu pysyi aika lailla polulla ja poikkeamille laitetut kepit tietysti jäi. Tässä kohtaa olisi pitänyt olla vähän kreppejä puissa niin olisin osannut oikeassa kohtaa sopivasti vahvistaa ja Riemu olisi varmasti jättänyt polun paremmin. Kertaalleen käytiin polulta metsän puolella ennenkuin käännyttiin kokonaan pois ja näki että metsässä koiran oli tosi paljon helpompi jäljestää. 5. keppi onneksi löytyi metsän puolelta niin saatiin taas vähän uskonvahvistusta. 6 keppi oli noin 2 m ennen hiekkatien ylitystä, tiellä oli kulkenut koiranulkoiluttaja hiukan ennen meitä (ensimmäinen virallinen harha siis). Ja sitten 7 keppi parkkipaikan ympäristömetsässä hyvin lähellä tietä. Seiskan nosto meni vähän esineruuduksi, alueella käy jonkin verran koiranulkoiluttajia, joten parkkiksen ympäristö lienee suht tallattu. Aikaa meillä taisi mennä 45-50 min ja koira sai todella tehdä töitä, mutta kertaakaan se ei kyllä heittänyt hanskoja tiskiin. Jälki oli hiukan liian vaikea, Riemu olisi tarvinnut multa vähän tukea ja 3 keppiä 7:stä jäi. Mutta koska jälki saatiin ajettua, uskon että Riemu sai tästä kyllä roimasti lisää itseluottamusta. Seuraava jälki tehdään sitten vähän helpommaksi ja ennen Tikkakoskea pitäisi saada edes yksi vieraan tekemä jälki.