...näyttää ottavan nyt takaisin kaiken ensimmäisen kuukauden sairastelun aikana menetetyn riehunnan  Sekä eilinen että sitä edeltävä ilta on olleet todellista härdelliä, välillä epäilen että pikkumiehessä on jotain karjakoiran verta, sellaisella tarmolla se nimittäin puree nilkkoja. Lisäksi se tietenkin roikkuu sukissa, lennättää ja repii sanomalehtiä yms, hajotti eilen yhden Ilo vainaan vanhan pallon (joka siis on jo hauras) ja, kuinkas muuten, kiusasi keskittyneesti Vinhaa. Jos Vinha osaisi puhua tai kirjoittaa niin se olis varmaan jo laittanut Hesariin ilmoituksen tyylillä "Annetaan aktiivinen koiranpentu mihin tahansa kotiin, nopeimmalle hakijalle luvassa palkkio"   Iltahauskuuden lisäksi Huima on kahtena yönä herännyt noin kolmelta ja pissalla käytyään jatkanut riehumista siitä mihin se illalla jäi. Se on huomannut yltävänsä jo etutassuilla sänkyyn joten emännän villasukat ja peiton reuna eivät todellakaan ole enää turvassa. Mutta lisäksi Huima on edelleen suloinen ja lutuinen ja rauhoittuu kun sen ottaa syliin. Se tietää jo että ruokakupin saa kun istuu ja katsoo emäntää silmiin, eikä tarvittu kuin yksi jäähy portin takana kun nilkkojen pureminen loppui (ainakin toistaiseksi...) Huima myös syö hyvin ja on taas jo suorastaan ahne ruualle. Aamulla harjoittelimme ensimmäistä kertaa istumista. Ohjasin Huiman istumaan kosketuskepillä noin 4 kertaa jonka jälkeen se alkoikin tarjota istumista jo itse. Se tykkää selvästi tekemisestä ja on mielettömän keskittynyt kun harjoitellaan. Ja kuten Vinha, se jaksaisi vaikka miten kauan, joten kouluttajan suuri haaste on muistaa lopettaa aina ajoissa. Niin ja malttaa lähteä aamulla töihin...