Monesti sitä tajuaa asioiden merkityksiä vasta kun on oikeasti nähnyt tai jopa kokeillut itse käytännössä. Toissapäiväisten eteelähetys treenien jälkeen jäin miettimään kohteen käyttöä ja merkitystä koiralle tuossa harjoituksessa. Tänään tulin siihen tulokseen että mun täytyy kouluttaa nuo kynttilänkuoret vielä selkeämmin kohteiksi kosketuskepin tapaan, sen jälkeen vasta ottaa etäisyyttä. Tarkoitushan on että koira liikkuu suoraan eteenpäin ja suuntaa kulkunsa näköaistin perusteella, siis juoksee suoraan kohti osoitettua kohdetta eikä metsästä ts. käytä nenäänsä. Periaatteessa todellisen metsästystilanteen kannalta voisi ajatella että on parempi jos koira juoksee "nenä auki", mutta käytännössä tuskin koskaan itse näkee pudotuspaikan niin selvästi että tulisi laitettua koiraa linjalle metsästystilanteessa. Ehkä veteen, mutta ei muuten. Kun pudotuspaikka on "jossain tuon kaislikon laidassa" koira laitetaan vapaaseen hakuun. Linjaan lähetystä opetan siis enemmän kokeita kuin käytäntöä varten.

Eilisten treenien perusteella on selvää että Vinha juoksi kohti paikkaa johon oli nähnyt/muisti minun jättäneen damit ja juostessaan käytti nenäänsä. En tietenkään koskaan saa sitä juoksemaan täysin "nenä kiinni" eikä se ole järkevääkään, mutta pitäisi korostaa suuntaa ja suoruutta, jotta koira varmasti erottaa tehtävän markkeerauksesta ja erityisesti hausta. Kun kynttilänkuoret ovat koiralle selkeitä kohteita täytyy damien viemisen näkeminen häivyttää suht pian. Ja tietty kätevää olisi jos saisin ne vietyä jotenkin näppärästi niin ettei reitille tulisi jälkeä...