Perjantai-illaksi saimme kyläilijän raunioille, Anu Vaasasta nuoren labradoripoika Valon kanssa. Olikin hauska mennä pitkästä aikaa raunioille ja meidän onneksi kelikin oli sopiva: Ei tuulta juuri ollenkaan, ja kun rata oli vielä poikkeuksellisen hyvin tallattu ei hajuja ollut mahdollista napsia kaukaa vaan Vinha joutui todella tarkentamaan ja käyttämään nenäänsä löytääkseen maalihenget. Ensimmäinen laatikossa radan keskiosassa. Haki ensin toiselta luukulta, paikansi sitten toiselle ja ilmaisi, meni näytölle suoraan luukun päälle eikä meinannut millään siirtyä alas. Toinen radan takaosassa aidan vieressä pitkässä vaakaputkessa. Juoksenteli kertaalleen luukun yli ennen kuin meni uudelleen luukulle, tunki nenää raosta sisään piiloon ja otti rullan. Kolmas oli sitten vattupuskan alla hyvin vähän käytetyssä piilossa. Vinha meni aivan piilon kulmalta ohi, en nähnyt että se olisi reagoinut, mutta muiden mielestä tiesi maalihengen paikan. Häiriöhenkilöt olivat piilon viereisellä kasalla sen yläpuolella. Piilon ohitettuaan Vinha jatkoi radalla juoksentelua, tarkisteli jälkiä, mutta onneksi radalla oli piilossa vain tämä yksi maalihenki. Jonkin aikaa juoksenneltuaan V meni tarkistamaan piiloa uudelleen ja sitten ilmaisi. Outo juttu, mutta ilmeisesti Vinhaa häiritsi se että rata oli niin tiuhasti tallattu ja kun vielä ilma seisoi, ei sen hakukoiratyylillä raunioilta löytynytkään ketään. Meillä tarttis siis olla aina samanlainen tuuleton keli ja hyvin tallatut rauniot että saisin opetettua tuolle miten raunioilla kuuluu etsiä.

Rauniolta menin vielä kentälle, otin kaikki ketteryystelineet ja ne meni tikapuita lukuunottamatta ihan mallikkaasti. Tikapuille Vinha rynnisti liian vauhdikkaasti ja meinasi kokonaan pudota ekalla kerralla. Lopuksi treenasin pöydille lähettämistä. Kaikki pöydät vuorollaan niin että lähetin ensin noin 10 metrin päästä sitten keskeltä eli siitä kohtaa missä paalu olisi. Vasen meni helposti, mutta oikealle lähti pidemmältä liian etuviistoon ja löysi pöydän vasta uudella käskyllä. Taakse löysi pöydän hyvin mutta yhdellä lähetyksellä meinasi karata vasemmalle. Kyllä nuo tuosta aukenisi jos vaan ehtisi treenata.

Treenien päätteeksi lenkille Harrinniemeen. Sinne kuului hyvin musiikki Kokkola rockista leirintäalueelta, joten saatiin kävellä Yön tahdittamana