Torstaille sain kuin sainkin houkuteltua yhden treenikaverin ja suuntasimme Jaanan kanssa Marinkaisten peko-osaston jälkitreeneihin Järviökankaalle. Jotta sain Vinhalle harhallisen jäljen piti rekrytoida myös isäntä mukaan ja vastapalveluksena lupasin Vinhan loppuillaksi sorsastukseen. Ujutettuani tämän kaiken yhden illan aikatauluun tunsin itseni suorastaan superorganisaattoriksi, vaikka olisihan se pitänyt arvata että loppujen lopuksi aikataulut mättää eikä Vinha mihinkään sorsajahtiin ehtinyt. Mutta se ajoi ihan hienon jäljen. Sateiseen metsään isäntä tallasi reilu 2 km pitkän jäljen, eli päästiin siis pitkästä aikaa kunnolla ajamaan jälkeä ja kun tällä matkalla oli 6 keppiä, ehti Vinha ilmeiseti jäljestää mielestään riittävästi aina keppien välillä ja malttoi ilmaista täysin itsenäisesti 5, kuudennenkin pienellä avustuksella . Lisäksi se ajoi jäljen todella tarkasti, ei oikeastaan mitään pyörimisiä tai melkeinhukkaamisia, jäljen sivussa mentiin ilmeisesti ainoastaan silloin kun jälki meni noin 10 metriä tietä ja Vinha jäljesti metsässä. Mulla ei ollut apuna gepsiä, vain keppien paikat oli krepattu, ja olikin tosi hyvä vaihteeksi vain keskittyä katsomaan koiraa. Jaana oli tehnyt harhan suht loppuun, ja olin aivan onnesta soikeana kun Vinha ylitti harhan tehden vain pienet, vajaan koiranmitan tarkistukset harhan kohdalla. Harhan jälkeen se pysähtyi joksikin aikaa haistelemaan oikeaan jälkeä tosi tarkasti, ehkä se varmisti itselleen mitä piti mennä? Onneni kuitenkin laantui treenien jälkeen kun muistin että ennenkin harhat on ylitetty silloin kun harhantekijä on kulkenut perässä, mutta nyt saatoin lohduttautua sillä että Vinha ei tehnyt mielestäni yhtään tarkistuslenkkiä jossa se olisi ylittänyt meidän jo kulkeman jäljen, eli siis Jaanan jäljen, ja Jaana kulki muutenkin aika kaukana takana.

Vinhan ja Deen jälkien vanhentumista odotellessa treenattin nuorison kanssa vähän ilmasuja. Riemu teki nyt ensimmäistä kertaa rullan tuomista niin että kosketuskeppi ja rulla olivat "maalihengellä" ja se oli alkuun raasu aivan pihalla. Tein itse ensin noin 10 toistoa, sitten vaihdettiin rulla ja keppi Jaanalle. Riemu tarjosi ensin istumista (näyttöä) mutta lähti sitten pikkuhiljaa toimimaan ja lopuksi tekikin jo ihan hienosti kepin koskemista ja rullan ottamista. Hauska pikkumusta kun sen pitää aina harkita välillä ja se ihan todella saattaa istahtaa miettimään vaikka se sitten toisaalta osaa myös kaahata niin että pelottaa välillä katsoakin.