Maanantaina vielä jälkiä peko-ryhmän kanssa. Riemulle lyhyt hiekkatiejälki, namit 2 askeleen välein, puolivälissä kulmat vasemmalle ja oikealle. Pikkulikka vähän kaahasi, kuikuili metsään jossa oli mun paluujälki, ja meni kulmat vähän leveästi. Tie on pikkuisen huono paikka, siihen voi käytännössä tehdä vain suoraa, sillä kulmat tulee niin lähekkäin että melko todennäköisesti koira oikoo. Mutta hyvin pysyi nenä maassa välillä mentiinkin ruuan vieressä. Vinhalle Ninan tallaama jälki ja Marikin harha. Ikää jäljellä n. 2 h, harhalla 1 h. 6 keppiä ja yksi esine, viimeisenä. Jäljennosto jälleen janamaisesti, Vinha tarkisti takajälkeä pitkälle, en ole ihan varma käänsikö se suunnan itse vai toppasinko liinasta ensin. Tälle täytyy nyt tehdä jotain. Kepeistä ei malttanut nostaa ekaa, tokalla muistutin ja sitten nosti 4 muuta (muistaakseni). Vauhti ihan ok, ja suht tarkasti pysyttiin jäljellä, kunnes loppupäässä vähän ennen harhaa Vinha meni hyvin vinosti ojan yli eri kohdasta kuin jälki, ja lähti sitten jatkamaan aivan ojan vieressä kulkevaa polkua ihan väärään suuntaan. Se tarkisteli kyllä asiaa itse ja oli epävarman oloinen, mutta en tiedä olisiko se jatkanut polkua jos olisin mennyt varmasti perässä. Palasimme sitten ojan toiselle puolelle josta V nosti jäljen uudelleen ja jatkoi oikein. Ojaryteikössä minä sain tietysti kengät täyteen risuja, ja onnenton onnistuin pysähtymään risujen poistoon juuri harhan kohdalle. Vinha meni harhasta yli reippaasti ja ehti edetä 5-10 m mutta kun pysähdyin se palasi harhalle, ja olisi jatkanut sitä. Toppasin liinalla sen harhailun (aika kevyt toppaus riitti kyllä), Vinha pyöri hetken edes takaisin harhalla, sitten keskittyi jälkien risteyksessä ja jatkoi oikeaa jälkeä. Voin vain toivoa että en nyt pilannut hienosti edennyttä harhojen jättämistä, vaan oppimista tapahtui oikeaan suuntaan ja Vinha ymmärsi että vaikka tyhmä ohjaaja pysäyttäisikin harhalle kannattaa silti jatkaa oikeaa... Voi minua...

Tiistaina tein Vinhalle kotona pellolla keppitreenin. Jätin aamuruuat antamatta ja panttasin ne purkkeihin. Illalla tallasin n. 200 pitkän suorahkon jäljen pellolle, laitoin 4 keppiä ja annoin vanheta tunnin. Hämmästyksekseni Vinha jäljesti todella tarkasti ja ilmaisi selkeän varmasti kaikki kepit!!! OHO! Näitä pitänee tehdä lisää. Sillä olisi tässä ollut mahdollisuus lähteä takajälkeä ja vieläpä metsään, mutta nyt se valitsi kyllä suunnan ihan oikein.

Keskiviikkona tottisteltiin pitkästä aikaa rauniksen kentällä. Tottiksen jälkeen tein Riemulle asfaltti+hiekkajäljen parkkikselle. Pituutta ehkä 80 m, namit 5-6 askeleen välein, vesi ehti kuivua, voimakas tuuli. Riemu sai itse etsiä jäljen, ja se pyöri alussa hieman, mutta valitsi oikean suunnan. Alkupätkä meni myötätuuleen, mutta sitten tuli kulma vasemmalle vastatuuleen , ja Riemu mietti pitkään kulman oikealla puolella missä jälki oikeastaan menee. Ilmeisesti kova tuuli vei hajun voimakkaasti sivuun kulmasta. Kun Riemu sitten jatkoi kulmasta oikein, se meni kyllä ihan siististi jäljen päällä tuulesta huolimatta. Suoralla pätkällä vaihtui asfaltti hiekaksi, mutta se ei juurikaan näkynyt koirassa, kulma jälleen vasemmalle hyvä ja loppupätkä hyvä.