Viime viikon keskiviikkona (6.11.) Happoiltiin peko-ryhmän kanssa jäähallin ympäristössä ja todettiin paikka pimeänä arki-iltana erittäin sopivaksi taajamaetsintätreeniin.

Riemu aloitti ja ekalla kierroksella sillä oli maalihenki pressuhallin vieressä pienessä rinteessä, ison jäähallin päädyssä sementtipengerseinän vieressä pusikossa ja autojen takana se "loppumaalimies". Molemmista hallien nurkilla olleista maalihengistä tuli haju ikäänkuin "nurkan taakse", erityisen selvästi tuosta ison jäähallin päätyseinällä olleesta. Vastaantulleet ja hajuvanan "läpi" kulkeneet ihmiset ei Riemua haitanneet vaan se veti kyllä innolla hajulle. Pysäytin molemmilla hajuilla vain kerran matkan aikana. Ilmasut oli koko illan vähän hätäisiä, rulla putosi useimmiten jo kun Riemu kääntyi sivulle. Tämä treeni kyllä provosoi rullan liian aikaista pudottamista. Toisen maalihengen löytymisen jälkeen otin rullan pois ja Eija leikitti Riemua hanskalla. Se sai hajun autojen takaa tosi kauas, ja olisi lähtenyt jossei olisi ollut liinassa. Niimpä jälleen laitoin sen istumaan kun päästiin "lopetuspaikkaan" ja käänsin selkäni jolloin se aika pian "karkasi" hajulle ja sai taas suorapalkan. Tätä en taida kyllä tehdä enempää, SPeKL:n kokeissa koiran on kuitenkin oltava paikallaan alueen rajalla kun saan kartan ja ohjeet, eikä se saa häipyä vaikka alueelta tulisikin haju nenään. Enkä muutenkaan halua että se kurvaa moottoritien yli jos saa hajun vaikka olisin käskenyt sen istumaan/makaamaan paikallaan.

Tokalla kierroksella ensimmäinen maalihenki oli pyörätien tasosta alhaalla rakennuksen ovikongissa, ikäänkuin rakennuksen kulman alla. Haju tuli vasta kun olimme jo ohittaneet aukon ja minä jo pysähdyin kääntyäkseni takaisin. Hyvä veto, en pysäyttänyt sillä hajun paikallistaminen ei ollut ihan simppeli. Toinen maalihenki oli sitten hiekkakentän ja pyörätien välissä harjanteella ja haisi kauas hiekkakentän yli. Riemu reagoi hajuun, mutta ilmeissti avoimella paikalla haju leviää eikä Riemu osaa pysyä hajukeilassa?? Reagoinnin jälkeen jatkettiin vielä suoraan ennenkuin haju tuli Riemulle uudelleen. Nyt se veti määrätietoisesti maalihengen luokse, enkä minä muistanut tehdä pysäytyksiä... Mutta hyvä näin, mitään epäröintiä siinä kuuluuko mennä vai ei jos on liinassa, ei selvästikään enää ole.

Lauantain-sunnuntain välisenä yönä 10.-11.11.) oli sitten Riemun ensimmäinen oikea etsintä. Kartturina meillä oli Riikka ja yhteistyö sujui tosi hyvin. Nyt Riemun kanssa, kuten aina ennenkin, oli omat fiilikset ja rutiinit täysin samat kuin jos olisin lähtenyt sellaiseen harjoitukseen jossa en tiedä maalihenkien sijaintia jne. Taajamaetsintä on koiralle rankkaa, erityisesti kun käytiin läpi pihoja ja niillä oli tietysti paljon hajuja. Kompostien nurkilta ja pihojen reunoilta löytyi tietty herkullisia "sattumia", taloista tupsahteli ihmisiä, yksi kissa seurasi meitä jne. Riemu reagoi hajuun selvästi aina kun osuimme alueen rajalle toisen ryhmän kanssa samaan aikaan, muuten näkemämme ihmiset yhtä koiranulkoiluttajaa lukuunottamatta tulivat taloista.

Kotona yöllä pestessäni Riemun tassut ennen sisääntuloa, huomasin jännän reaktion. Kun kuivasin varpaanväljeä, sen jalat jännittyivät kippuralle kun pyyhe osui tassunpohjaan. Olisiko syynä rasitus asfaltilla kävelemisestä vai liian vähäinen juominen, joka tapauksessa samalaista en muista ennen havainneeni. Annoin yöllä Riemulle vesipiimää ja yhden kananmunan. Eilen illalla en huomannut vastaavaa "kramppaamista".

Eilen eli keskiviikkona 13.11. tehtiin vielä peko-treeneissä Hapon taajamatreeniä, nyt Urheilutalon takana. Otettiin vain yksi kierros ja kaikille koirille kaksi maalihenkeä. Riemu ei ollut ainakaan vajonnut minkään löytymättömyyden epätoivoon vaan yritti rynnistää "täysillä johonkin ihan mihin vaan" -tyylillä heti päästyään autosta ja saatuaan liivit päälleen.... Kierrettiin ensin Urheilutalon ympäristö "tyhjää" ja otin myös vähän hallintaa parkkipaikalla ennenkuin lähdettiin etsimää. Eka maalihenki oli kahden pienen hiekkakasan välissä aukealla, jonka reunassa meni oma jälkeni. Haju ei tullut pyörätielle kasaa ohitettaessa, ja sillä kohdalla kun se olisi voinut tulla Riemun nenään kasaa kiertäessämme Riemu reagoi jälkeen. Kiersin kasan siis uudelleen ja nyt Riemu sai hajun. Pysäytin kaksi kertaa matkalla maalihengelle. Jatkettiin eteenpäin toiselle maalihengelle, jonka sijaintia en tiennyt. Rimpu kulki melko lailla nenä maassa ja itseäni alkoi jo vähän harmittaa moinen "jäljestys" kun kerran oltiin ilmavainua hakemassa... Onneksi pidin sentään suuni kiinni ;) Ennen maalihengen ilmassa tullut hajua törmättiin jälkeen, ja ilmeisesti Riemu ratkaisi homman osin jäljellä, osin ilmavainulla. Se veti aika rivakasti ja pysäytin taas matkalla kaksi kertaa. Ilmasut eilen hyvät. Viikonloppuna sitten kurssille.