Blogin  päivittäminen on vähän jäänyt koko viime kuun ajalta. Osin motivaation puutteesta, mutta pääosin siksi että kotikone oli enemmän ja vähemmän under construction useamman viikon. Hakua ei  varsinaisesti ole treenattu vaan edellen on keskitytty ilmaisuun. Rullatreeniä on tehty hakuporukan ilmasutreeneissä milloin missäkin, ja alkuun aika huonolla menestyksellä. En malttanut laskea toistoja joten en tiennyt oikeasti onnistumisprosenttia enkä malttanut myöskään edetä riittävän pienin askelin. Lisähankaluutta on tuonut se että valoisia treenipaikkoja ei tahdo löytää joten osin homma on mennyt arvailuksi maalihenkien osalta kun he eivät ole nähneet kunnolla onko koiralla tullessa rulla suussa vai ei.

Selkeää edistymistä on tapahtunut kolmella-neljällä viimeisellä treenikerralla. Samu on ollut maalihenkenä ja paikkoina 3 krt oma piha ja kerran mökin piha Ylläksellä :) Homman nimi se että jos V ottaa rullan liian aikaisin kosketuskeppi menee piiloon eikä palkkaa tule. Oikeastihan rullan pitäisi kadota silloin kun koira ottaa sen väärässä kohtaa, mutta se on valitettavasti ainakin mun keinoilla mahdotonta toteuttaa. Pidän itseni laskuissa niin että mulla on tietty määrä nameja taskussa, samoin maalihengellä. Käytännössä olen ottanut 5-6 toistoa joista yhdellä palkaksi pääsy näytölle ja palkka maalimieheltä. Kahdella vikalla kerralla, eli sunnuntaina ja eilen onnistumisprosentit oli 80 ja 100 (!!!) ja sain venytettyä etäisyyden jo 40 metriin ja eilen jopa 45 metriin!!!! Juhlan paikka Ensimmäisen lähetyksen tein su ja eilen kohtuu läheltä (10 m ja 20 m) jolloin sain eliminoitua sen meille tyypillisen ekan piston mokan (ks. edelliset kirjoitukset).  Eilen venytin matkaa 10 m, 5 m, 5 m ja 3 m kerrallaan, kun olin saanut edellisellä etäisyydellä 4, 3, 3, ja 2 onnistunutta toistoa. Melko huimia loikkia siis jo, onnistuvat kotipihassa mutta en tekisi tuollaisia vielä muualla. Vielä pari treeniä ja ollaan yli 50 metrissä ja sitten kannattanee lähteä jo pois pihasta. Onneksi illat valostuu jo huimaa vauhtia.

Yhtenä parannuksena viimeisissä kolmessa treenissä on ollut riittävän isot namit. Ostin pakastekuivattuja naudanmahapullia jotka on niin isoja ja kovia että Vinha joutuu hetken pureskelemaan niitä. Se ei siis niele nameja "ohimennen" ja ole jo ryntäämässä uudelle pistolla vaan syö hetken paikallaan. Tämä sekä rauhoittaa että ilmeisesti on palkitsevampaa. Normaalistihan maalihengeltä tuleva palkka on aina sellaista jonka syömiseen menee hetki.