Viime sunnuntaina pääsimme Vinhulan kanssa osallistumaanv vielä LUPin hälytreeneihin Nummelassa. Tulijoita ei ollut ruuhkaksi asti vaikka treenien piti olla yhteiset LUPin ja UPK:n kanssa joten mahduin mukaan siis koiran kanssa. Treenissä oli kolme koiraa, Vinha ja kaksi kokenutta hälykoiraa. Kaikkien alueet oli suht samankokoisia, mutta meillä oli vähemmän korkeuseroja kuin muilla. Alue alla olevassa kartassa punaisella.

Kokoontuminen oli mikroautoradalla ja koska alueelle oli vain noin 300 m matka päätimme kävellä. Kartturina oli Sari, Sarin kanssa onkin treenattu yhdessä useampia kertoja jo Iipan aikana joten yhteistyö oli tuttua. Lähdimme kiertämään aluetta tietä myöten myötäpäivään. Laskin Vinhan irti noin 50 metriä tiestä 25 ja se aloitti työskentelyn melko rauhallisesti. Nappasi kylläkin rullan suuhun kun lähti ensimmäisen kerran liikkeelle, ja pudotti samantien. Kuljimme ensin tietä, mutta sitten sain sen koiranohjaajan tyypillisen ajatuksen että koirakon tulisi kulkea metsän puolella. Tien ja metsän reunassa ei ollut mitään erityistä pusikkoa tms. estettä joka olisi estänyt hajun liikkumisen metsästä tielle asti, mutta päätimpä sitten kuitenkin kulkea tien sijasta pimeässä risukossa. Vinha tuli kuuliaisesti muutaman kerran myös risukkoon, mutta pääasiassa kulki Sarin edellä tiellä. Viisas koira ja viisas kartturi ;) Kohteliaasti antoivat kuitenkin minun rämpiä risukossa kun niin halusin... ;D Alkumatka meni melko rauhallisesti, Vinha pyrki jonkin verran alueen ulkopuolelle ja myöhemmin kävikin ilmi että Santeri oli ulkoiluttanut siellä Astaa ja pikku-kelpie oli kerinnyt pinkaisemaan miltei meidän alueelle asti. Alueen pohjoispää oli hakkuuaukeaa, sen kohdalle tullessamme tuli koiraan vauhtia. Se tutki ensin hakkuun ja metsän reunassa olevaa paikkaa pitkään, jatkoi siitä eteenpäin ja poikkesi seuraavaksi tien reunasta hieman alueen ulkopuolelle. Sitten se lähti kohti alueen koilliskulmaa ja jäi tutkimaan maastonkohtaa siellä kun me Sarin kanssa huomasimme että lampun valoihin loistivat heijastimet noin 100 metrin päässä alueen koillis-itärajalla tiellä. Lähdimme (jälleen älykkäästi) oikaisemaan hakkuun poikki samalla kun Vinha bongasi maalihengen ja lähti sitä kohti, viipyi sekunnin normaalia kauemmin maalihengellä ja teki kauniin ilmaisun. Maalihenki osoittautui sitten "Pirkoksi" joka oli lähtenyt kavereidensa kanssa etsimään kadonnutta koiraa, reissussa olikin sitten tuhraantunut useampi tunti ja lamppukin oli sammunut. Pirkko oli kuitenkin vielä reippaassa kunnossa joten saimme johdosta käskyn tuoda hänet kävellen sinne. Myöhemmin selvisi että "Pirkko" oli istunut paikoissa joita Vinha tutki pidempään ja poikennut alueelta siinä missä Vinha näytti jäljestävän tien reunaa alueen ulkopuolella. Lisäksi "Pirkko" oli jutellut Vinhalle koiran tultua luo, mutta se ei häirinnyt koiran ilmaisua :) Tosi hyödyllinen ja hyvä treeni meille, opin taas lisää tämän koiran lukemista: Vinha tutkii aika tarkkaan paikat joissa äskettäin on oltu, ja reagoi jälkeen.