Maanantaina aamupäivästä treenattiin Saijan kanssa Kannuksessa nomea. Paikkana meille uusi hiekkakuoppa jossa oli pari pitkää pitkulaista monttua ja pari pientä pyöreää. Otettiin ensin kaikille koirille markkeeraus ja yliuitto toisen pitkän kuopan yli ja pengertä ylös hiekkakasalle. Vinha näki ensin kaksi heittoa, haki ok toisen ja lähetin ilman apuja linjaan toiselle. Eteni vedessä 2/3 matkasta jonka jälkeen vähän kääntyi mutta jatkoi suoraan uudella eteen-käskyllä. Tässä kohtaa olisi pitänyt tajuta heittää uusi dami töyräälle tai ainakin vaakkua, mutta eipä mulla leikannut. Rantaan tultuaan V ei nimittäin edennyt suoraan vaan kaarsi ensin oikealle ja sitten vasemmalle hakemaan dameja. Onneksi pysähtyi pilliin ja Saija sai heitettyä toisen damin. Toinen treeni Vinhalle ja Domukselle 2 markkeeraus, joista eka heitto veteen ja toinen maalle jälleen ylös töyräälle. Nyt sen toisen pitkulaisen kuopan yli. Lähetettiin ensin hakemaan maalla oleva, ja ajatus oli että koira ottaa sen markkeerausheiton jolle se ohjataan. Vinhalla eka meni ok, toisella lähti väkisin hakemaan ensin vedessä olevan. Tehtävät meni siis kohtuudella mutta muuten treeni oli aika katastrofia  Koira taisi palauttaa yhden damin käteen, muuten parhaimmillaan jopa kiersi poispäin rantaa kuten viime kesänä. Se että damit tulevat vedestä jo 80 prosenttisesti käteen kun heittelen yksin ei siis näkynyt tässä treenissä ollenkaan. Hermo meinasi mennä, ja erehdyin vähän tahkoamaan hiekkaisten pudoteltujen damien kanssa, mutta lopulta sitten sain taas palautukset toimimaan kun treenasin yksin ja heitin ensin yhtä damia ja lopulta kakkosmarkkeerausta veteen ja maalle. Tämän kun saisi vain siirrettyä porukkatreeneihin, ja ehkä joskus vielä jopa kokeisiinkin... huoh... Täytyy yrittää seuraavaksi yhteistreeneissä tehdä helppoja heittoja ja palautustreeniä kuten olen yksin tehnyt mutta niin että joku muu heittää.

"Iltapäiväksi" eli käytännössä suoraan nomesta ajelin Houraatiin tekemään jälkiä Elinan kanssa. Lämmintä noin 28 astetta, joten viilenemään ei päästy...Elina tallasi Vinhalle n. 700 metrisen jäljen jolla oli 7 keppiä ja ikää vajaa 2 h. Ekan ja vikan kepin alla purkki. Kävin itse tallailemassa harhajälkeä jäljen lähelle ja yhden kulman ympärille, en mennyt yli oikeasta jäljestä. Jälkien vanhenemista odotellessa tehtiin pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusruutua. Pudotettua olen treenaillut lenkin yhteydessä kepillä ja hanskalla metsätiellä, pellolla ja umpimetsässä 50 metrin matkoilla ja se on mennyt aika nappiin. Nyt Elina tallasi "radan" ja otin seuraamista ensin 50 metriä, pudotuksen jälkeen ehkä 30 metriä. Vinha näytti vähän siltä ettei se olisi tajunnut mitä tehdään ja lähti noutoon suht rauhallisesti, mutta meni suoraan esineelle, paikallisti parin metrin päästä nenällä ja palautti aika nappiin . Tarkkuusruutua on tehty yksin enkä kerran. Ruudussa pysyminen oli ok, V etsii intensiivisesti ja tarkasti, mutta löydettyään ei heti ota esinettä. Tein siis niin että tiesin esineen paikan ja heti kun koiran nenä oli siinä sanoin noutokäskyn. Ekan esine, pieni muovinen lamppu oli liukas ja hankalan muotoinen ottaa suuhun ja sen palautus meni vähän pipariksi. Toisena oli karabiinihaka ja se tulikin käteen nätimmin. Tähän pitää nyt saada paljon toistoja jotta palautus "automatisoituu". Itse jälki oli vähän säheltämistä, mutta meni kohtuullisesti. Nostossa V lähti taas pari kertaa janalta jonkin muun hajun perään, janalle pitäisi siis harjoitella suoruutta. Jäljellä oli pariin kertaan pyörimistä kulmissa ja muutenkin Vinha meni melko "laajalla", kepeistä nousi kuitenkin 6. Yhtään en tiedä mihin se seitsämäs jäi. Keli teki jäljestyksen koiralle selvästi aika rankaksi.