Aamupäivän ohjelma tuttu lauantainen: Riemulle nomea ja sitten lenkki molempien koirien kanssa.

Tein ruudun motivoidusti riistoilla (2 fasaania, 2 varista ja yksi koskelo) harvahkoon kiviseen taimikkoon. Ruudun (kaistaleen) koko n. 30 x 90 m, pieni rinne joka nousi vasemmasta reunasta oikealle. Tarkoituksena on jättää haku taas hetkeksi hautumaan niin että viimeisenä mieleen jää onnistunut sopivan vauhdikas riistoilla tehty treeni. Ja sehän onnistui :) Jätin Riemun kiinni mäntyyn ja vein riistat suhteellisen vähäeleisesti. Kaikki riistat jätin puolivälin toiselle puolelle ja aivan takareunassa vähän kaakatin, muuten olin hiljaa. Kun riistat oli viety tehtiin hiukan seuraamista. Se tuntui nostattavan Riemua vähän, ei liiaksi, sillä se pyrki sijaistoiminnolle eli haistelemaan maata vain pienellä pätkällä seuraamisen aikana.

Itse haku menikin sitten tosiaan hienosti. Viisi riistaa tuli viidellä lähetyksellä, Riemu eteni ruudussa hyvin eikä jäänyt pyörimään vanhoihin hajuihin. Ensimmäistä fasaania se kyllä hiukan ulkoilutti ennekuin lähti palauttamaan, mutta kaikki palautukset tuli täydellisesti käteen vaikka osassa olin kyykyssä ja otin kuvia :)

Yllä on fasu tulossa, suurennettu/leikattu kuva, joka alkuperäisen kokoisena vielä näyttää melkein terävältä.

Sain vihdoin jotain aikaiseksi kameran sarjakuvaustoiminnolla. Valitettavasti vaan sen ominaisuudet ei millään riitä kun pitäisi kuvata vauhdilla liikkuvaa mustaa koiraa hiukan liian vähäisellä valolla. Tai sitten en vain osaa säätää sitä oikein. Pitäisi perehtyä asiaan.

Tässä kuvassa tulee koskelo. Varsinainen kesto-koskelo tämä, ollut laskujen mukaan jo viisissä treeneissä joista ainakin yhdet oli useamman koiran treenit. Olen varmaan jo kolme kertaa sulattanut sen "viimeisen kerran käyttöön", mutta joka kerta se vaan on ihan ehjä ja ok, joten päädyn aina laittamaan sen takaisin pakkaseen "vielä tämän kerran" :)

Treenin jälkeen kierrettiin järvi ja Voima kävi varastamassa yhdestä metsäkämpästä jotain syötävää... Ilmeisesti ei mitään vaarallista, sillä tuossa se edelleen pötköttää sangen tyytyväisen näköisenä. Tänään se ei lähtenyt kovin kauaksi, kauimmillaan taisi olla vajaan 0,5 km päässä minusta ja Riemusta.