Marraskuun vikat pekotreenit olivat ihan perinteistä alueen etsintää, treenasimme entisen kettutarhan ja nk. koealueen välissä. Vinha tällä kertaa toisena koirana. Sille kaksi maalihenkeä vajaa 3 ha (290x100m) kokoiselle alueelle joka oli osin heinikkoista hiekkakangasta ja osin harvaa metsää jossa kumpareita, kuoppia ja valleja. Kuljimme alueen toista pitkää sivua ensin koillisesta lounaaseen, melkein myötätuuleen. Ensimmäinen maalihenki oli alueen pohjoispäässä kuopassa, siitä tuli ehkä jotain hajua, mutta Vinha ei käynyt lähellä ja on mahdollista että se juoksi vain edellisen koirakon jälkiä. Ehdimme noin pitkän sivun puoliväliin kun Vinha lähti selvittämään jotain hajua, viipyi reissulla hetken, tuli sitten meidän edessä olleen entisen turkistarharakennusten alueelle (rakennukset aidattu) otti mahdollisesti siellä  rullan ja juoksi sen kanssa mun ohi. Se pudotti rullan ja jatkoi uudelleen saman suuntaan, selvitteli nyt alueen eteläpäässä olleen maalihengen sijainnin ja toi rullan. Olisikohan sillä ollut jo ekalla reissulla haju Marikista, kenties niin että se oli jo tulossa pois (kutsuin jokusen kerran) tms. kun sai hajun. Joka tapauksessa muistettava on että jos se nappaa maastossa rullan eikä tuo sitä sillä on kyllä jo joku haju ja sen on syytä antaa selvittää homma loppuun. Näytölle juostiin sitten joku 150 m. Onneksi Vinha on nykyisin vähän järjellisempi vauhdissaan ja hidastaa tai pysähtyy suht pienellä jarrutuksella, joten näytölle meno on ihan helppoa. Toisen, sen alueen alkupäässä olevan maalihengen haju tuli Vinhan nenään kun nousimme näytön ja palkan jälkeen maalihengen takana olleen vallin päälle. Ja ei, Vinha ei kyllä tosiaankaan tule pois kutsusta sitten kun sillä on selvä haju nenässä... Rulla sivulle ja joku 150-200 metriä näytölle. Aikaa meni autolta autolle suunnilleen 20 min.

Riemu treenasi sitten viimeisenä. Otin sen käyttämättömälle puhtaalle alueelle, sillä halusin nähdä jumittuuko se kun sille ei tule hajua nenään. Sillä oli kolme maalihenkeä joista ensimmäinen matalalla kumpareella matalien mäntyjen joukossa heti autojen vieressä. Halusin testata miten Riemu reagoi kun se saakin hajun jo ennen lähetystä, ja reagoihan se, melkein kiskoi minut tieltä männikköön ennenkuin pääsin lähettämään sen. Vein edelleen tarkoituksella sen vähän ohi hajusta ennenkuin lähetin, mutta ei epäilystäkään etteikö sillä olisi ollut selvä ajatus lähteä heti paikallistamaan hajun lähdettä. Ilmasu meinasi sitten mennä pipariksi, sillä olin säätänyt kotona rullaa mukamas alemmaksi, vaikka oikeasti olinkin nostanut sitä. Rulla oli liian ylhäällä ja jäi lisäksi Leuchtien patterikotelon alle Kun Riemu ei jostain syystä saa rullaa suuhunsa se tulee mun luo ikäänkuin toisi rullaa, tämäkin pitää painaa mieleen. Sanna saatiin kuitenkin ilmaistua, ja seuraavana oli Marikki metsittyneellä vallilla kahden heinikkoisen kentän välissä. Haju tuli melkeinpä edelliselle maalihengelle, pitkästi ei ehditty kulkea kun Riemu lähti sitä selvittämään. Marikki oli seisomassa, mutta se ei nyt Riemua haitannut, kesällähän seisovat oli vähän mörköjä. Nyt Riemu ei kuitenkaan saanut rullaa ollenkaan suuhunsa, enkä tajunnut tätä, sillä olin vaihtantu sille Minnin Leuchtien jonka alle rullan ei olisi pitänyt jäädä. Riemu kävi Marikilla ainakin kolmesti ennenkuin sain rullaa pudotettua ja se sai rullan suuhunsa. Näytölle kuitenkin vauhdilla. Kolmas maalihenki oli selvästi metsän puolella eikä siitä tullut hajua koiran nenään ruohikkoiselle alueelle. Etenimme metsään ja arvelin että käännyin oikeassa kohtaa niin että kuljemme tuulen alta maalimiehen ohi, mutta paikka oli vähän epäselvä ja menimme tuulen yläpuolelle. Kun mitään hajua ei tullut Riemu ei irronnut kovinkaan kauaksi, sille tuota tyhjän ja hajuttoman alueen kasvattamista täytyy tehdä maltilla, mutta kun se ei kaahaa ja mene kauaksi kuten Vinha, hallinta on paljon helpompaa. Metsän puolella suunta meni vähän sekaisin ja kun pysähdyimme miettimään sitä Riemu bongasi maalimiehen melko läheltä tuulen yläpuolelta. Pimeässä se ei tietysti erottanut minua joukosta ja tuli jonossa seisovan porukan luo rulla suussa siihen kauimmaiseen päähän. Yhtään häkeltymättä se rulla suussa hyvin keskittyneesti haistoi läpi muut 4 ihmistä rivissä kunnes oli mun kohdalla, tuli sitten rullan kanssa sivulle sekä vei hyvin näytölle. Aika hieno ratkaisu oudossa tilanteessa nuorelta koiralta Vinha ei ole oikein malttanut tuollaista tarkkuustyötä, tosin vain pari kertaa se on vienyt rullan kartturille tai jollekin muulle perässä tulleelle jos on seisottu kovin vierekkäin pimeässä. Muuten luulen että se valitsee vain sen joka on jonossa ekana

Hyvä treeni siis Riemulle, mutta tollaseen rullasählinkiin en saisi kyllä sortua enää tällä kokemuksella!!! Normaalisti jos olen joutunut muuttamaan säätöjä, on rulla testattu aina kotona, en tajua miksi se jäi nyt tekemättä. Täytyypä muistaakin vielä tarkistaa säädöt ennen sunnuntain treenejä!