Hiihtolomaviikolla treenattiin taajamaetsintää Narvilän kampusalueella, lähinnä amk:n ja yliopistokeskuksen ympäristössä. Vinhulalle piiloutui 4 maalihenkeä niin että en tiennyt paikkoja, toivoin vain että yksi olisi "hankeen sammunut". Siihen sammuneeseen törmättiinkin sitten ekana, mutta minä menin tyrimään homman aika lailla huolella. Kiersimme AMK:n rakennusta ja olimme menossa tarkistamaan lastaussillan alusta, kun Vinha halusi tien yli kohti lumikasaa. Liina ylsi lumikasan reunalla, mutta sitten tuli auto ja jouduin pika pikaa kutsumaan koiran pois. Kun auto oli mennyt jatkoin mäkeä alas ja eteenpäin antamatta koiralle mahdollisuutta tarkistaa hetki sitten aloittamaansa hajua loppuun. Onnistuin tässä siksi että Vinha oli liinassa. Mäen alla V pyöri laajaa ympyrää ja haisteli rakennuksen sivustalla oikeaan suuntaan, mutta onnistuin edelleen jatkamaan eteenpäin vaikka koira selvästi työsti hajua. Jatkettiin Yliopistokeskuksen seinustaa ja rakennuksen päädyssä Vinha reagoi jälleen hajuun ja kiipesi lumikasalle. Se tarkisti kasan takaa ja jatkoi eteenpäin, kunnes vähän vinkkasin sille että haju voisi tulla toisesta suunnasta. Sitten mentiinkin suoraan rakennuksen päädyssä oleviin kellarinportaisiin. Portaista haju tuli melko heikosti myös muille koirille, huomionarvoinen seikka tämänkin. Jatkettiin ja paikallistettiin seuraava maalihenki sinisen kontin takaa. Sitten saatiin pieni vinkki ja mentiin takaisin tarkistamaan sitä ensimmäistä hajua. Ja nyt saatiin miltei lumeen uponnut maalihenki ylös kun ohjaaja ymmärsi vähän katsoa koiraansa... Olipa hyvä opetus ja muistutus jälleen. Mun olisi pitänyt tuossa jo alkuun nähdä että Vinhalla oli haju ja antaa sen selvittää asia rauhassa auton mentyä. Tämän jälkeen jatkettiin suunnitelman mukaan kiertäen AMK:ta myötäpäivään ja löydettiin neljäs maalihenki ovisyvennyksestä.

Riemu treenasi vielä irtorullilla ja sättäsi melkoisesti. Maalihenget olivat helpoissa piiloissa rakennuksen seinustalla ja neidillä näytti olevan niin hirveä kiire ettei se katsonut koskiko se keppiin, rullaan vai maalihengen naamaan... Hienosti se nenä toimii, mutta vauhtia ei tarvitsisi liinassa olla niin hirveästi. Kertaalleen lensin komeasti nenälleni kun Riemu vähän kiihdytti lähdössä...

Seuraavana keskiviikkona treenattiin Linex-boatin hallien ympäristössä. Keli oli tosi liukas ja kylmä, onneksi meitä ei ollut paikalla kovin iso porukka. Vinhan maalihenget olivat siirtolavalla, josta haju tuli kauas ja oli selvä, ylösalaisin käännetyn veneenrungon alla, josta haju tuli rungon ohi lumikasalla ja kuormalavapinon päällä. Veneen alustaa arvelimme hankalaksi, siellä piti kulkea jonkin matkaa ristikkäisten tulipuiden lomitse ja alle piti vähän "sukeltaa", mutta Vinhalla ei ollut tässä vaikeuksia. Samoin ylhäällä ollut mh ilmaisiin varmasti.

Riemu treenasi nyt ensimmäisen kerran kiintorullalla peko-treeneissä. Teimme pelkkää rullan tuomista 3x5 toistoa ja lopuksi 3x koko ketjun. Virheet tulivat lähinnä siitä että Riemu otti rullan koskematta keppiin, se ei pudotellut rullaan ennenkuin sanoin kiitos. Lisäksi se meinasi pari kertaa singahtaa näytöllä irrotussanalla. Ilmeisesti kiitos ei ole sille riittävän selvä ja se kuullostaa ehkä samalta kuin "visa".