Eilen Peko-toimikunnan kokouksen jälkeen ehdin vielä Vinhan kanssa raunioille. Kurssilaiset olivat jo treenanneet, mutta kiltteinä jäivät vielä meille maalihengiksi  Kaupanpäälle oli vielä savujakin ja pientä paukutusta. Otin jälleen maalihenkilöt yksi kerrallaan, kolme maalihenkeä sijoittui keskialueen piiloihin niin että en tiennyt itse piiloja. Lähdin liikkeelle myötätuuleen ja tarkistettiin ensin yhtä reunakasaa, Vinha liikkui mukavasti mutta ei kuitenkaan kaahannut, tuli kutsuttaessa ja meni sinne minne lähetin, hämmentävä tunne  Alkuun saatiin vähän hakea ennekuin Vinha sai hajun kaivosta, teki hyvän tarkistuksen ja ilmaisi. Pikkuisen hätäinen rullan luovutus. Seuraava olikin sitten tornin rinteessä ihan vaan puskassa ja löytyi nopsasti. Kolmatta saatiin jälleen työstää. Vinha lähti jo kauemmaksi, käytiin mäen päällä, tarkistettiin puukolmioita ja jo tarkistettuakin kasaa. Lopulta V bongasi hajun tynnyriä lähinnä, aika lailla savun ”alla” olevasta kaivosta. Ilmaisu taas vähän hätäinen joten lähetin hakemaan rullan uusiksi. Muuten ok. Ilmeisesti savu haittasi eikä Vinha saanut hajua piilosta sillä se juoksi siitä reagoimatta ohi ainakin kaksi kertaa. Täytyisi päästä treenaamaan lisää ”savustettuja” piiloja, mutta muuten mielestäni ihan mallikas suoritus koiralta. Se alkaa vihdoin oppia oikean työskentelytavan raunioilla, tarkempaa nenän käyttöä ja vähemmän vauhtia. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi vuotta...

Riemu oli ensimmäistä kertaa Pahkanevantielle tulonsa jälkeen autoilemassa ja vieraassa paikassa. Kotona esitetyistä huutokonserteista päättelin että se pitäisi autossa karmeaa meteliä, mutta eipä pitänyt. Hipihiljaa pikkumusta nukkui kopassaan koko matkan. Pikkuisen unisena se söi ruokansa rauniksen parkkiksella ja osallistui sitten toimikunnan kokoukseen, melko passiivisesti tosin, sillä tervehdittyään Miikun, Eijan ja Karin ja tarkistettuaan kanttiinihuoneen se kävi nukkumaan jalkoihini ja veti sikeitä koko kokouksen. Se suhtautui kaikkeen uuteen hyvin rauhallisesti, ei ehkä kauheasti riemastunut uusista ihmisistä, mutta ei myöskään pelännyt. Vaikuttaisi siis melko hyvähermoiselta pennulta