Eilen kävin jälleen lenkillä ja uittamassa koiria Houraatissa. Tein ensin pienen kävelylenkin Huiman kanssa ja harjoiteltiin luoksetulokutsua pillillä. Huimula pysyy melko lähellä kun liikutaan kaksistaan ja tarjoili kontaktia josta pillitin sen aina luo. Sitten Huima autoon nukkumaan ja juoksulenkki Vinhan kanssa. Kyllä taas huomasi miten helle "pidentää matkaa"... Itsestäni siis, ei suinkaan koirasta. Lenkin jälkeen haettiin Huima mukaan ja mentiin vielä uimaan hiekkamontulle. Heittelin ensin damia Vinhalle ja harjoittelimme vedestä palautusta. Muutama moka tuli, mutta dami alkaa palautua käteen jo pidemmälle rannalle. Huima-poika vaan lisäsi vaikeusastetta ottamalla välillä damin Vinhalta kun se tuli rantaan. V on kyllä käsittämättömän kiltti, pentu saa viedä damin tai kepin siltä suusta ihan leikiten. Havainnot siitä miten koirat keskenään toimivat lyö jälleen lujasti korville näitä perinteisimpiä johtajuusjuttuja... No Huimaani oli lopulta pakko laittaa kiinni että sain harjoiteltua Vinhan kanssa ja melko lunkisti se tuonkin taas otti. Sitten Vinha kiinni ja Huima uimaan. Heitin pikkudamia noin 5 metrin uimamatkan päähän ja herra lähti jo hyvin määrätietoisesti ja räpiköimättä hakemaan sitä. Ja toi suoraan minulle Pidensin matkaa hieman ja sitten kevyt dami otti pompun vedenpinnasta lentäen noin 15 metrin päähän rannasta. Huima lähti perään, mutta meni ohi ja kaarsi liian aikaisin rantaan. Ehdin jo ajatella että nyt tuli Vinhalle homma, mutta herrapa hetken rannassa harkittuaan lähti uudelleen damille ja toi sen nyt pois. Aika äijä Se on kyllä hauska kun se ihan selvästi harkitsee asioita ja vaatii välillä vähän miettimisaikaa. Vähän yllytin kyllä, mutta melko pienesti. Melkoinen ajattelija tämä mies kun vertaa Vinhaa joka hoitaa hommat aina vauhdilla ja rytinällä. Harmi kun ei tullut kamera matkaan, nyt olisin kerennyt jo itsekin ottamaan kuvia Huimasta kun uintimatkat on pidempiä.

Uimasta ajelin vielä Pahojen kentälle ja treenasin Vinhan kanssa lyhyesti tottista. Pienen ryntäilyn jälkeen se teki suorastaan vietikästä  seuraamista ja oikein mallikkaat jättöliikkeet (istu ja maahan). Ryntäily rauhoittui kun pysähdyin heti jos koira meni liian edelle. Kun sitten seuraamisen lopuksi palkkasin pallolla nousi kierrokset jo vähän liikaa. Mutta tekisipä neiti samanlaista seuraamista pk-kokeissakin, mikähän siinäkin on että menee haahuiluksi, kun sitten taas toko-kokeissa seuraaminen on ollut ihan ok. Noutokapula jäi kotiin mutta otettiin sitten hypyt pallolla. Este ja A-este ensin normaalisti, sitten niin että seisoin vierekkäin olevien esteiden puolivälissä ja heitin pallon siitä. Hyppy meni empimättä, mutta A-esteellä Vinha yritti juosta esteen ohi pallolle. Se ei selvästikään ymmärtänyt kiipeä käskyä, mikä ei kyllä juuri hämmästyttänyt. Verrattuna muihin käskyihin A-esteelle on käsky tehty todella huitaisemalla...

Huimakin kävi kentällä. Yritin tehdä sen kanssa 2 pallon leikkiä, mutta herra kiinnostui pallosta tasan kerran ja keksi sitten että melko korkea ruoho on täynnä mamman ja Vinhan jälkiä. Se painatti nenä maassa kuin mikäkin FH-koira pitkin kenttää eikä kuullut mitään... Kävin lopulta hakemassa sen sylikyydillä kentän perältä ja sitten harjoiteltiin vähän kontaktia. Kun Huima sai juonesta kiinni se kulki kyllä oikein kauniisti rinnalla ja tarjosi kontaktia

Huimalla on selkeästi jonkinlainen mörkökausi nyt menossa. Oudot esineet kuten AIV-rehun tekoon käytettävät välineet pellolla tai Nurmisen veljesten toimesta hiekkakasaan ilmestyneet leikkitraktorit ovat sen mielestä suorastaan pelottavia. Alkuun se saattoi haukkua oudot asiat oikein kunnolla, mutta nyt tyytyy lähinnä tuijottelemaan niitä niskakarvat pystyssä. En ole juuri puuttunut asiaan, ja Huima tuntuu hetken harkinnan jälkeen selvittävän asiat aika hyvin. Esimerkiksi nuo leikkitraktorit aiheuttivat suurta hämmästystä eilen iltapäivällä, ja tänään aamulla Huima meni jo juosten niiden luo.