Meillä on marraskuun puolivälissä poliiskoirakouluttaja Jarmo Hapon pitämä taajamaetsintäkurssi, ja tämän kurssin harjoituksia varten kouluttaja on antanut jo etukäteistehtäviä koirien kanssa. Homma ei ole kovin monimutkaista, mutta pehmeälle ja kuuliaiselle koiralle kuten Riemu, vaatinee jonkin verran toistoja. Harjoituksia on kaksi: Toisessa ideana on opettaa koiralle että kun sillä on haju nenässä, sen kannattaa yrittää ja puskea hajulle sinnikkäästi ja yhä uudelleen vaikka ohjaajantumpelo ei tajuaisikaan mistä on kyse. Toisessa taas opetetaan että hajuun kannattaa reagoida myös silloin kun harjoitus/etsintä on jo "lopetettu" ja koira on vapaalla tai jopa käskyn alta.

Meidän ryhmän kanssa aloitettiin viime keskiviikkona, paikkana Niittyaron pellot meidän takana. Jokaiselle koiralle otettiin yksi maalihenki suht "puhtaalle" alueelle (tosin tuuli ja sen suunnan kääntyminen vähän haittasi tässä) ja jätettiin yksi maalihenki lähelle autoja siten että koira saisi hajun kun me ohjaajat olisimme ikäänkuin etsinnän päätteeksi tai tauolla lukemassa karttaa. Riemuttimen eka maalihenki oli pellolla, piilossa pimeänturvin. Kulkureittini tuulen alla kohti maalihenkeä oli vähän huono ja Riemu reagoi ensin edellisen koirakon jälkiin ja veti niille. En ihan tarkasti nähnyt milloin se oikeasti sai hajun maalihengestä, todennäköisesti jo ennen jälkiin reagoimista ja mahdollisesti jälkiin reagoiminen johtui osin myös siitä että pysäytin sen liinalla vaikka se oli menossa ja sillä oli haju. Pysäytyksiä tein muistaakseni kolme ja lopulta päästin Riemun maalihengelle melko läheltä. Sitten palattiin autoille, otin rullan pois, mutta jätin liivit päälle sillä niin teen oikeastikin koska mulla ei ole juuri koskaan ylimääräistä pantaa mukana. Riemu sai hajun jo ennenkuin pysähdyimme, mutta en antanut sen mennä vaan jätin sen istumaan vapaana selkäni taakse. Se mietti siinä hetken, mutta sitten "karkasi" hajulle ja sai suorapalkan kun ei rullaa kerran ollut.

Tein tuon ensimmäisen treenin uudelleen tiistaina isännän kanssa pihametsässä. Tuuli oli tosi voimakas, sellanen jossa koirien on yleensä vähän hankala paikallistaa hajulähdettä vaikka ne saavatkin selvästi hajun jostain. Riemu oli jälleen ehkä vähän hämmentynyt. Regoi hajuun, mutta sitten haisteli pupunjälkiä pellolta kun en antanut sen mennä. Se nosti aina välillä nenän ja välillä taas haisteli maata ja oli tosi hankala päättää milloin kuuluu pysäyttää ja milloin antaa mennä. Toisella toistolla jälleen reagoi, nuuskutteli maata, reagoi jne. Ehkä selvemmin kuitenkin nyt veti isännälle.