Viikonloppuna olin koirien kanssa Kotkassa, tavoitteena kerätä vähän mustikoita (ja käydä Meripäivillä ) Sunnuntaina ajelin lentokentän taakse ja tallasin Vinhalle jäljen kentän takamaastoon, todennäköisesti itseasiassa jonkinlaiselle varoalueelle sillä muutama kone meni aivan pään yli. Jäljen pituus ehkä 500 metriä, kolme suoraa kulmaa ja useampia tylppiä kulmia sekä kaarroksia maaston mukaan, polun ylitys ja hiekkatien ylitys. 6 keppiä, esineet unohtui kotiin... Palkkana piimää ja viimeisen kepin alla purkki.

Jälkeä vanhentaessa etsiskelin sitten niitä mustikoita mutta kävi ilmi että olin tallannut jälkeni juuri siihen parhaaseen mustikkapaikkaan joten saalis ei ollut kovin hyvä. Vielä ennen Vinhan jälkeä tein Huimalle noin 10 metriä pitkän jäljen varvikkoon, laitoin makupaloja askeleisiin ja päähän ruokakupin. Päästin pikkumiehen autosta ja lähdin kulkemaan kohti jäljen päätä ja Huima bongasikin itse jäljen jo kauempaa! Se nuuskutti tarkasti ja söi nameja mutta jäljen keskivaiheilla harhautui kovasti sivulle pariin otteeseen, olisikohan joku tai jokin muu mennyt siitä ennen meitä. Kuppi kuitenki löytyi jäljestäen ja ruuat maistuivat

Vinha kävi aika lailla kierroksilla omalle tehtävälleen päästessään, mutta keskittyi kuitenkin hyvin pitämään nenän alhaalla. Lähetin jäljelle noin 10 metrin päästä ja Vinha tarkisti jälleen takajälkeä noin 10 metriä kunnes kääntyi oikeaan suuntaan. Se jäljesti alusta alkaen paljon tarkemmin kuin edellisellä jäljellä ja pysähtyi seisomaan ensimmäiselle kepille. Minulle oli kuitenkin jostain syystä fiksoituneet päähän edellisen jäljen hukat, ja vaikka olin itse tehnyt jäljen ja keppi oli aika avoimessa paikassa kuvittelin koirani hukanneen jäljen ja pysähtyneen kysymään apua minulta. En siis reagoinut ja hetken odotelutani kehoitin kevyesti Vinhaa jatkamaan jäljestystä. Ja niinhän se teki... Seuraavalla kepillä sitten tajusin, että oho, enpä ollut hyväksynty keppiä, vaikka koira hienosti oli bongannut juuri sen ensimmäisenkin kepin jolla useimmiten on ollut ongelmia...  ja tunsin itseni todella älykkääksi ja näppäräksi Vinha jatkoi jäljestystä edelleen aika tarkasti, ja vauhtikin on nyt suht hyvin kävelyvauhtia, kerran pyysin sen odottamaan kun pudotin puuhun sotkeutuneen liinan kädestäni. Polun ylitys meni helposti, mutta tielle tullessa Vinha lähti ensin tien suuntaisesti vasemmalle, korjasi sitten eteenpäin ja bongasi nopeasti jäljen jatkuvan tien toisella puolella. Toiseksi viimeinen keppi jostain syystä jäi, ilmeisesti siinä kohtaa koira jäljesti sivussa tai muuten "leveästi". Edelleenkään Vinha ei mene kepeillä maahan vaikka nyt tein pienen keppi-ilmaisuharjoituksen ennen jäljen ajoa, ja siinä ilmaisut sujuivat moitteetta. Nyt on siis jatkettava ilmaisujen harjoittelua ja tehtävä sitä enemmän kuin jälkiä.