Juhannus meni pääasiassa Voiman seurailuun ja sen kanssa puuhailuun. Punaturkki on kyllä melko lailla itsenäinen noutajaan tottuneelle. Vasta eilen se tuli ensimmäisen kerran kainaloon kiehnäämään kun makasin selälläni terassilla. Eilen Voima oli myös mukana kun käytiin Sokojalla treenaamassa ja uudessa paikassa se lähti heti tutkimaan ympäristöä eikä paljon meitä ihmisiä vilkuillut.

Sunnuntaina aloitin ämpäritreenit Vinhan kanssa. Ensin kierrätin sitä kahden päällekkäin olevan ämpärin ympäri noin kolmen metrin etäisyydeltä niin että ämpärit olivat oikealla puolellani ja hyväksyin vain oikealta vasemmalle kierrot. Sitten laitoin ämpärit vierekkäin, otin ensin kolmesta ja sitten neljästä metristä 5 onnistunutta toistoa molemmista, joiden jälkeen kasvatin aina ämpäreiden väliä. Kun väli kasvoi koiran mentäväksi, Vinha alkoi ehdottaa oikaisemista. Naksua ei tästä tietty tullut, ja koira meni vähän ymmälleen. Ensin käytin treenissä käskyä "kierrä" jota olen käyttänyt aurausmerkeillä talvella ja parissa tokon merkillemeno treenissä, lisäksi näytin kädellä. Rupesin kuitenkin liikaa ohjaamaan koiraa, jolloin koira taas alkaa odottaa käskyjä eikä tarjoa toimintaa kovin hyvin. Pidettiin pieni tauko ja jatkettiin niin että puhtaasti sheippasin ja olin itse ihan hiljaa. Näin meni paremmin. Vinha tarjosi välillä yhden ämpärin kiertoa, yritti korjausta kiertämällä molemmat mutta väärään suuntaan ja hämmennyksessä tuli lisäksi maahanmenoa. Mutta aika nopsaan osasi korjata itsensä ämpäreiden suhteen oikeaan suuntaan niin että sai sitten kierrettyä molemmat ämpärit oikealta vasemmalle. Hauskaa seurata miten pitkiä juttuja se osaa korjata ja tarjota. Ja miten väsyttävää koiralle puhdas sheippaaminen on. Edettiin siihen että ämpärit on noin 30 senttiä toisistaan ja etäisyys minusta on noin 4 metriä.

Sokojalla treenattiin iltapäivällä Riitan ja Miikun kanssa jälkeä ja vähän tottista. Tottiksesssa otettiin ensin ampumista, laukaukset tuli vähän rivakkaa tahtia ja meillä meni ensin Vinhan kanssa seuraaminen ihan pipariksi, neiti ei keskittynyt ollenkaan pitämään kontaktia. Muutenkin oli tosi vaikeaa, joko V ei pitänyt kontaktia tai sitten se poikitti ja edisti. Henkilöryhmässä pyrki jälleen tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa. Seuraamisen perään otin noutoa 2 kg kapulalla, ihan onnetonta ja löysää. Sitten hyppynouto. Liekö syynä korkea heinä vai mikä, mutta Vinha koski kolmella hypyllä aina mennen tullen ja tullessaan jopa pysähtyi esteen eteen miettimään ponnistuspaikkaa. Toivottavasti syynä ei ole mikään selkäkipu tms. Autoon mennessä V joi tosi paljon ja mietin jo miten jäljen käy, mutta sitten puolisen tuntia lepäiltyään Vinha oli jäljellä taas reipas oma itsensä. Miikku oli tallannut jäljen, ja Samu teki tunnin päästä harhan. Itse jälki vanheni 2,5 h, keli kuiva noin 15 astetta lämmintä, kova tuuli. Jäljennosto vastatuuleen tienvartta ja Vinha meinasi jälleen lähteä ilmavainulla liikkeelle. Otin takaisin janalle, jonka jälkeen nosto meni oikein mallikkaasti. Pitää jatkossa treenata pidempiä janoja PEJÄ-koetta varten. Jälki oli pääasiassa helpolla metsäalustalla, V piti reipasta vauhtia mutta ei kaahannut ja ilmaisi kaikki esineet selvästi. Harhajäljen kohdalla koira ei reagoinut mitenkään vaikka Samu oli suunnilleen seissyt jäljellä laittaessaan 5 (!!) merkkiä ylityspaikasta puskaan. Sitten jäljentekijä oli kiertänyt risukon ojan kautta. Jälki ei mennyt veteen mutta kun ojassa oli myös kunnon lampi noutaja kävi tietysti uimassa ennenkuin jatkoi jälkeä Ojanpohjalla jäljestys meni edelleen hyvin, sitten jälki nousi tien varteen heinikkoon ja Vinha veti tielle, ohi jäljestä, sai hajun esineestä ja palasi pienen matkaa takajälkeä/ilmavainulla esineelle. Esineen jälkeen olisi ohjaajalla saattanut luotto pettää,  jossei olisi ollut kartturia gps:n kanssa matkassa. Esineeltä Vinha teki nimittäin laajan kaarroksen etsien jälkeä, meni vähän yli, oli vähän pihalla  ja meinasi jatkaa pellolle, sitten sai kuitenkin kiinni jäljestä heti esineen jälkeen tulleen tienylityksen kohdalla ja jatkoi moitteetta. Seuraava tienylitys oli tarkka ja nopea ja loppu jäljestys nopeaa. Edelleen kuitenkin esineet nousi hienosti. Jäljellä oli mittaa noin 900 metriä.

Seuraavaksi pitää treenata sitä että jälki jatkaa tienviertä eikä mene yli ja sitten pitäisi saada taas vieras harhan tekijä, ja vielä mielellään vieras jäljetekijäkin. Helppoa