Emme antaneet tyttöjen kanssa Passatin oikuttelun torpata suunnitelmia, vaan viikonlopuksi suunnattiin Kirkkonummelle ja sieltä Loimaan Mellillään nome-treeneihin kasvattajan valvovan silmän alle Koska viikko menikin Kotkassa ei matkassa ollut saappaita, ja tuli todettua ettei 2 vuotta vanhat vaelluskengät todellakaan kestä neljän tunnin suokävelyä... Mutta mitäs tuosta, onneksi ei ollut kylmä

Treenipaikka oli pienen suolammen ympäristössä ja kun siskot oli moikattu ja poseerauskuvat otettu, teimme ensin dameilla hakuruudun lammen rantaan. Riemu sai olla mukana viemässä dameja, ja se pääsi noutohommiin ensin. Taskuraketin vauhti ei ollut päätä huimaava, mutta nenä sitäkin tarkempi ja se löysi damit helposti. Ensimmäinen palautus meni aika lailla pipariksi, dami putosi jalkoihini ja tarvittii pari "ota"-käskyä jotta se nousi käteen. Sen jälkeen palautukset olivatkin sitten moitteettomia, Riemu taisi hakea yhteensä 6 damia. Katsottiin hetki Mindi-siskon treeniä, mutta kun Riemu kävi rauhattomaksi vein sen autoon. Autossa se sitten esitti melkoista huutokonserttia, ihan hetkeen ei ole neidistä tuollaista meteliä lähtenytkään... Damien jälkeen Suski kaivoi riistat esille ja ehdotti, että jatketaan hakua riistoilla. Riemutin ei ole nähnytkään riistaa Kalkkisten pentutapaamisen jälkeen, jotan minä suhtauduin asiaan melkoisella varauksella, mutta myönnyin kuitenkin kokeilemaan. Ja sehän kannatti! Riemu oli jälleen mukana viemässä riistoja jotteivät ne tulisi sille yllätyksenä, ja ruudun täyttämisen jälkeen lähetin sen suuri epäilyksin etsimään. Mutta pikkuneitipä yllätti minut täysin ja palautti heti ensimmäisen fasaanin hienosti ja rauhallisesti käteeni. Sama jatkui ja Riemu haki ruudusta lopulta 5 riistaa. Irrotusten jälkeen palkitsin Riemun namilla. Riemulla on hyvin varma ja rauhallinen ote ja se selkeästi pitää kiinni riistasta kunnes sanon kiitos ja otan riistan vastaan. Kun linnut sujuivat kokeiltiin kania, joka palautui myös moitteetta. Lopuksi Suski heitti pari kertaa damin lampeen, menin aivan rantaan ottamaan damin vastaan ja palkkasin namilla läheltä omaa kroppaani. Lopuksi Suski heitti vielä lokin, jonka Riemu edelleen nouti varmasti ja minä menin jälleen rantaan vastaan. Olen hyvin tyytyväinen siihen että Riemu syö namit ennenkuin ravistaa

Haun ja pienen vesityön jälkeen vedettiin vielä jäljet kanilla. Tämä oli siis Riemun ihka ensimmäinen jälki, eikä se kyllä kovasti jäljestämällä hommaa selvittänyt. Pupu kiinnosti, samoin pupun lähtöpaikka, mutta Riemu jäljesti vain reilu 10 metriä ennenkuin vaihtoi hakuun. Ensimmäisellä kerralla se viipyi metsässä melko kauan, tuli kerran pois ja lopulta tuli pupun kanssa. Vedettiin vielä toinen jälki, jolla Riemu jäljesti yhtä vähän, mutta löysi pupun nopeammin. Palautukset jälleen ihan nappiin

Vinhalle tein muiden jäljestäessä hakuruudun riistoilla. Se oli odotellut autossa kolmisen tuntia, ja oli arvatenkin täynnä intoa. Palautuksissa oli jonkin verran korjaamisen varaa, riistat tahtoivat tippua ennen aikojaan ja ote oli vähän turhan tiivis. Kerran jouduin kutsumaan ruudusta, muuten Vinha lähti kyllä palauttamaan ihan ripeästi. Riistatreeniä siis tarvitaan, eikä tuo "lämmittäminen" autossa ennen treeniä ole koskaan tehnyt oikein hyvää Vinhan työskentelylle. Lopuksi heitin yhden kakkosmarkkeerauksen veteen. Lyhyet matkat, Vinha lähti tarkasti mutta palautukset tietysti oli ihan surkeita. Treeniä treeniä...

Olin kyllä aivan ällikällä lyöty Riemun hienosta työskentelystä. Se kun ei tosiaan ole treenannut riistalla, eikä tuota hakuakaan ole niin mahdottomasti tehty. Hienoa että ahkera nouto/palautustreeni on tehnyt tehtävänsä, samoin tietysti aika ja ikä. Ehkäpä on ihan hyväkin ettei Taskuraketin suurta riistaintoa ole tässä välillä yhtään vahvistettu.

Totesin myös että Riemutin on kooltaan selvästi siskoja pienempi, ja vähän eri näköinenkin, Jura ja Mindi ovat todella kuin samasta puusta Mutta eipä tuo koko näytä Riemutinta hidastavan, ja käteväähän se on kun ei kasva ihan jättiläiseksi