Vuoden tauon jälkeen saatiin taas pieni, mutta sitäkin innokkaampi peko-treeniporukka viikonlopuksi Vattajalle. Puolet porukasta oli K-PPK:laisia, osa LRPK:sta Vaasasta ja yksi innokas vielä VSPK:sta Turustakin.

Riemuttimen kanssa olin lauantaina aamupäivällä jälkitreeniporukassa.  Saadakseni Riemusta vähän maltillisemman jäljestäjän olen päättänyt että teen jäljen alku"opetuksen" pellolla, mutta tänä kesänä aika on mennyt muuhun eikä peltojälkiä ole takana varmasti kymmentä enempää. Viime keskiviikon jälki meni kuitenkin niin hyvin että päätin kokeilla jo metsäjälkeä. Hilkka tallasi Riemulle n. 800 m pitkän simppelin U:n mallisen jäljen jossa oli siis kaksi kulmaa ja jokaisella suoralla kaksi, eli yhteensä kuusi keppiä. Jälki vanheni reilun tunnin.

Pikkuisen jännitti tietääkö Riemu mitä se on menossa tekemään ja miten sinni riittää sillä uutta oli nyt metsän lisäksi se että jäljentekijä oli joku muu kuin minä. Lähdin nostamaan jäljen tien suuntaisesti, lähetin kuitenkin koiran hyvin läheltä, noin 10 metriä ennen jälkeä. Olen pellollakin tehnyt jäljennoston "janalta" eikä suoraan eteneminen ole suoranaisesti Riemun vahvuus tässä, mutta nyt se kaartoi vain loivasti vasemmalle. Se reagoi jälkeen heti ja lähti myös oikeaan suuntaan. Kehuin heti jälkeen reagoimisesta ja lähdin koiran perään jäljelle. Ensimmäinen suora mentiin myötätuuleen ja Riemu jäljesti oikein kivasti. Pari kertaa se alussa pysähtyi ja ikäänkuin tarkisti että on oikealla asialla mutta jatkoi heti kun kehuin. Ekaan keppiin reagoi vähän, mutta ei nostanut sitä. Pysähdyin enkä päästänyt jatkamaan, jolloin Riemu palasi kepille ja kehuin haistelusta jolloin se ilahtuneena toi kepin minulle. Tämän jälkeen Riemu etsi kaikki kepit innokkaasti ja toi hyvin. Eka kulma meni hyvin, mutta toisen suoran puolivälissä ajauduttiin sivuun oikealle ja kun Riemu korjasi, sitä ilmeisesti pisteli katajat tai joku risu sillä se säikähti jotain ja singahti pois jäljeltä. Sitten ihmeteltiinkin hetki kun me ihmiset ei oltu varmoja jäljen paikasta eikä Riemu osannut riittävän sinnikkäästi vetää oikeaan paikkaan. Mutta nousihan se jälki uudelleen lopulta ja seuraava kulmakin meni hyvin. Kolmas suora mentiin sitten vastatuuleen, kepit haisi aika kauas ja jäljestys meni korkealla nenällä siksakkaamiseksi. Loppuun asti sentään päästiin, mutta jatkossa pitää kiinnittää huomiota siihen ettei Riemu ala käyttää ilmavainua. Pitänee kokeilla vähän vanhempaa jälkeä, ehkä välttää vielä vastatuulta ja/tai laittaa vastatuuliosuudella ruokaa jäljelle. Myös kepit voisi olla vastatuulessa pienempiä.

Kokonaisuutena olen kuitenkin tosi tyytyväinen Riemuttimen suoritukseen, kyllä siitä vielä jälkikoira tulee, nyt vain treenaamaan :)

Lauantaina iltapäivästä treenattiin sitten ampumatornien ja bunkkereiden alueella leirialueen reunassa. Riemulla oli maalihenget yhdessä ampumatornissa, bunkkerissa sisällä toisessa siivessä ja toisen ampumatorinin lähellä puussa. Riemuttimella tuntui piisaavan vauhtia, joten päätin etsiä alueen myötätuuleen. Aloitin tyhjältä bunkkerilta jossa olin itse käynyt hetkeä aiemmin (Riemu oli eka koira) ja bunkkeria haisteltuaan Riemu otti rullan. Sanoin oho, ja kun Riemu tarkisti uudelleen eikä ottanut rullaa kehuin. Jatkettiin ampumatornille johon Riemutin kiipesi reippaasti ylös, mutta rullan kanssa alastulo olikin jännempää ja Riemu pudotti rullan liian aikaisin. Laitoin sen hakemaan rullan uusiksi, nyt meni paremmin. Jatkettiin eteenpäin ja bunkkerista tuli haju viistosti sivulle suht kauas. Riemu hyppäsi reippaasti alas bunkeriin, mutta ylös hyppääminen oli vähän hankalampaa eikä se rullan kassa onnistunut ollenkaan. Se pudotti rullan, haki uudelleen, pudotti ja pähkäili hyppypaikkaa. Laitoin hakemaan rullan vielä kolmannen kerran ja menin itse alas bunkkerin keskikorokkeelle johon Riemu toi rullan. Viimeisenä helpoin eli puuhun kiivennyt maalinainen. Haju tuli oppikirjamaisen telttamaisesti puun ympärille, ja Riemu juoksi hajun reunalta puun alle ja takaisin hajun reunalle useamman kerran. Vauhtia oli kuitenkin järkevästi ja aika nopeasti se keksi että maalihenki on ylhäällä, katsoi sinne ja toi rullan. Nyt palkkapurkki lensi puusta alas ja palkkasin itse maalinaisen kehuessa.

Sunnuntaina treenattiin aamupäivällä jälleen leirialueen reunalla parin rakennuksen ympäristössä ja ehdittiin tehdä kaksi kierrosta. Muistin kaivaa kameran autosta ja Hilkan avustuksella sain pari osumaakin.

Eka maalihenki oli konttien välissä alueen aloituskulman eli lähetyspaika "takana". Riemu haistoi maalihengen kun tulimme alueelle enkä juurikaan kääntänyt sitä "aikomaani" suuntaan vaan annoin mennä sinne minne nenä näytti. Tarkoitus oli vahvistaa sitä ettäkun  koira bongaa maalihengen aivan alueen alusta, jopa vielä ulkopuolelta se menee sinne vaikka ohjaaja ei huomaisi reagointia.

Toinen maalinainen oli sitten matalan saunarakennuksen katolla. En nähnyt selvästi mihin asti haju tuli, mutta Riemu meni hyvin lähelle rakennuksen seinää, kurkotteli ylös ja harkitsi rullan ottamista. Kehuin sitä reagoinnista ja sitten se toi rullan. Kuvassa ollaan jo näytöllä odottelemassa että palkkapurkki tipahtaa alas.

Sitten palattiin vähän takaisinpäin tarkistamaan taase jäänyt alueen kulma ja kun tultiin takaisin alueen keskelle Riemu saikin hajun melko kaukaa kolmannesta maalinaisesta. Se hävisi dyynin taakse ja toi pian rullan.

Ja sit mentiin näytölle:

Toisella kierroksella Riemulla oli alueen "takakulmissa" maalihenget. Ekana jammaileva, ei vielä kävelevä ;), Riikka. Ei vaikeuksia mennä lähelle tai tehdä ilmasua. Tokana näkkärikodassa Satu. Haju tuli melko kauas, ja Riemu sujahti kotaan hakemaan rullan.

Lopuksi vähän rallattelua Wubban, aka kakka-wubban kanssa ;)

Iltapäivällä ennen em. treenejä tehtiin vähän tottista tykin ympärillä. Riemulle kantamista, paikallaoloa häiriössä eli kun muut koirakot käveli ympärillä, ja sitten seuraamista henkilöryhmässä ja Dickin lähellä. Paikallaolossa oli levoton, mutta seuraaminen hyvin läheltä Dickiä meni tosi hyvin, hienoa! Ehkä päästään suht vähällä Devin kanssa sattuneesta törmäyksestä.

Leirin päätyttyä tein tykkikentällä vielä vähän suuntia. Ongelmallisinta oli että Riemu ei malttanut pysähtyä merkille, vaan sinkosi suoraan takimmaiselle kosketuskepille kun lähetin kiertämään merkkiä. Toistettiin siis merkin kiertoa aika monta kertaa. Muut suunnat ja myös takaata oikealle ja vasemmalle meni oikeen hienosti.