Viime viikonloppuna olin Hämeessä Laitialassa Tineken ja tällä kertaa myös hän työtoverinsa Anken opissa. Ihana päästä taas, sillä vaikka viime vuonna tuli paljon asiaa, jäivät erityisesti markkeeraukset vähemmälle ja ainakin minun osaltani oppimistulos oli niiden osalta melko huono. Tällä kertaa olin siis lauantaina koulutusryhmässä Riemun kanssa ja sunnuntaina kuunteluoppilaana. Keskityimme la aamuna pelkästään markkeerauksiin ja epämieluisana yllätyksenä ymmärsin miten huonosti Riemu ne osaa. Kotitreeneissä se on mennyt mielestäni paljon paremmin ja tällä viikolla minulle on selvinnyt että heittäjällä on sille tosi suuri merkitys. Todennäköisesti myös sillä onko heittäjä tuttu vai vieras. Olimme myös oikeastaan ensimmäistä kertaa ryhmätreeneissä pellolla, ja se joutui odottelemaan PALJON PALJON enemmän kuin normaalisti koskaan. Mutta hyvä että virheet tuli esille, ja loistavaa että osaan niitä nyt treenata. Tähän mennessä olen myös tyytynyt aivan liian epätarkkoihin markkeerauksiin ja luullut että jos koira osaa n. 5 metrin säteelle putoamispaikasta se on jo hyvä ja voin vaikeuttaa....

Lauantai-iltapäivän teimme Anken opastuksella lähihakua ja "välimallin"hakua sekä opimme miten vahvistaa pillityksiä. Olenkin ollut todella tämän treenin tarpeessa, sillä pillikäskyt toimii niin Riemulla kuin Vinhallakin kyllä silloin kun ne on vapaalla eikä metsästä, mutta hyppäys "metsästys"tilanteeseen, ts. tilanteeseen jossa koira joko hakuruudussa tai ohjauksella etsii damia on liian suuri. Pillikäskyt kaikuu kuuroille korville enkä ole keksinyt mitä tuohon väliin voisi laittaa. Nyt sain valmiin vastauksen: Lähihakua.

Kirjoitin viime vuonna tosi pitkät muistiinpanot, jotka on edelleen kirjoittamatta puhtaaksi... Tänä vuonna kirjoittelin muistiin lähinnä treenit, niillä saanen lihaa luiden päälle kun kokoan molemmat muistiinpanot yhteen. Ennen kirjoitusurakkaa on treenit tietysti kuitenkin jo aloitettu:

Maanantaina ehti tulla melkein pimeä sillä isäntä juuttui kaupan parkkipaikalle todistamaan jotain kolhimista. Otin ennen markkeeraustreeniä lähihakua molemmille tytöille. Treeni meni molemmilla samalla kaavalla ja likat toimikin aika samalla lailla: Laitoin koiran istumaan metsään ja kiersin hivenen suurenevaa kehää sen ympärillä "muka" piilottaen damia maahan. Tein siis damilla ja käsilläni hajujälkiä sinne tänne. Lopulta piilotin damin, siirryin pari metriä koiran eteen ja annoin lähihakupillityksen. Molemmat osasi lähteä etsimään pillikäskyllä, mutta myöhemmässä treenissä Vinha vähän kyseli suuntaa jota olen kertonut sille aimmin käsimerkeillä. Tämän toistin kahdesti. Sitten en jättänytkään damia piiloon vaan laitoin sen vaivihkaa taskuuni ja pillitin jälleen koiran etsimään. Hetken etsimisen jälkeen pillitin luoksetulon. Molemmat jatkoi etsimistä ja nosti pään ylös kolmannella pillikäskyllä. Tästä kehuin ja kun koira otti askeleen kohti heitin taakseni pikkudamin palkaksi. Toistin saman ja molemmat tuli nyt ekalla pillityksellä. Lopuksi heitin pikkudamin koiran näkemättä ruutuun ja laitoin jälleen etsimään. Molemmat oli tässä kohtaa vähän epäileväisiä, etsivät hetken, mutta ottivat sitten katsekontaktia ja Riemu jopa istui. En auttanut kun kysyivät, mutta pillitin lähihakua vahvistukseksi sitten kun nenä meni taas maahan. Vinhassa näkyi selvästi tässä kohtaa, että se on tottunut pysymään alueella käsimerkkien mukaan, sillä olen tehnyt esim. niin että olen eteenlähetyksestä pysäyttänyt sen ja sitten lähettänyt käsimerkillä lähihakuun pienen matkan päähän oikealle tai vasemmalle.

Sitten Riemulle markkeerauksia: Yhteensä 8 heittoa. Mietin tuulensuunnan muka tosi tarkasti, mutta sitten treenin jälkeen tajusin että olin ajatellut juuri väärinpäin. Helpoin treeni piti tehdä niin että heitto tulee vastatuuleen suoraan heittäjän sivulle ja koiralla on sivutuuli, mutta meillä heitot tuli myötätuuleen., koira kuitenkin sivutuulessa. Itse markkeeraukset Riemutin selvitti hyvin. Matkaa oli hiven enemmän kuin lauantaina Laitialassa, 8 heitosta vain yhden Riemu markkeerasi lyhyeksi. Tämä heitto tuli selvästi kauemmaksi heittäjästä, joskin edelleen samaan linjaan. Enemmän ongelmia tuli odottamisesta. Tineke opasti odottamaan useamman sekunnin ennen lähetystä, näin koira muistaa heiton paremmin, ja se tuntuu toimivan. Riemu vaan ei meinaa malttaa odottaa sitä 4 sekuntia jonka nyt laskin... Yksi palautus tuli myös selän takaa kierroksella. Erittäin tyytyväinen olen siihen että tuota lyhyeksi jäänyt lukuunottamatta Riemu osasi kiertää tuulen oikealle puolelle. Se muisti myös matkat oikein.

Keskiviikkona tehtiin sitten sama mutta heitot nyt siis vastatuuleen. Ensin 4 heittoa samaan linjaan kuin heittäjä, sitten seuraava viistosti lähemmaksi meitä. Nämä meni kaikki nappiin. Riemu karkasi kerran, mutta isäntä ehti nappaamaan damin pois ja typsyn ilme oli todella näkemisen arvoinen Tuo on kyllä niin tuhannesti tehokkaampaa kuin mikään kieltäminen. 6 heitto tuli sitten viistosti heittäjästä poispäin ja nyt meistä katsoen kauemmaksi. Tässä kohtaa tömättiin vaikeuksiin; Riemu juoksi lyhyeksi. Se käytti kyllä tuulta oikein, mutta muisti matkan väärin. Lyhennettiin hieman etäisyyttä (isäntä siirtyi siis lähemmäksi), mutta ainakaan heti tämä toi vain vähän parannusta.

Maanantaisen ja keskiviikkoisen treenin perusteella totesin siis että Riemu käyttää aika paljon heittäjää avukseen, eikä ihme, sillä erityisesti kakkoset on tehty pääsääntöisesti niin että isäntä on heittänyt damit molemmille puolilleen. Mutta nytpä tiedetään mitä pitää treenata, ja hahmotan asian itse koiran kannalta. Tänään jatketaan!