8.2.2014 Vinha on poissa. Hanna lopetti sen meillä kotona torstaina 2.1. Olen kiitollinen siitä että Vinhan ei tarvinnut enää pelätä missään eläinlääkäriasemalla.

Vinhan liikkuminen huononi mielestäni nopeammin joulukuun aikana kuin sitä ennen, ja halusin että se pääsee pois kun vielä kuitenkin pystyy itse kävelemään. Lisäksi huomasin että se nukkui levottomammin ja vain tietyissä asennoissa ja saattoi herätä ja nousta vaihtamaan asentoa nopeasti jos meni puoliunissaan väärään asentoon.

Ontumisen ja lihasatrofian syy ei siis koskaan selvinnyt. Melkein varmasti syy oli niskassa ja eläinlääkäreiden arvaukset olivat kulumat niskanikamissa, hermotulehdus tai hermotuppikasvain. Silvia Jauernig piti hermotuppikasvainta todennäköisimpänä siksi että Vinhan tila huononi lopuksi niin nopeasti.

Luopuminen on aina vaikeaa ja tuntuu että kerta kerralta se tulee vaikeammaksi. Jälkikäteen kadun että odotin niin pitkään osteopatian ja akupunktion auttavan. Niistä ei ollut nähdäkseni mitään hyötyä, ja tällä hetkellä olen todella skeptinen että näitä hoitoja kannattaisi kokeilla silloin kun kyse on jostain vakavasta. Jos voisin palata elokuuhun otattaisin Vinhan niskasta magneettikuvan mahdollisimman nopeasti. Olisin voinut sen avulla todennäköisesti päättää yritetäänkö jotain hoitoa vai onko aika jo luopua. Eikä Vinhan olisi ehkä tarvinnut kärsiä turhaan. Katsoin heinäkuussa kuvaamani videota jossa teen Vinhan kanssa hajuerottelutreeniä ja silloin ontumista tuskin vielä huomaa kun koira on oikein innostunut.

Pelkään että Vinha kärsi liian pitkään ja olisin toivonut että Vinhan useamman kerran nähnyt akupunktiota antanut eläinlääkäri olisi sanonut minulle selvästi ettei hoidosta ole hyötyä. Samoin Vinhaa kahdesti hoitaneen osteopaatin olisi mielestäni pitänyt myöntää ettei hän pysty enää auttamaan meitä. Ell Jaana Tainio sanoi minulle sanoi kipeän tosiasian, samoin Ell Esa Soppela antoi melko realistisen arvion mahdollisuuksista paraneniseen. Vastuu Vinhasta ja vastuu päätöksenteosta oli kuitenkin minulla ja vain minulla. Sitä en voi enkä halua siirtää kenellekkään muulle ja uskon että kaikki Vinhaa tutkineet ja hoitaneet ihmiset tekivät varmasti parhaansa.

Suru on käsittämättämön kokoinen. Jos edes tästä koirasta ja yhteistyöstä sen kanssa niin pelastuskoiratehtävissä kuin metsälläkin olisin saanut nauttia vähän pidempään.

26.12. Silvia ei pystynyt tietenkään sen tarkemmin arvioimaan voisiko Vinha vielä parantua. Hän arveli että Vinhalla olisi joko neuriitti (ns. hermotulehdus) tai mahdollisesti hermotuppikasvain. Lisäksi hän sanoi että gabapentiiniä voi antaa 2-3x10-20 mg/kg/vrk. Nostin siis Gabapentiinin 2x300 mg:n. Joulun ajan olemme käyneet 0,5 km metsälenkin 2 kertaa joka päivä ja Vinha saa nuuskutella metsässä pitkään. Lisäksi on tehty käpytunnaria. Se on kyllä aivan pettämätön siinä :)

18.12. Lääkitys tällä hetkellä 2x250 mg Gabapentin + illalla Metacam. Gabapentiinin annostus on ollut 250 mg nyt kolme viikkoa, ja ilmeisesti sen vaikutus alkaa jälleen hiipua. Viime viikon Turun reissulla Vinha ulkoili paljon kovalla asfaltilla ja lisäksi lauanataina se oli noin 1 km matkan vapaana metsälenkillä. Se on ollut torstain hoidosta lähtien kipeämpi ja kävellyt huonosti eikä tunnu palautuvan vaikka olen alkuviikon lenkittänyt sitä tosi lyhyesti. Nostinkin tänä aamuna Gabapentiinin aamuannoksen 300 mg, katsotaan jos tästä 300 + 250 mg Gabapentin + Metacam illalla lääkityksestä olisi apua. Aika pian täytyy päätös tehdä. Olimme jo sopineet isännän kanssa että pyydän Hannaa tällä viikolla lopettamaan Vinhan, mutta odotan nyt vielä tuon osteopatian mahdollista vaikutusta. Ja rehellisesti sanottuna, joulu veetuttaa ja muutenkin, en pysty tällä viikolla vielä päättämään ja luopumaan.

Eilen sain tosin sähköpostia Silvia Jauernigilta Aistista. Hän kysyi miten Vinha voi kun ei meistä ole mitään kuulunut. Kysyn vielä häneltä onko mahdollista että jos kaulassa on ollut hermo pinteessä yli puoli vuotta (tai kenties yli vuoden), voisiko se palautua jos sen voisi leikkauksella vapauttaa.

12.12. Eläinfyssari ja -osteopaatti Tanja Kotti, Turun Koirafysio. Tanja on alunperin eläinfyssari, mutta opiskelee osteopaatiksi ja käyttää nyt pääosin osteopatian tekniikoita hoidossa. Hän hoiti Vinhaa kaksi tuntia, ja Vinha oli pääosin ihan rento, vain joitain kaulan alueella tai lähellä tehtyjä hoitoja väisteli ja halusi nousta ylös. Tanjan mukaan vaiva ei olisi hermopinne koska Vinha ei ole missään vaiheessa nuollut tai kirputtanut etujalkoja. Hän hoiti lähinnä sisäelimiä ja löysi "jumia" erityisesti kilpirauhasesta ja munuaisista. Munuaiset ovat tietysti kovilla lääkityksen takia, mutta kilpirauhanen on hänen mukaansa todennäköinen ontumisen syy. Hänellä on ollut muutama vasenta etujalkaa ontunut asiakas jotka ovat parantuneet täysin juuri kilpirauhasen hoidolla. Lisäksi kaulan alueella oli arpikudosta ja sterilointiarpi oli tosi tiukka. Hoidettavaa olisi siis ollut useamallekin kerralle, mikä nyt ei ole tietysti yllätys. Tanja sanoi myös että usein sisäelinten jumien aukaisulla myös tukirangan jumit aukeavat sillä rankahan suojaa sisäelimiä. Lisäksi hän sanoi päätä hoitaessaan että hänelle tuli tosi kökkö olo mikä taas tarkoittaa että Vinhalla on ikäänkuin paha mieli koko ajan. Eikä ihme jos onkin. Hoidon jälkeen Vinha oli ensin tosi pirteä, mutta kun vein sen hotellille ja lähdin Riemun kanssa lenkille, se jäi nukkumaan ja sitten nukkui kuin tukki koko illan (myös silloin kun Riemu kerjäsi minulta iltapalaani...). Seuraavana päivänä se ontui (jos mahdollista) pahemmin. Kävin kuitenkin kotiin lähtiessä Haunisissa pienen lenkin ja kiipeiltiin vähän kalliolla kun sellainen "jumppapaikka" oli tarjolla. Lisäksi otin Vinhan lauantaina mukaan Luikkuunjärvelle ja se se kilsan verran hömpätä vapaana metsässä.

12.11. Sunnuntaina otin Vinhan mukaan koko matkaksi aamulenkille. Mun vanhemmat oli meillä ja käveltiin aamulenkki koko porukalla pellolla. Vauhti oli siis tosi hidas ja Vinha käveli paljon eikä koikkelehtinut miten sattuu kolmen jalan ravia tai laukkaa. Ei tehty tokikaan kovin pitkää lenkkiä, mutta silti ainakin kolme kertaa pidempi kuin Vinha normaalisti on kävellyt. Se ei kuitenkaan ole ollut kipeämpi lenkin jälkeen, joten taidan jatkaa tätä että teen 2-3 krt viikossa pidemmän lenkin pellolla ja otan sen mukaan. Epäilen että sillä ei ole varsinaisesti kipua jalassa, ehkä puutumista tai tunnottomuutta. Kun peilataan äitini kanssa Vinhan fyysisiä oireita sen eri tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin ollaan aika varmoja siitä että kyse on nimenomaan hermopinteestä niskassa/kaularangassa. Vinhalta on surkastunut etujalasta lavan reunassa oleva lihas (joko olkavarsi-päälihaksen olkavarren puoleinen osa tai hartialihas), sen paikalla on kuoppa. Mutta myös lavan takimmainen lihas (mahd. kolmipäisen olkavarsilihaksen pitkä pää) on mielestäni surkastunut. Ihmisellä esim. rannekanavan ahtaumassahan surkastuu peukalonjuuresta toinen lihas, eikä välttämättä palaudu vaikka ahtuma leikataan. Lisäksi tiedän myös itsestäni, että välttämättä hermojen ahtautuessa seuraus ei ole kipua, se voi olla puutumista ja eräänlaista "hervottomuutta" esim. kädessä. Jos Vinhan jalka siis on puutunut ja hervoton (mikä voi tuntua yhtä tuskalliselta kuin kipu) se ei varmaankaan toimi normaalisti. Ja kovin vähäinen liikunta tietysti vauhdittaa lihasten surkastumista, oletan.

Mutta kovin sekava Vinha ei voi tuosta lääkityksestä joka tapauksessa olla. Sekava koira tuskin saisi pyydystettyä myyriä "noin vain" ohimennen nappaamalla. Tänä vuonna on ilmeisen hyvä myyrävuosi, ja melkein aina kun teen lenkin pellolla joku koirista pyydystää myyrän. Myös Riemu on kunnostautunut siinä tänä syksynä.

6.11. Annoin aamulla Vinhalle 2/3 Neurontin kapselista, ts. nostan lääkkeen jo tällä viikolla 2 x n. 200 mg päivässä, vaikka pitäisi odottaa ensi viikkoon. Vinhalla ei ole ollut mitään muita sivuvaikutuksia kuin ummetus ja sekin on hoitunut lisäämällä pellavarouhetta ruokaan. No, toki en tiedä onko sillä huimausta tai sekava olo, mutta ainakin se käyttäytyy täysin normaalin Vinhamaisesti. Lääkkeen määrä on vähän sinnepäin kun mulla on vain nuo kapselit, mutta kolmen antokerran sisällä määrä on kuitenkin vakio. Mielenvirkistykseksi on tällä viikolla tehty tunnaria sekä kävyillä että isännän "liikkuroimana" kepeillä. Vinki on sangen pätevä tuossa hommassa :D