Hakuilun sijasta tehtiinkin eilen jälkeä ja EK-treeniä Pesäkivillä. Vinhalle Eija tallasi 1,7 km jäljen joka vanheni 2 h. Minä tallasin samaan aikaan Dickin jäljen ja teimme jäljet ristiin loppupäästä. Dickin jälki ajettiin ensin, joten Vinhan harhan oli siis kulkenut 2xminä, Eija ja Dicki.  Lisäksi jäljen alkupäästä oli mennyt kaksi marjastajaa juuri ennen Eijaa. Jäljen nosto ei mennyt ihan putkeen. Vinha lähti ensin tutkimaan metsätien pohjaa joka sen olisi pitänyt ylittää osuakseen jäljelle (kenties marjastajien hajut?), sitten se lähti takajäljelle. Annoin mennä pienen matkaa, sitten kutsuin ja V kääntyi heti takaisin. Selvästi se on takajäljellä ollessaan epävarma sillä noin keveällä kutsulla se ei pysähdy jos on kunnolla jäljellä. Ensimmäisen esineen alla purkki, ja sillä malttoi mennä maahan, tokan merkkasi mutta meinasi ylittää, loput sitten taas malttoi pysähtyä mutta ei mennyt maahan. Tauko ei ole siis tehnyt hyvää sen paremmin janalle kuin esineiden ilmaisullekin. Jäljestäminen oli koko matkan sitä Vinha tyyppistä sinikäyrää, mutta neiti pysyi kuitenkin tarkasti jäljellä eikä tehnyt pahoja ylityksiä kulmissa. Vauhtia oli niin että totesin todella tarvitsevani keskimääräistä paremman kunnon tuohon hommaan ja melko lailla hyväkuntoisen ja nopean kartturin... Harha oli sitten vaikea, ymmärrettävästi, menihän siinä suorastaan polku ja yksi jälki oli sama kuin meidän jäljentekijän. Vinha lähti harhalle takajälkeä jolloin päästin liinan irti ja jäin odottelemaan. V jatkoi noin 50 metriä, palasi sitten takaisin, tarkisti harhan toiseen suuntaan noin 5 metrin matkan ja jatkoi oikeaa jälkeä. Toivottavasti se oppi tästä taas jotain. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja samalla vaikea laji, kun asioita, varsinkin vahvisteita, on niin vaikea hallita.

Jäljen vanhentumista odotellessa teimme pudotetun esineen noudon. Rataa oli kävellyt jo kaksi koirakkoa joten hajuja oli eikä seuraamisesta meinannut tulla mitään. Pudotetun nouto sen sijaan meni mallikkaasti. Tässä liikkeessä kaikkein vaikeinta onkin kyllä tuo seuraaminen.

Tänään Riemu harjoitteli kontaktia. Sitä on tehty aiemmin seisten, nyt lisäsin seisoessani pienen liikkeen ja hyvin meni. Sitten vaikeutin menemällä kyykkyyn ja pitämällä namit kädessäni. Riemu yritti ensin kaivaa nameja nyrkistä, mutta tajusi pian miten niitä saa  Naksu tuli katsekontaktista, palkkasin eteeni niin että R oli mahdollisimman lähellä ja suorassa seisomassa. Koitan ennakoida tällä luoksetuloasentoa.

Voiman kanssa tein kosketusalustaa, nyt portin ulkopuolella. Poitsu on melko sähäkkä Vaikeutin lisäämällä alustan alle tiiliskiven ja lopulta sain jo Voiman seisomaan etutassut tiiliskivellä. Tästä sitten perusasennon treenausta. Täytyy myös opettaa se istuminen käskystä. Jatkoin vähän liian pitkään ja tuli selvä Ilo-reaktio. Voima alkoi katsella muualle ja ikäänkuin unohti täysin mitä oltiin tekemässä. Sain sen vielä mukaan pieneksi pätkäksi, ja sitten ymmärsin lopettaa ajoissa. Ei liian pitkiä treenejä tälle miehelle, ja riittävän nopeasti mutta ei liian nopeasti vaikeusastetta ylös. Melko haastavaa muistaa tämä kun nuo mustat taas jaksaa vaikka miten kauan.