Eilen illalla treenailimme ohittamista peko-porukan kanssa Kokkolassa. Ehdin kaupunkiin jo puoli seitsämäksi ja kävin Vinhan kanssa kävelemässä Chydeniassa. Sitä ei jännittänyt yhtään kun menimme sisään, ainoastaan "silta" lasikäytävään jännitti ja aivan lasin vieressä käytävässä se oli varovainen ja pyrki kulkemaan mun takana. Ei kuitenkaan lähellekään sellaista jäykkäjalkaisuutta kuin sunnuntaina Kannuksessa. Lasikäytävässä käskin pari kertaa maahan ja tein pari paikallakäännöstä, mutta koska käytävän toinen reuna on Dressmanin liikettä ja se oli auki en kehdannut jäädä siihen "estradille" pitkäksi aikaa "tottistelemaan". Käytiin vielä toisella puolellakin, rapuissa ja ees taas käytävää. Kaikki ok.

Rautatieaseman parkkiksella tehtiin ensin Deekulle treeniä, Vinhula toimi "harjoitusvastustajana". Sitten käveltiin ohitusrinkulaa muiden koirien kanssa, Riemua pyrki ensin kiskomaan muiden luo jos en ollut tarkkana, mutta keksi aika pian että kun toinen koira tulee kohti tai viereen kuuluu tarjota kontaktia ja siitä saa namin Fiksu tyttö Lopuksi oli vielä Vinhan vuoro, tehtiin aika tiukkaa henkilöryhmätyylistä treeniä neljän koiran ja kahden koirattoman rykelmässä. Vinhan kanssa otin ihan seuraamista ja koirakoiden kiertelyä. Vinha piti tiiviin kontaktin, ainoastaan Minniä piti katsoa vähän tarkemmin, se kun ei ole niin tuttu Pitäisi tehdä tollasta vieraiden koirien kanssa.

Treenien jälkeen kävin kolmen vartin lenkin tyttöjen kanssa kaupungilla ja Suntin varressa. Aika kivasti Riemukin jo menee, mitä nyt pyrkii välillä vetämään hihnassa. Kokkolan keskusta sinänsä ei tyttöjä hetkauta, mutta tuota "nipussa" hihnakävelyä ei kauheesti hyödytä tehdä Pahkanevantiellä... Mukava huomata ettei Riemullekkaan olisi ongelma sopeutua kaupunkiin.

Kotona alkaa olla vähän rauhaton tunnelma. Vinha aloitti juoksun viikko sitten, tai siis tiputtelun, eli johan se on tuoksunut jonkin aikaa. Voima parka on pari päivää ollut nyt melko rauhaton. Se ei syö muuten kuin yöllä ja päivällä ollessaan omassa huoneessaan, eilen se haukuskeli sisällä kun tytöt oli pihalla ja tänä aamuna oli istunut sängyssä ulvomassa kun minä olin tyttöjen kanssa lenkillä. Kiva, eikä olla vielä edes tärppipäivissä... Vaikka Vinha pöllyttääkin Voiman vielä pois, on pyritty pitämään Vinha ja Voima koko ajan eri "osastoissa" jottei poika pääse liimautumaan Vinhan takapuoleen. Viikonlopuksi isäntä on lähdössä Lahdenvainioon, toivottavasti saisin puhuttua sen ottamaan Voimaanin matkaansa.

Riemutinta ei moiset jutut rassaa, se rymistää menemään kuten ennenkin. Sille on tullut tavaksi ottaa lenkille lähtiessä eka spurtti meidän tien puolivälistä pitkälle Pahkanevantielle, sitten se juoksee takaisin mun luo ja spurttaa uudelleen pari kertaa. Se selvästi rakastaa juoksemista. Onneksi se törmäilee Vinhaan nyt melko lailla vähemmän. Energian kasautuminen näkyy kyllä Vinhan kiusaamisena, onneksi siihen on "lääke" olemassa Ihmisiä sen sijaan täytyy muistaa varoittaa, eilenkin meinasi Miikulta lähteä jalka kun Rii-Rii "vähän" pomppasi. Se ei pompi vasten eikä naamalle, mutta saattaa rynnätä kohti ja käyttää ihmistä törmäystyynynä, niinkuin hallipikajuoksussa konsanaan. Neiti hentoinen...