Keskiviikon hakutreeneihin meitä tuli paikalle kokonaista kolme, joten muutetiin vähän suunnitelmaa. Vinhalle Riitta tallasi reilu 1,5 km jäljen. Melkein saman ikäinen harha lopussa ennen vikaa esinettä, jälki vanheni 2 tuntia. 6 esinettä ja jäljen päässä maalihenki. Tallatessa tuulinen keli, mutta juuri ennen jäljelle lähtöä alkoi sataa, pimeni ja ajettiinkin jälki aika hämärässä. Nosto meni ihan tuhannen persiilleen. Vinha lähti etenemään jäljelle vakuuttavasti, mutta sitten pyöri ja nosti takajäljen, otin sen takaisin mutta lähti uudelleen takajäljelle kovin vakuuttavasti. Palattiin alkuun ja jostin jäljen hieman edempää, jolloin koira vihdoin valitsi oikean suunnan. Alkupätkä ok, reppu löytyi, mutta sitten mentiin pusikkoisessä rämeessä aika vauhtia ja joku ylimääräinen pieni lenkki, esine jäi. Rämeen jälkeen Vinha paransi selvästi, meni vauhdilla, mutta tarkasti. Joka kerta kun katsoin gepsiä oltiin aivan jäljen päällä. Loput 4 esinettä nosti varmasti, palasi jopa 5 metriä takaisin esineelle kun oli mennyt vähän ohi. Olisko edellisen jäljen possunkylkisiivut auttaneet asiaa. Sade ei haitannut, pikemminkin taisi auttaa niin että jäljen haju painui hyvin lähelle maata. Ohjaajalla tosi meinasi näkökyky lähteä kun silmälasit kastui ja huurustui lippiksen lipan alla... Viimeisen esineen jälkeen laitoin Vinhalle rullan kaulaan ja Riitta olikin sitten lähellä. V ehi jäljestää pienen pätkän ennenkuin nosti nokan, meni maalihengelle ja toi rullan ilman apuja Mukava että joskus onnistuukin, tauko jälkitreeneissä ei ole tehnyt hyvää.