Tämän vuoden pelastuskoiratreenit korkattiin talvitauon jälkeen melkeimpä suoraan hälytreenillä. Pääsin koiran kanssa mukaan LUPin hälytreeniin Kuitinmäessä Espoossa. Kartturiksi sain Lisan, jonka kanssa ollaan suunnistettu aiemmin yhdessä Kexin ja Jannan karttureina, oli mukava lähteä maastoon tutussa seurassa :)

Treeni alkoi perjantai-iltana 19.00, itätuuli, pari astetta pakkasta. Ensimmäinen tarkistettava alue oli aivan kaupunkialueella, kerrostalojen ympäristöä. Ehdimme juuri aloittamaan etsinnän, ja törmäämään kissa ulkoiluttaneeseen tätiin (Riemu vain vähän veti liinassa kohti kissaa eikä ottanut siitä ollenkaan kierroksia), kun tuli käsky palata johtoon. Johdosta saimme uuden alueen Kokinmetsästä Puolarmaarin ja Olarinniityn välistä. Kartalta mittailemalla alueen koko oli reilu 20 ha ja korkeusvaihtelu sekä erityisesti pohjoisosan kallio teki siitä jonkin verran haastavamman kuin oletin. Alue näkyy ao. kartalla käytännössä meidän kulkeman oranssilla olevan reitin rajaamana, eli: Lähtöpiste merkattu punaisella ruudulla, siitä alueen rajaa kävelytietä luoteiskulmaan. Pohjoisessa alue rajautui asuinalueeseen (jonne me vahingossa vähän poikettiin) ja koilliskulmasta alueen itäraja oli jälleen kävelytie. Tuuli pääosin siis idästä, mutta varsinkin kallioilla sähkölinjan alla se tietysti pyöri. Etsittävä löytyi suunnilleen alueen korkeimman kohdan länsipuolelta pienestä notkosta.

Etsintäsuunnitelmassani päätin kiertää alueen myötäpäivään pohjoisrajalle ja koilliskulmasta jatkaa alueen poikki kulkevaa kävelytietä takaisin länteen, jonka jälkeen kiertäisimme kallion. Alueen pohjoisrajalla Riemu sai jonkun hajun ja irtosi kauas palaten sitten lauenneen rullan kanssa. Lähdettiin näytölle, mutta meno oli vähän epävarmaa ja tyssäsi sähkölinjan alle alueen keskelle. Alueella liikkui jonkin verran ulkoilijoita joten epäilin että Riemu oli saanut hajun liikkuvasta ihmisestä ja ilmaissut sen. Palattiin pohjoisrajalle, ja kun oltiin ehditty koilliskulmaan saatiin ohje tarkistaa alueen keskellä olevat kalliot tarkemmin. Jatkoimme siis melkein suunnitelman mukaan, siirryimme vain kävelytien sijasta sähkölinjan alle kalliolle ja lähdimme sitten kiertämään kalliota. Riemu sai hajun maalihengestä suht läheltä ehkä 30-40 m päästä ja teki priiman ilmasun. Maalihengeltä sitten kuulimme että se ei ollut aiemmin käynyt lähellä, mutta alueella oli mennyt mm. pari pyöräilijää. Takaisin johtopaikkaan lähdimme alueen itärajaa ja matkalla bongasimme maalimiehen jättämän hanskan.

Kun olen tottunut Vinhan irtoavuuteen, ajattelin heti treenin jälkeen että maalihenkilö olisi pitänyt löytyä nopeammin ja jo alueen länsirajaa kulkiessamme. Mutta oikeasti minun olisi itse pitänyt tehdä pienipiirteisempi etsintäsuunnitelma kuin alueen kiertäminen noissa olosuhteissa ja tuollaiselle alueelle. Jos nyt lähtisin etsimään samaa aluetta, siksakkaisin sitä etelästä pohjoiseen. Kalliot on aina hankalia eikä Riemulla ole paljon kokemusta korkeusvaihteluista. Ehdimme tarkistaa aluetta n. 1,5 h ajan ennenkuin meidät ohjattiin kalliolle. Riemu näytti väsyvän suunnilleen tunnin etsinnän jälkeen ja kun samaan aikaan olimme pohjoisrajalla, jossa oli liikkunut peuroja, se näytti välillä vain nuuskuttelevan riistan jälkiä ja mulla tietysti alkoi jo pinna kiristyä. Löydön jälkeen Riemu liikkui jälleen paljon reippaammin, joten sillä taisi oikeastaan vain usko loppua kesken. Se tarvitsee vielä paljon lisää pitkiä treenejä joissa ei alkumatkasta löydy mitään, samoin minä tarvitsisin lisää harjoitusta etsintäsuunnitelmien teosta tälle koiralle. Tosin, jo tästä tuli kyllä tosi hyvää kokemusta ja oppia mulle itselleni.

Etelän hälytreenin jälkeen meillä oli tosi tosi sopivasti Riemun "pitkä treeni", ts. normi viikkotreeniä pidempi mutta hälytreeniä vähän lyhyempi etsintätreeni seuraavana keskiviikkona. Tulipa hyvään paikkaan! Kun Kuitinmäessä Riemulta ehti usko loppua, nyt saatiin löytö pikkuisen nopeammin.

Jaana P järjesti ja Mia oli mulla kartturina. Alue Koivuhaassa sähkölinjan alla "kaupunkimetsässä" rajautuen etelässä Laajalahdentiehen, Oravankatuun, edelleen lännessä taloihin, pohjoisessa Satamatiehen ja idässä hautausmaahan. Tuuli suunnilleen lännestä, muutama aste lämmintä. Lähtöpaikaksi oli annettu hautausmaan kulma ja lähdimme siitä alueen etelärajaa lounaiskulmaan. Sitten kohti hautausmaan kulmaa, hautausmaan viertä Satamatielle ja pyörätietä takaisinpäin. Siksakkasimme siis aluetta suht tiheällä kammalla, ja epäilin välillä että menemme turhan tiheästi. Mutta jälkikäteen totesin että alueella jossa paljon hajuja ja muita ihmisiä liikkeelle, tuo oli ihan sopiva tarkkuus. Pidin koiran osin irti, osin liinassa ja se reagoi aina välillä liikkuvien ihmisten hajuihin tai tutki tarkkaan jotain maasta. Esineille ei kuitenkaan osuttu ja alueella on niin paljon hajuja, että meidän olisi varmasti pitänyt osua hyvin esineen kohdalle jotta Riemu olisi bongannut ne (olivat suht pieniä). Etenimme alueen lounaiskulmaan ja lähdimme siitä jälleen kohti hautausmaata kun huomasin että Riemulla on haju. Tulimme maavallien taakse, koira hetken selvitti hajua, hävisi vallien "sisään" ja sitten toi rullan ja vei meidät melkein jo shokkiin vaipuneen diabeetikon luo :) Tulimme tuulen "väärällä" puolella kohti maalihenkeä, joten haju ei tullut kovin kauaksi. Aivan loistava piilo, vallit eivät näy kartassa emmekä olisi kauempaa nähneet niitä.

Oli kyllä mukava työskennellä Riemuttimen kanssa tälläisellä alueella kun ei se lähde muiden koirien luo ja muutenkin pysyy hollilla myös vapaana. Alue olisi ollut aika paljon raskaampi etsiä jos koira olisi ollut koko ajan kytkettynä.