Edellisen kirjoituksen jälkeen Huiman tilanne ei ole oikeastaan parantunut. Se käyttää edellen tosi voimakkaasti etupäätään, esim. nousee ylös vain etujaloilla ponnistaen, ja tämän viikon takapää on näyttänyt ajoittain melkeimpä hervottomalta. Huima ei halua hypätä mihinkään ja tajusin juuri etten ole moneen päivään nähnyt sen raaputtavan itseään takajaloilla eikä se myöskään enää nouse varastelemaan tavaroita pöydältä tms. Huima on syönyt huonosti ja keskiviikkona se oli päivällä jälleen oksentanut kaiken tiistaina syömänsä ruuan. Varmaan tästä johtuen se on ollut aika väsynyt, ja pääosin vain nukkuu kotona. Eilen se ulkoili illalla vain pissakäynnit pihalla.

Olin viime keskiviikosta sunnuntaihin Kirkkonummella ja kysyin Marjutin ja Lazslon mielipidettä histiosytoomasta Huiman leuassa. Molemmat olivat sitä mieltä että se kannattaa poistaa ennenkuin Huima raaputtaa sen rikki tms. ja se tulehtuu. No, Huimahan ei siis raaputa mitään takajaloillaan, mutta patti oli alkanut pienentyä niin että siihen tuli rupi joka vuoti hieman märkää, joten varmasti viisainta oli leikata se pois. Haava oli tosi siisti ja meni umpeen nopeasti. Kolme tikkiä otan pois sunnuntaina. Samalla rauhoituksella otettiin sitten uudet lonkkakuvat ja Marjutin toiveesta kuvattiin vähän selkääkin. E-lonkat myös Lazslon mukaan, ei tulehdusta enää, selässä ei vikaa. Lazslon mielestä E-lonkkien ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa sellaista takapään heikkoutta kuin Huimalla nyt on. Hän haluaa viedä kuvat katsottavaksi Skuttnabille kun 17.12. menee taas leikkausoppiin sinne. Katsotaan mitä tämä tuo tullessaan.

Tiistaina soitin Huimasta ensin Aistiin, kyselin neurologeista ja varasin ajan fysioterapeutille. Ensimmäinen perjantai aika 5.2.2010. Magneettikuvaus maksaa 700-900 euroa jos sellaista halutaan. Sitten soitin Tapiolle ja kysyin olisiko mun syytä tuoda Huima uudelleen katsottavaksi kun ei tilanne tunnu paranevan. Sain melko murskaavan tuomion, Tapio oli sitä mieltä että heikkous johtuu lonkista eikä ennuste ole kummoinen jos ei takapää nyt ala kuntoutua. Ja valitettavasti hän on tähän mennessä ollut koirieni kohdalla aina oikeassa, Ilonkin kohdalla. Ja periaatteessa tietenkin haluan kuulla oikean arvion eläinlääkäriltä, ei kaunistelua eikä mitään turhaa kärsimystä eläimelle. Tähän kohtaan oli kuitenkin vähän rankkaa. Kasattuani itseni soitin sitten vielä YES:lle ja kysyin kannattaisiko mun tuoda Huima sinne näytille joko fysioterapeutille tai kipuklinikalle. Sain vastaanottohoitajalta jälleen aika vähän toiveita, eikä hän ehkä ihan ymmärtänyt ettei mulla ole kotona näyttelypossua vaan hoikka pieni noutajapoika. Hoitaja kehotti kuitenkin laittamaan sähköpostia fysioterapeutille, joka osaisi kertoa mitä mun nyt kannattaisi tehdä. Eilen sain sähköpostin kasalle ja heti tänä aamuna oli tullut vastaus pieni toivonpilkahdus matkassaan. YES:n fysioterapeutti Heli Hyytiäinen ehdotti keskustelevansa Huiman tilanteesta tiiminsä kanssa - lähinnä juuri kipuklinikan eläinlääkärien- esitti lisää kysymyksiä ja pyysi sekä rtg-kuvia että lupaa soittaa Huimaa hoitaneelle eläinlääkärille. Tässä kohtaa vähän harmittaa tai nolottaa että lausuntoja on kolmelta lääkäriltä mutta ei mitään paperilla, mutta ehkä se ei haittaa. Kuvat voi kuitenkin lähettää postitse.

Velipoika on saanut keinonivelen toiseen lonkkaansa ja voi toissa viikkoisten tietojen mukaan oikein hyvin Ihana uutinen. Saisinpa minäkin vielä takaisin reippaan rohkean leikkisän varastelevan kirputtavan rasittavan ihanan pentuni. Huima on nukkunut tämän viikon tosi huonosti ja herätellyt päästämään pissalle tai silittämään pitkin yötä. Eilen illalla hieroin Huimaa varovasti, lavoista se oli odotetusti arka, takajaloista taas ei ollenkaan. Selkää sai hieroa vasemmalta, mutta oikealle Huima käänsi pään eteen. Oikea puoli tuntui muutenkin olevan arempi. Lyhyen hieronnan jälkeen Huima kuitenkin nukahti heti ja herätti yöllä vain kerran pissalle.