Pelastuskoiraohjaajien peruskurssi 31.8. – 4.9.2009

Kuopio, Pelastusopisto

Maanantai 30.8.

Saapuminen, yleisten asioiden info, pelastusopiston esittely. Luento pelastustoimesta tai pelastustoimen esittely eli miten asioiden pitäisi olla. Kuten esim. että pelastuskoiratoiminta mainitaan laissa ja sen pitäisi olla järjestettyä jokaisen pelastuslaitoksen alueella. Ryhmiin jako ja harjoitusalueeseen tutustuminen. Illan käytimme ryhmittäin seuraavan päivän harjoituksen suunnitteluun. Meillä on muita pienempi mutta erittäin osaavan ja asiallisen oloinen ryhmä. Suunnittelimme ryhmä 3:lle reagointiharjoituksen.

Tiistai 1.9.09

Herätys klo 6.15, aamupala ja harjoitusalueella ilmoittautuminen klo 8.15. Aamulla vedimme reagointiharjoituksen. Meillä oli mh konttien päällä konteista rakennetulla tallialueella, puron varressa, lammen takana, ja puussa. Lisäksi alue jolla oli nk. makaus eli mh oli ollut alueella yhdessä paikassa noin tunnin mutta poistunut ennen kuin etsijät tulivat.

Iltapäivällä meidän ryhmällä oli hakuun perustuva etsintäharjoitus. Meille annettiin kaksi vierekkäin tien molemmin puolin sijaitsevaa aluetta. Tieltä oli ajanut auto metsään eikä tiedetty kuinka monta matkustajaa autossa oli ollut. Yksi oli löytynyt. Lähdimme tarkistamaan aluetta niin että toinen koirakko tarkisti tapahtumapaikan ja sen välittömän läheisyyden, ja toinen lähti heti alueelle saavuttuamme tarkistamaan suurempaa aluetta. Alue oli kooltaan noin 500x700 m ja maasto oli lähes 2/3 pusikoitunutta hakkuuta joten kulku oli melko hidasta. Alueen hankaluuden ja meidän suunnistusvirheen takia alkuperäinen etsintäsuunnitelma meni uusiksi muutamaankin kertaan. Kiersimme ensin alueen sivurajan ja puolet takarajasta jolta sitten halkaisimme alueen takaisin tielle. Noin 100 metriä tieltä olimme juuri ilmoittamassa sijaintia johtoon ja ottamassa uutta suuntaa kun koira sai hajun. Se työsti hajun nopeasti, ilmaisi ja yksi ”kolariuhri” löytyi kosteikon reunalta. Samaan aikaan toinen koirakkomme oli tarkistanut toisen alueen ja löytänyt yhden henkilön. Me olisimme jatkaneet kohti toista takakulmaa ja edelleen alueen toisen sivurajan, mutta johto puuttui peliin ja saimme kehoituksen tarkentaa etsintää johtopaikan lähelle. Toinen koirakkomme lähti sitten alueelle josta ”oli kuultu huutoja” ja me jatkoimme lopulta käymättä olevan alueen loppuun. Meidän loppualue oli tyhjä, toinen koirakko ei jostain syystä johdon ohjeita seurattuaan löytänyt kolmatta maalihenkeä. Kaikkiaan etsintä kesti noin 3,5 h, löysimme kolmesta maalihengestä kaksi. Mikäli johto ei olisi puuttunut etsintäsuunnitelmiimme olisimme jatkaneet juuri oikeaan suuntaa ja varmaankin löytäneet myös sen kolmannen. Mutta aika on rajallista ja harjoitukset on harjoituksia. Vinhan osalta olen tosi tyytyväinen, se jaksoi etsiä samalla temmolla koko ajan, liikkui järkevästi eikä kaahannut turhia silloin kun hajua ei tullut. Ja sitten kun haju noin 1,5 h:n tyhjän etsimisen jälkeen tuli nenään se selvitti homman kuten pitääkin. Vaikka täällä ei ole tarkoitus treenata koiria sattui niin onnekkaasti että Vinhalle osui juuri sellanen harjotus joita sille tällä hetkellä kaipaankin.

Noin muuten täytyy todeta että on tosi hienoa olla reissussa koiran kanssa joka osaa levätä missä vain ja on aina valmiina hommiin. Sen voi jättää odottamaan mihin tahansa ja aina voi olla varma ettei koira esim. vinkumalla väsytä itseään turhan takia. Toistaiseksi Vinha ei vaikuta yhtään väsyneeltä, mielenkiinnolla odotan vetääkö se samalla draivilla läpi koko viikon vai näkyykö väsymys kenties jossain vaiheessa.

Keskiviikko 2.9.2008

Tälle päivälle oli tiedossa isompi maastoetsintäharjoitus, ja se taisi vähän jännittää kun heräsin aamulla ennen kellonsoittoa vaikka takana oli jo kaksi pitkää päivää.

Aamulla pidimme raunioharjoituksen ryhmä 3:lle. Harjoituksen tavoitteena oli olla perusharjoitus ja saimme siitä paljon positiivista palautetta. Vedimme ryhmälle ensin lyhyen ruotsalaisten miljöbana-harjoituksen tyyppisen radan, jossa ryhmä toimii tiiviisti ryhmänä ja suorittaa erilaisia pieniä tehtäviä. Sitä seurasi kaksi rastia joista toisella harjoiteltiin hankalalla alustalla kulkemista ja luettiin koiran reagointia hajuun, rasti oli nk. Hajutalolla. Toisella rastilla koirakot kokeilivat nostovaljaita. Lopuksi kaikki tekivät lyhyen etsintäharjoituksen koiran tason mukaan.

Iltapäivän etsintäharjoituksessa meidän ryhmän tehtävänä oli tarkistaa noin 1 km mittainen tienpätkä ja raportoida lähteekö siitä etelään jälkiä. Laitoimme toisen koirakon matkaan ja minä jäin RJ:n kanssa autolle. Saimme maastoon meneviltä koirakoilta (oma ryhmä ja naapurialueen ryhmä) tiedoksi kaksi selkeää reagointia alueemme länsiosasta tulevaan hajuun, ja kun jälkikoira oli ehtinyt yli puolen välin lähdimme maastoon tarkistamaan asiaa Vinhan kanssa. Meillä oli kartturini eli rj:n kanssa muka selkeä ajatus siitä että kuljemme kohtaan johon haju on aiemmille koirille tullut ja lähdemme siitä liikkeelle, mutta noin jälkikäteen asiaa tutkiskeltuamme myönsimme molemmat että oikeasti lähdimme aika lailla soitellen sotaan. Minä, joka tavallisesti tutkin kartan tosi tarkkaan ja olen sentään tottunut tekemään etsintäsuunnitelman, en tehnyt nyt kumpaakaan. Alue oli jyrkkää rinnettä ja sen keskivaiheilla oli painanne jota en huomannut ollenkaan. Tuuli oli erittäin voimakas ja sen suunta vaihteli maastonmuotojen mukaan niin että emme pystyneet noudattamaan suunnitelmaamme pysyä tuulen alapuolella jotta koira voi saada hajun. Kävimme alueen vain osittain, koira lähti joitakin kertoja kauemmaksi tarkistamaan jotain hajuja mutta mitään selkeää havaintoa koiran reagoinnista meillä ei alueella liikkuessamme ollut. Sitten jälkikäteen tajusin kyllä että Vinha oli reagoinut selvästi alueelle silloin kun kuljimme tietä koira kytkettynä tavoitteena se kohta jossa muut olivat reagoineet. Ehkä koiralla olisi ollut mahdollisuus löytää mh jos olisin edes pitänyt sen irti koko matkan ja kulkenut rauhallisesti koiran reaktioita tarkkaillen. Olimmehan kuitenkin koko ajan omalla alueellamme… No, virheistä oppii ja harjoituksissa niitä on turvallista tehdä niin ettei tosi tilanteissa sitten enää mokailla… Mh löytyi sitten hieman myöhemmin vähän autettuna. Löydön teki toinen koira, ja oli oikein hyvä että ehdimme saada sillekin hieman maastotreeniä. Vinhula ei mene rikki tyhjien alueiden tarkistamisesta J Purkutilanteessa kävi ilmi etteivät muutkaan ryhmät olleet löytäneet maalihenkilöitään ilma apuja. Alueet olivat toki kaikilla isoja, noin 1 km² kokoisia, mutta silti tämä oli minulle vähän yllätys.

Torstai 3.9.2009

Tämä päivä oli kokonaisuudessaan suurta taajama-, rakennus- ja raunioetsintäharjoitusta joka sijoittui Pelastusopiston harjoitusalueelle.

Aamupäivällä teimme taajamaetsintää joka meidän ryhmän osalta käsitti metsäalueen harjoitusalueen takarajalla ja lammen rannassa. Mun vuoro oli olla ryhmänjohtajana, lähdin kartturiksi toiselle koiralle ja jaoimme alueen kahtia. Meidän alueella oli sepelikenttä jolle ei saanut mennä joten koira oli alkumatkan kiinni. Alueelle mennessämme koira reagoi selvästi konttien väliin, mutta koska olimme toisen ryhmän alueella emme ilmoittaneet reaktiosta emmekä antaneet koiran jatkaa. Myöhemmin selvisi että juuri noissa konteissa oli ollut mh joka oli jäänyt alueen etsineeltä ryhmältä löytämättä, ja johon kaksi muutakin koiraa oli reagoinut… Sepelikentän lisäksi alueelle oli rakennettu tietä ja aidan piti olla osin pois joten mittakaavattomalla rakennuspiirrustuskartalla oli suunnistaminen ”hieman” hankalaa. Eikä asiaa auttanut se että samaan aikaan toimin siis ryhmyrinä. Koira löysi kuitenkin aika pian sepelikentän ja aidan välistä henkilön jolla oli mukanaan 8 viikkoinen koiranpentu! Koira oli kuulemma käynyt ensin katsomassa heitä ja tullut tuupatuksi kauemma tungettuaan kuononsa kiinni pentuun. Se meni kuitenkin vielä uudelleen ja ilmaisi selvästi J Aika hyvä suoritus! Alueemme oli kartan mukaan hieman suurempi kuin toisen koirakon alue, mutta ei kuitenkaan kovin ratkaisevasti ja vähän ihmettelimmekin miten toinen koirakkomme oli tarkistanut oman alueensa jo siinä vaiheessa kun olimme tehneet löydön ja meillä näytti olevan vielä puolet alueesta tutkimatta. Kartassa näytti kuitenkin menevän aita suunnilleen siinä missä pitikin joten jatkoimme aidan reunaa ja edelleen alueen takaosaan. Jonkin matkaa tarvottuamme tajusimme sitten etteivät saamamme tiedot ihan pitäneet paikkaansa, alue oli kyllä aidattu, mutta aita oli uusi ja tehty selvästi kauemmaksi. Alueemme oli siis vähintään puolet suurempi kuin kartasta saattoi päätellä. Siinä vaiheessa kun harjoitus loppui ja ryhmät kutsuttiin pois olimme tietysti alueen takimmaisessa kulmassa ja paluu johtoon vähän kesti. Muu porukka seisoikin sitten jo rivissä odottamassa kun ehdimme paikalle. Mutta tulipahan koko alue tarkistettua ;)

Iltapäivällä saimme tehtäväksi tarkistaa harjoitusalueen talot joita on kolme kpl sekä niiden viereisen alueen jolla oli kontteja ja varastohalleja. Otimme Vinhan konttialueelle ja toisen koirakon taloille. Aamupäivän harjoituksen palautetta kuunneltuamme (taajama-alueelle oli muilta ryhmiltä jäänyt pari henkilöä löytymättä) tarkistimme aluetta aika huolella, avasimme kaikki kontit jotka eivät olleet lukossa ja tungimme kaikkialle mihin vain mahtui. Vinha liikkui sopivaa vauhtia, ei kaahannut vaan meni sinne mihin ohjasin ja oli tarkkana. Se reagoi jo aika pian hallin ja konttialueen välissä olevaan pusikkoon ja ensimmäisellä kerralla meni pensaiden väliin sen näköisenä että olin aivan varma sen löytäneen jonkun. Mutta ketään ei ollut, ei myöskään konttien katolla tai muualla. Kun alue oli tarkistettu, jatkoimme taloille, sillä terveysaseman pääty oli vielä tarkistamatta. Rakennusta ulkoa kiertäessämme Vinha reagoi jälleen pensaiden suuntaan, tosin ei enää niin selvästi. Kävimme talon läpi lähtien ylimmästä kerroksesta, osin ehkä siksikin että koira halusi juuri ylös. Kattotasanteella Vinha ei reagoinut, mutta minä tajusin kiivetä tikkaat ylös ja kurkistaa katolle. Ja sielläpä se ”räjähdyksen voimasta katolle lennähtänyt ulkoilija” makaili. Autoimme loukkaantumattoman ulkoilijan alas katolta ja totesimme lopun rakennuksen tyhjäksi.

Illalla meidän ei tarvinnut enää suunnitella seuraavan päivän harjoituksia joten otimme omille koirille pienet treenit. Tavoitteena oli lähinnä saada löytöjä ja ilmaisuja koirille jotka eivät olleet saaneet suoraan ”löytää” ketään saati ilmaista. Vinhalle otin yhden tyypin konttien päälle, tuuli kävi konteilta siihen mistä aloitin ja koira sai heti hajun. Se paikallisti tietysti jonkin aikaa, mutta ilmaisi lopulta kontin vieressä olevaan kuomulliseen peräkärryyn päin. Ilmeisesti haju tuli sekä kauemmaksi tuulen suunnassa että alas konttien väliin ikään kuin ”vastatuuleen”. Toinen mh oli puron yljuoksulla, aloitin etsinnän noin 100 m mh:sta ja kuljin koiran kanssa puron vartta tai kivillä hyppien. Vinha meni heti purolle tullessamme veteen ja työnsi kuonon sinne kirsua myöten. Se toki pluttaa vedessä aina kun on tilaisuus, mutta noin en ole sen nähnyt vielä tekevän. Ilmeisesti haju pysyi aika selkeästi purouomassa sillä koira liikkui puron molemmin puolin koettaen paikallistaa hajulähdettä ja palasi säännöllisesti sitten aina puroon. Lopulta se paikallisti mh:n varsin läheltä, ehkä noin 10 metrin päästä ja ilmaisi nätisti. Kävelin toisen koiramme perässä saman harjoituksen ja sen liikkumine oli aika lailla saman tyyppistä kuin Vinhalla: Veteen, ylös, veteen, ylös ja pisimmät viipymiset suvantokohdissa. Viimeiseksi otimme kaikille koirille reagointiharjoituksen lammen rannassa. Mh souti lammen toiselle puolelle, n. 100 metrin päähän ja jäi siellä rantapusikkoon. Tuuli ei ollut kovin voimakas ja haju tuli selvästi vettä pitkin toiselle rannalle. Kaikki koirat haistelivat laituria ja laiturirakenteita joihin haju ilmeisesti jäi. Vinha meni ensin rantapusikkoon ja reagoi pieneen poukamaan haistaen vettä ja lähtien sitten uimaan kohti maalihenkeä. Se ui noin 5 metriä ja jäi sitten pyörimään ja haistelemaan aika pienelle alueelle. Olisipa saatu nuo koirien reaktiot videolle!

Perjantai 4.9.2009

Perjantaina aamupäivällä meillä oli vielä toisen ryhmän järjestämä rakennusetsintäharjoitus. Ennen sitä testattiin myrkylliseltä kaasulta suojaaviin pukuihin pukeutumista ja tietysti sitten sekä meillä että raunioilla treenaavalla ryhmällä oli alueella vaarallista kaasua ja sekä koiranohjaajan että kartturin piti pukeutua suojapukuun. Koskapa puvun naamari-hengityssuojaimeen ei mahdu silmälasit sisään mun ei onneksi tarvinnut lähteä kartturiksi vaan jäimme Vinhan kanssa reserviin. Aika pian kuitenkin saimme käskyn lähteä tarkistamaan savuavaa poliisiasemaa ulkopuolelta ja sitten jatkoimme jälleen terveystalon harjoitusosaan.  Poliisiaseman ulkopuolella Vinha merkkasi puhelinkoppia ja sen taakse, mutta epäilimme että kyse olisi ollut puhelinkopissa olleista vaatteista. Myöhemmin sitten selvisi että mh oli ollut yläpuolella putkessa joten koiran reaktiot olivat ihan oikeat ja toinen koirakkomme ilmaisikin tämän mh:n. Lisäksi Vinha reagoi talon kellariluukulla haluten sisään ja saatoin aika suurella varmuudella sanoa että kellarin keskimmäisessä putkessa oli mh. Kellari oli kuitenkin meiltä kiellettyä aluetta joten kerroimme tiedon taloa sisältä tarkistavalle koirakolle ja jatkoimme eteenpäin. Terveysasemalla oli myös savua eikä siellä juuri nähnyt eteensä. Mun liikkumista kuitenkin helpotti se että olin ollut ko. rakennuksessa jo edellisenä päivänä, samoin koira liikkui normaalisti. Kartturi-parka vaan meinasi jäädä matkasta ;) Ulkona koira ei juuri reagoinut, sisällä se halusi suoraan autotallivarastoon. Autotallissa se edelleen haisteli pressukasaa mutta ei mitenkään selvästi merkinnyt sitä. En tosin jäänyt sitä odottelemaankaan vaan kaivoin itse pressuista esiin yhden ”talonvaltaajan”. Vinha halusi myös talon kellariin, mutta se oli jälleen kiellettyä aluetta. Tarkistimme talon muuten emmekä löytäneet ketään, joten laitoin koiran kellariin ja hetken siellä etsittyään se ilmaisikin selvästi ja varmasti. Päättelin henkilön olevan maakellarissa, mutta emme tajunneet että olisimme voineet saada luvan mennä kellariin, ilmoitimme vain että siellä on joku. Odotellessa Vinha kävi kellarissa vielä toisenkin kerran ja ilmaisi uudelleen. Tässä kohtaa talo olikin meidän osalta selvä ja harjoituksen aika loppui. Lopuksi kävimme vielä kellarissa nostamassa maalihengen, mutta Vinha oli siitä vähän ihmeissään. Se ei oikein enää meinannut ilmaista mh:ta ja se oli kuulemma myös joutunut paikallistamaan sitä nyt kauemmin kuin ensimmäisellä kertaa. Aika jännä juttu, olisiko koira todennut että ehkä tätä tyyppiä ei sitten haluta löytää kun ei kerran kaksi ilmaisua riitä J Kaiken kaikkiaan aika hyvin mennyt harjoitus. Mulla oli itsellä koko ajan savuista huolimatta selvillä missä olen kulkenut ja mitä on tarkistettu ja koira toimi juuri niin kuin pitääkin. Samoin toinen koirakkomme toimi annetuissa olosuhteissa hienosti ja yhteistyössä saimme kaikki mh:t ylös.

Kokonaisuutena viikosta jäi paljon asiaa ja pohdittavia juttuja. Ei ehkä suoranaisesti mitään maata järisyttävää uutta tietoa, mutta varmuutta asioille, tärkeitä muistutuksia mm. tuosta etsintäsuunnitelman tekemisen tärkeydestä ja siitä miten selkeä täytyy osata olla kun toimii täysin vieraan kartturin kanssa. Toimintatavat ja painotukset on erilaisia. Vinhan toimi koko viikon hyvin, väsymys näkyi siinä niin että se oli normaalia rauhallisempi ja liikkui metsässä lähempänä minua. Rakennusetsintää olen pitänyt sen heikkona kohtana, mutta nyt juuri rakennuksissa Vinha toimi kuin unelma. Ei kaahannut ylimääräisiä ja meni sinne minne käskettiin. Myös sen reaktio kaiken kaikkiaan oli aika selkeitä. Sen kanssa oli kyllä todella helppoa olla reissussa. Se osaa levätä missä vaan ja nukkui kaikki odotusajat kärryssä tai häkissä. Se ei huuda perään ja sen voi jättää odottamana melkeinpä mihin tahansa ”risuun” kun ei se ryysää perään tai mihinkään muuallekaan. Kaikkiaan se on ominaisuuksiltaan ymmärtääkseni hyvinkin sopiva pelastuskoiraksi J Itselle tuli myös paljon uusia ajatuksia treenaamisen osalta. Ja meille korostettiinkin joka kohdassa sitä että Opistolla ei oltu treenaamassa koiria vaan meitä ihmisiä, jotta osaamme sitten taas viedä paikallistasolla asiaa eteenpäin. Hieman turhauttavaa vaan kun niitä paikallistason treenejä tuntuu sitten olevan miltei mahdoton saada kasalle, innostus on aika laimeaa L eikä motivaatiota tietenkään nosta se että Vapepan kautta tällä ei hommat toimi, joten poliisi ei halua tehdä yhteistyötä Vapepan kanssa eikä myöskään käytä meitä oikeissa etsinnöissä.