27.9.  Matti Tikka, toinen akupunktio Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Tällä kertaa Matti sai paremmin selville reagoivat akupisteet, niiden paerusteellakin kipu on jossain kaularangan alueella. Vinha sai sähköakupunktiota jossa muutamaan neulaan johdetaan kevyttä sähkövirtaa erilaisina pulsseina. Yhden neulan laittaminen sattui selvästi, muuten Vinha ei laittanut pahasti hanttiin.

Lisäksi sain reseptin gabapentiiniä sisältävään kipulääkkeeseen jonka pitäisi vaikuttaa nimenomaan hermokipuun. Yritin ostaa lääkkeen heti kun pysähdyin kotimatkalla Lempäälässä, mutta farmaseutti ilmoitti että sitä myydään ainoastaan erityisluvalla ja lääkkeen määränneen eläinlääkärin pitää hakea tuo lupa. Vahvempaa versiota käytetään ihmisillä ja sitä saa kyllä apteekista. Loogista... ja tosi hienoa, mitenhän saan sen luvan.

22.9. Perjantaina Vinha käveli akupunktion jälkeen ehkä hivenen paremmin, mutta lauantaina ja tänään sunnuntaina se on ollut yhtä huono kuin torstaina ja molempina öinä herätti minua pariin kertaan yössä. Jonkinlainen särky sillä siis on. Epätoivoinen olo, vaikka tiedän että sekä aku että osteopatia voi vaikuttaa niin että koira tulee ensin kipeämmäksi. Huomenna olisi aika kirohoitoon.

20.9. Matti Tikka, akupunktio ja Maaria Kaiperla osteopatia Perjantaina aamulla ajettiin siis Ylöjärven ja Kristan tarkassa syynissä tehtyjen Riemun tokotreenien kautta Viikkiin akupunktioon. Matti Tikka haki selkeimmin reagoivaa (?) akupistettä laserilla, mutta ei saanut selville mikä se on. Vasta hoidon jälkeen hän sanoi että hommaa olisi helpottanut se että koira olisi ollut paikallaan vaikkapa kyljellään. Harmi ettei hän sanonut sitä heti, sillä annoin Vinhan seistä ja siinähän se steppailee helposti koko ajan vähän. Olisihan Vinha mennyt kyljelleen jos olisi osattu pyytää. Mutta hoitoa siis sekä akuneuloilla että laserilla. Vinha ei ollut neulojen laitosta niin levoton kuin Otuksessa ja itseasiassa rauhoittui maatekin hetkeksi. Maarian käsittelyssä Vinha olikin sitten rento ja rauhallinen (ainakin kaikkiin ell käynteihin verrattuna). Maaria löysi ongelmaa niskasta mutta myös lantiosta ja kallosta. Hän sanoi että ei välttämättä toivoton tapaus. Myöskään Matti Tikka ei sanonut etteikö kannattaisi yrittää.

19.9. Tämän viikonlopun uimareissut tehtiin sunnuntaina 15.9. ja tiistaina 17.9. Sunnuntaina uintia 13+20 min ja tiistaina 12+15+7 min. Tiistaina Vinhan uiminen näytti jälleen vähän huonommalta, ja keskiviikkona se ontuikin pahemmin. Ilmeisesti Trocoxilin vaikutus on lakannut.

Laitoin vihdoin Silvia Jauernigille postia. Hän sanoi että mikäli niskassa on hermoaukkojen ahtauma tai hermot pinteessä se nähdään magneettikuvalla. Mikäli aukko on auhtautunut, ahtauman voi poistaa leikkauksella. Perjantaina 20.9. on aika akupunktioon Matti Tikalle YESille ja sitten osteopatiaan Maaria Kaiperlalle. Ehkä nämä ovat ne mitä vielä kokeillaan, en tiedä. Jospa tietäisi että tuosta mri-kuvauksella oikeasti selviäisi jotain ja että leikkaus olisi hyvä vaihtoehto ja Vinha sillä paranisi. Mistä tietää milloin on aika luovuttaa?

Olen mielenvirkistykseksi kouluttanut Vinhalle hajuerottelua. Treenikertoja on ollut melko harvakseltaan ja epäsäännöllisesti sillä navetan betonilattia ei tee hyvää. Mutta ilmeisesti tätä ei olekaan viisasta treenata kovin tiheästi. Vinha on edennyt hienosti, nyt meillä on jo rata jossa on kolme tyhjä ja yksi hajupurkki. Ehkä kuukausi sitten kävi niin että hajua ottaessaan Vinha puhalsi purkista toisen lapun pois ja nostin sen maasta johonkin tikkaan reunalle. Otettuaan hajun uudelleen Vinha otti askeleen radalle, mutta kääntyi sitten ja työsi nenänsä tikkaan reunalla olevaan lappuun. Se taitaa siis tosiaankin ymmärtää että pitää etsiä joku tietty haju ;)

11.9. Viikonloppuna uitiin jälleen, nyt pe, la ja vielä sunnuntainakin kun ehdin PEHAsta kotiin niin ajoissa. Perjantaina n. 7+10+13 minuuttia ja lauantaina Vinha 15+10 minuuttia, Riemu sen sijaan seisoskeli tuosta ekasta puolet kivellä... Sunnuntaina 10-13 minuuttia. Riemulla on ollut joku veteentulo dilemma. Sitä häiritsee että isäntä jää maihin ja tauolta se saattaa jäädä rantaan seisomaan jotenkin jähmettyneenä eikä liikahda vaikka huutelen. Perjantainakin sain sen lähtemään vasta pillillä ja lauantaina tuosta kiveltä sain melkein hakea veneellä. Ja koko ajan Vinha ui veneen ympärillä ja veneen ja kiven väliä ees-taas. Perjantaina pidemmän tauon jälkeen Vinhan uiminen näytti huonolta, mutta parani alun jälkeen. Vinha tulee erittäin mielellään veteen ja näyttäisi uivan ongelmitta miten pitkään vaan. Tällä hetkellä näyttääkin siltä että juuri uiminen on ainoa asia joka sitä auttaa. Jos tulee taukoa, ontuminen pahenee. Uimisen lisäksi on tehty joka päivä 5-10 toistoa oikean etujalan lyhyitä nostoja. Pidän etujalkaa ilmassa vain pari sekuntia Anna-Kaisa Ventomäeltä saamieni uusien ohjeiden mukaan.

3.9. Viikonloppuna uitin noutajat sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta viime viikolla Vinha kävi vain tiistaina hakemassa damin 5 kertaa noin 40 metrin matkalta. Lauantaina uiminen näytti ensin huonommalta kuin ennen, mutta parani sitten. Sunnuntaina soutelin koko järven ympäri ja tytöt ui 7+13+13 minuuttia,vikalle pätkälle otin veneeseen. Lauantaina Vinha ehti pomppimaan veneeseen ja pois ja juoksenteli muutenkin aika paljon, ja sitten se herättikin aamuyöllä. Sunnuntai meni rauhallisemmin. Tänään uitiin taas louhoksella Houraatissa, damien hakeminen aiheuttaa riekkumista joten toivotaan ettei Vinha ole yöllä kipeä.

Tuo toinen kirohoito ei ole kuitenkaan vaikuttanut kuten ensimmäinen, vaan ontumisen kanssa ollaan käytännössä samassa tilanteessa kuin ennen ekaa hoitoa. Ei paljon epätoivoisempi olo voisi enää tämän kanssa olla. Koska on oikea hetki puhaltaa peli poikki ja lopettaa koira? Jos hermopinne on ollut monta kuukautta voiko se enää parantua mitenkään? Kuinka kauan kannattaa yrittää? Voiko ihmeitä tapahtua? Ja miten ihmeessä selviän tässä maailmassa ilman Vinhaa?? :´(

Olen varannut kuitenkin vielä ajan akupunktioon, nyt Yliopistolliseen eläinsairaalaan Matti Tikalle. Olen rehellisesti sanottuna loppuviimein pettynyt Oulusta saamaani akuhoitoon enkä halua mennä enää sinne, vaikka vaihtoehto on ajaa 500 km Helsinkiin. Oulussa akupunktioon ei tuntunut uskovan edes sitä antanut ell eikä muutenkaan mitään vaihtoehtoja esitetty, muttei kuitenkaan osattu sanoa että mun pitäisi jo luopua. Pentti Tapio ei ehkä tee ihmeitä, mutta sanoo kyllä milloin on aika luovuttaa. Juttelin akupunktiota ihmisille antavan kälyni kanssa ja hän sanoi että sitä kannattaa vielä kokeilla sillä on ihan eri asia hoidetaanko hermokipua vai nivelkipua. Olen varannut ajan myös Maaria Kaiperlalle, ihan vähän yritän vielä uskoa ihmeeseen ja onhan hän niitä tehnyt.

26.8. Jaana Tainio, Kaustinen. Toinen kirohoito reilu vko edellisestä, samalla jatkettiin Trocoxil kipulääkettä. Tainio totesi että Vinhalla oli jumeja eri paikoissa kuin ensimmäisellä kerralla. Mm. oikea etujalka oli nyt jumissa kun viimeksi se oli vasen. Jotain on siis tapahtunut.

Elokuun kolmas viikko oltiin mökillä, ja tytöt ui siellä joka aamu 10+10 tai 15+5 min lenkit. Lisäksi Vinha sai liikkua vapaasti kalliorinteessä olevalla tontilla eikä se tullut ainakaan kipeämmäksi.

15.8. Viikko Kiropraktikolla käynnin jälkeen. Viikon aikana Vinha (ja Riemu) on uinut kolme kertaa 10+10 minuuttia järvellä ja kerran damien kanssa Houraatissa. Järvellä alkaa uintimatka järvenyli jäädä lyhyeksi, oikeasti aikaa menee enää 6-8 minuuttia. Pitää ruveta tekemään jotain kaarroksia... Tätä en uskalla sanoa ääneen, mutta Vinha on nyt parempi kuin ennen Tainiolla käyntiä. Heti hoidon jälkeen se oli kipeämpi, seuraavana päivänä parempi ja sitten taas kipeämpi, mutta nyt viimeiset kolme päivää se on käyttänyt kipeää jalkaa enemmän ja satunnaisesti sisällä jokin askel saattaa näyttää ihan normaalilta.

8.8. Kiropraktikko eläinkääkäri Jaana Tainio Kaustinen. Tainion arvio aiempien tutkimusten, lähinnä kaiken kuvantamisen sekä kipulääkkeen ja kortisonin vaikutuksen perusteella oli hermopinne joka aiheutuisi hermokanavan ahtaudesta. Se että suun kautta annettu kortisoni auttoi viittaisi tähän siksi että kortisoni alentaa turvotusta ja on voinut vähentää hermopainetta/ahtautta hermokanavassa.

Tainio kävi läpi rangan ja vasemman jalan ja aukoi rangasta fasettilukkoja. Jalassa ei hänen mielestä tuntunut nivelrikkoon viittaavaa "nahkeutta" nivelissä ja se oli muutenkin kyynärpäästä alaspäin ok. Olkapään ja lavan alue oli jäykkä. Uusinta käsittely 2 vko päästä. Lisäksi kokeillaan pitkävaikutteista kipulääkettä Trocoxiliä. Sitä annetaan ensin 2 vko välein, myöhemmin ilmeisesti kerran kuussa. Tainio sanoi että hoidon jälkeen koira voi olla heti parempi, yleensä jos kipu on ollut kovin akuutti, tai se voi olla kipeämpi tai sitten ei näy mitään vaikutusta. Ainakin heti hoidon jälkeen ja nyt reilu 2 tuntia myöhemmin Vinha ontuu, jos mahdollista, vieläkin pahemmin. Viimeisen parin viikon aikanahan Vinhan ontuminen on pahentunut. Se myös venyttelee etupäätä tosi usein ja välillä rapsuttelee lapoja ja niskaa.

Viimeisimpien rtg-kuvien jälkeen tein A-K Ventomäen neuvomaa jumppaa Vinhalle 4 kertaa, mutta se tuntuu kipeytyvän tästä lisää, joten lopetin. Harmi sinänsä, jumppapallon päällä oleilu vaikutti olevan Vinhasta ihan hauskaa.

7.8. Uimassa Luikkuunjärvellä, molemmat noutajat järven yli, taukoa toisella rannalla ja sitten takas. Uintimatka on kartasta mitattuna n. 350-400 m yhteen suuntaan. Uiminen sujui hyvin eikä Vinha näyttänyt väsyvän vaikka viime taukoa edelliseen uimakertaan oli ennen eilistä yli viikko.

6.7. Uitin Vinhan Houraatissa, 6 damin hakua n.30-40 metrin päästä.

3.-6.8. Previcox loppui ja kokeilin Rimadyliä. Ei sitäkään vähää vaikutusta mikä Previcoxilla. Hankalaa kun kaikkien eläinlääkärien "vastuu" koirasta loppuu siihen että meidän perävalot häipyy näkyvistä, ja nyt kun "hoitavia" eläinlääkäreitä on tavallaan kaksi ei kukaan oikeastaan ota kantaa kipulääkitykseen tai tarkista onko sitä tai pitäisikö sitä jatkaa. Kertaalleen olen puhelimella pyytänyt uuden Previcox reseptin Otuksesta.

27. ja 28.7. Uimassa Luikkuunjärvellä. Olen pyrkinyt ja aika hyvin onnistunutkin uittamaan tytöt 2 kertaa viikossa veneen perässä järvellä. Uitan n. 10 minuuttia yhteen suuntaan, sitten likat saa käydä rannassa hömppäämässä ja tauon jälkeen uitan ne saman matkan takaisin. Matka on pidentynyt pikkuhiljaa, aluksi mentiin viistottain laiturilta laskuojan puoleiseen rantaan, nyt lauantaina ja sunnuntaina jo melko suoraan järven yli. Pidempää uimareissua on tehty koko heinäkuu, välillä olen uittanut myös sorakuopilla dameilla. Veneen perässä Vinha alkoi kyllästyä aika pian, mutta kun otin mukaan damit jotka heitän tytöille uimamatkan päätteeksi sekä mennessä että tullessa, intoa tuli taas lisää ja nyt Vinhakin keskittyy siihen mitä minä teen veneessä eikä kuikuile linnun(?)tuoksuja järven soistuneilta rannoilta. Riemu the uimamaisteri nyt onkin roikkunut veneen perässä, sivulla ja välillä edelläkin loppumattomalla innolla. Tosin pitkällä uimamatkalla sen vähän turhankin kiihkeä suhde veden kanssa on hieman tasoittunut. Vinha ui ongelmitta enkä näe nyt sen uinnissa huononemista, mutta ei se myöskään tunnu parantavan liikkumista maalla edes hetkeksi. Pääasia Vinhan uittamisessa lieneekin nyt lihaskunnon ylläpito ja mielekäs tekeminen.

25.7. Ranteen rtg-kuvat, Otus, Oulu.  Skintigrafiakuvien lausunto täsmäsi aika lailla siihen mitä hoitaja jo kuvauksessa totesi: Aktiivisuutta vasemmassa ranteessa, carpus-nivelten alueella. Kyynärpäästä ei Mäkelä sanonut mitään. Kuvat ja lausunto olivat hetken hukassa Aistissa, mutta lopulta homma eteni ja päätettiin kuvata ranne vielä uudelleen. Ensin varasin ajan Aistiin, mutta sitten sovin sähköpostitse Silvian kanssa että otetaan kuvat Otuksessa ja lähetän ne Aistiin. Esa Soppela kuvasikin Vinhan vasemman ranteen ja kontrolliksi myös olkapään viime torstaina. Hän ei löytänyt kuvista mitään mikä selittäisi ontumista, joten tuskinpa löytää Silviakaan. CT-kuvistakin oli puhetta, mutta sekä Silvia että Soppela olivat sitä mieltä etteivät ne tässä kohtaa tuo enempää informaatiota. Hannan vinkistä soitin Nikulan hevosklinikkaa pitävälle Jaana Tainiolle joka on myös kiropraktikko, ja hän sanoi että on mahdollista että jokin hermopinne (mainitsi hermonkin, mutta en muista sitä) aiheuttaisi ontumisen ja kivun juuri ranteeseen. Se voisi myös näkyä skintikuvissa. Menemme siis Kaustiselle 8.8.

Maalaisjärjellä hermopinne tuntuisi edelleen loogiselta kun kortisoni, ja kipulääke eivät auta eikä akupunktiokaan tuntunut auttavan. Johtuuhan mullakin yläselän ja kyynärpään kipu siitä että hermot joutuu niskassa ahtaalle. Pahimmillaan talvella 2009 kipu oli tosi lamauttava, nykyisin osaan onneksi oikaista rangan ja jumpata ajoissa.

2.7. Skintigrafia Hyvinkään hevossairaalassa. Menimme aamulla kahdeksaksi ja Vinhalle laitettiin kanyyli ja teknetium puoli yhdeksään mennessä. Teknetiumia jouduttiin vähän odottamaan, eikä odottelu kanyylin kanssa kyljellään pidettynä ollut tietty Vinhalle kovin miellyttävää. Välillä käytiin kävelemässä ja kuvaus tehtiin yhdeksän jälkeen. Kuvauksen teki hoitaja Kirsi Niclèn joka oli todella miellyttävä ja vastasi hyvin perusteellisesti kaikkeen mitä keksin kysyä. Kuvien perusteella normaalia suurempaa aktiivisuutta olisi vasemmassa ranteessa ja oikeassa kyynärnivelessä. ELT Olli Mäkelä lausuu kuvat ja lausunnon pitäisi tulla Aistiin ja minulle parissa päivässä.

1.7. Eläinfysioterapeutti Anna-Kaisa Ventoniemi, Kärkölä. Anna-Kaisan mielestä ontumiseen voisi olla myös ihan toiminnallinen syy, mikäli skintigrafiassakaan ei löydy mitään. Jumia löytyi erityisesti kahden alimman kaulanikaman ja ylimmän rintanikaman alueelta. Nämä voivat yksistään aiheuttaa etujalan virheliikkeen ja edelleen kivun. Olen vähän skeptinen tästä. Saimme jumppaohjeita ja lähden tekemään niitä kunhan saadaan skintigrafian tulokset.

• tasapainoharjoitus seisoen: Rapsuta etujalkojen välistä jotta selkä aktivoituisi ja nosta oikea etujalka ylös. Selkä ei saisi romahtaa notkolle. Näitä noin 5 toistoa päivässä viikon ajan, sitten yksi toisto lisää per viikko.
• jumppapallolla: Etujalat pallolle, tasapainoilu siinä, tarkista että kyynärpää pysyy oikeassa asennossa eli suorassa eikä retkahda, ts. pidä kyynärpää suorassa.
• jumppapallolla: vieritä palloa varovasti niin että etujalat juuri tulevat maahan ja sitten taas nousevat. Edelleen pidä kyynärpää suorassa. Molemmissa palloliikkeissä oli joku aika senkunteja joka pallolla piti olla, mutta se pitää vielä tarkistaa.
• uinti: Vaikka joka päivä, 10-15 min kerralla. Välillä tarkista rannassa onko liikkuminen mennyt huonommaksi. Tällä erää ongelma on kyllä se että liikkuminen ei voi mennä enää huonommaksi muuten kuin että Vinha ei käytä vasenta etusta enää ollenkaan.

26.6. Soitin Aistiin ja kerroin että sain jo ajan Hyvinkäälle ja pyysin laittamaan lähetteen sekä kysyn Previcoxin syöttämisestä. Silvia soitti minulle hetken päästä ja oli jo laittanut Vinhan tiedot hyvinkäälle. Previcoxia ei saa antaa, se voi peittää tulehduksen niin ettei se näy skintigrafiassa. Ei siis kipulääkettä vielä.

Illalla käytin Vinhan uimassa. Se ui nyt taas paremmin kuin sunnuntaina, mutta onnistui myös juoksentelemaan liikaa ja oli sitten taas kipeämpi ja herätteli minua pitkin yötä.

25.6. Aistin tutkimusten jälkeen Vinha on tullut kipeämmäksi, ontuminen on pahentunut ja se ei jälleen pidä painoa vasemmalla etujalalla seisoessaan. Se kävi mun ja Riemun kanssa pitkähköjä metsälenkkejä (eli pisimmillään 20 min) Kalliolassa, ja lisäksi juhannuksen tienoon reissussa on tietysti tullut autoon hyppäämistä vaikka olen nostanut sen aina alas. Lisäksi palkkasin sitä juhannuksena damin tuomisesta uimassa taisteluleikillä vedessä. Soitin eilen Otukseen, saamme kuurin Previcoxia, josko siitä olisi vähän apua.

Soitin myös Hyvinkään Hevossairaalaan, se tekee suomessa skintigrafiaa eläimille. Koiran kuvaus on puolet halvempi jos se tehdään yhtä aikaa kun joku hevonen kuvataan, joten kuvausaika on riippuvainen siitä milloin tulisi hevonen kuvattavaksi. Hyvinkään hoitaja selitti kuvauksen ja siihen valmistautumisen tarkasti, ja otti meidät jonoon odottamaan seuraavaa heppakuvausta. Hauskasti jäi mieleen kun hän kysyi koiran rotua, vastasin labradori, johon hoitaja: "Eli se on sitten noin 40 kiloinen koira?" Kun korjasin että noin 25 kiloinen, hoitaja oli hyvin tyytyväinen sillä kuvaus on helpompi "tälläiselle pienemmälle koiralle". ;-)

Vajaa tunti soittoni jälkeen Hyvinkäältä soitettiin takaisin; Seuraava heppa on tulossa kuvaukseen 2.7, joten meillä on nyt sitten aika Hyvinkään hevossairaalaan 2.7. aamulla klo 8.

17.6. Aisti, Vantaa, ortopedi Silvia Jauerlig katsoi Vinhan liikkeet ja kävi läpi etujalkaa. Kipureaktio olkanivelestä painettaessa olkaluun päätä. Mitenkään muuten se ei jälleen näyttänyt kipua. Otuksessa otettuja etujalan rtg-kuvia katsoessaan Silvia epäili haurastumaa olkaluussa, sen voisi aiheuttaa luusyöpä. Vinha rauhoitettiin ja se jäi sisälle rtg- ja mri-kuviin ja lisätutkimuksiin. Alkuperäinen arvio oli että aikaa menisi 2 tuntia, mutta loppujen lopuksi Vinha oli sisällä 4 tuntia ja kaikkineen aikaa meni 6 tuntia. Istuin Aistissa, kävin tunnin lenkillä Riemun kanssa, hain ruokaa Myyrmannissa ja istuin pihalla auton puskurilla tai autossa sadetta paossa. Ja lopputulos oli että koirasta ei löytynyt mitään vikaa.Nyt on siis suljettu pois luukasvain, olkahermopunoksen kasvain, olkanivelen ja nivelsiteiden vaurio, hermotulehdus, hauisjänteen vaurio ja olkaniveltä ympäröivien lihasten vaurio. Myöskään kaularangassa ei ole välilevynpullistumaa sillä Vinha ei reagoi mitenkään pään taivutteluun, kaula taipuu miten vain eikä se ole missään vaiheessa valittanut mitenkään liittyen pään liikkeisiin. Silvia oli kovin tyytyväinen siihen ettei mitään mihin heti kuolee löytynyt, mutta itsestä tuntuu että olisi ollut parempi jos olisi löydetty mikä tahansa syy tuohon ontumiseen. Silvia kehui Vinhaa kovin, kuulemma se on erityisen hieno koira. Se on tietysti antanut siellä kiltisti tutkia vaikka siitä näki kyllä että eläinlääkärit pelottavat nykyisin jo ihan pirusti.

Mitä nyt sitten? Seuraavaksi ortopedi ehdotti luuston isotooppi kuvausta eli skintigrafiaa. Siinä laskimoon laitetaan radioaktiivista isotooppia joka kulkeutuu ja sitoutuu verenkierron kautta luustossa oleviin vauriokohtiin. Kohdat joihin isotooppi sitoutuu näkyvät gammakameran kuvassa. Eli jos vika on luustossa tai jänteissä, se voidaan paikallistaa näin ja sitten esimerkiksi tähystämällä selvittää tarkemmin.

16.6. Viikolla 24 ja 25 kaksi uimakertaa per viikko. Sunnuntaina uitin Humaljärvessä. Oli tuulista, joten vesi vastusti enemmän kuin mihin Vinha on tottunut hiekkakuopilla, ja lisäks lähtöpaikka kalliolta oli vähän huono. Mutta edelleen Vinha ui hyvin.

6.6.2013 Uitin louhoksella ennen hakutreenejä. Vinha ui edelleen hyvin ja innokkaasti. Yritin saada matkaa heittämällä damin mahdollisimman kauas. Uiminen on tehnyt selvästi hyvää, ja mielestäni lihakset on vähän tulleet takaisin. Tosi hienoa, ja samalla vähän huvittavaa. Olen roudannut koiraa ympäri suomen huippu eläinlääkäreillä, kehutulla fyssarilla ja arvostetulla hierojalla ja osteopaatilla. Kukaan ei osaa sanoa mitään, eikä kukaan ole neuvonut selkeitä kuntoutusohjeita. Fyssari Jaana-Kaisa Timonen neuvoi uittamaan, mutta sanoi että ensin pitäis käydä vesijuoksumatolla. Käytiinkin pari kertaa, mutta mielestäni tuo uiminen on parempi, sillä matolla koira kuitenkin kävelee ja tekee etujalalla vajaata liikettä. Lisäksi uittamaan pääsen milloin vain eikä sitä varten tarvitse olla pois töistä toisin kuin matolle mennessä, uiminen on ilmaista ja ennenkaikkea Vinha rakastaa sitä.

4.6.2013 Kolmas akupunktio Otuksessa Oulussa. Vinha oli jälleen pelokas kun mentiin sisään, ja neulat tuntuivat sattuvan sitä koko ajan. Mulla oli sille mukana possunkorvia ja kun ne oli syöty nosteltiin muovipussia lattialta, mutta muuten V käveli levottomasti ympäri hoitohuonetta ja läähätti. Ei selvää apua tällä kertaa eikä muutosta liikumisessa.

3.6. Uitin rauniokurssin jälkeen illalla louhoksella.

1.6.2013 Uitin Houraatissa hiekkakuopalla.

30.5.2013 Uitin 8-tien montuilla. Tosi hyvä uimapaikka sillä vedessä on rannasta n. 15 metriä eteenpäin tasainen alue vähän yli polven syvyydellä. Koiraa voi ensin kahlauttaa siinä.

28.5.2013 Uitin louhoksella rauniotreenien jälkeen. Puomi kiinni.

27.5.2013 Aisti, Vantaa. Neurologi Janis Jeserevics. Taivuttelussa ja painelussa ei löytynyt mitään neurologiseen vaivaan viittaavaa, eikä Janis nähnyt mitään kuvissa. Päätettiin että tulen uudelleen kun paikalla on myös ortopedi ja otetaan hänen konsultaation jälkeen tarvittavat magneettikuvat. Varattiin aika sekä ortopedille että uudelleen neurologille 17.6.

24.5.2013 Uimassa Houraatissa. Tätä ennen olen antanut Vinhan pulahtaa pari kertaa rannasta fleksissä, jotta näin että jalka "kantaa" vedessä. Nyt aloitin heittämällä damin lyhyelle matkalle, sitten kahlasin koiran kanssa valjaista pitäen niin syvälle että sillä irtosi jalat pohjasta ja päästi uimaan. Siis saatoin rauhallisesti uimasyvyydelle jotta ei tulisi ryntäystä eikä vesi löisi nopeasti vastaan. Vinha haki damin 4 kertaa ja ui ensin tosi hyvin, mutta kahdella viimeisellä uiminen meni vähän epätasaisemmaksi. Voi että musta oli onnellinen tästä :D Itku meinasi tulla minullekkin kun näin pitkästä aikaa Vinhulan niin tyytyväisenä ja saatoin antaa se olla vähän innoissaankin. Onneksi on kesä ja onneksi tuo rakasta uimista. Ehkä uimisella saadaan jalkaan lihaksia ja ehkä normaalia liikelaajuttakin  takaisin.

21.5. Otus, Maria Pohjolainen, toinen akupunktio. Edelleen neulat sattuivat ja koira oli levoton jo mennessä sekä koko ajan kun neuloja pidettiin. Mutta kun päästiin kotiin Vinha oli selvästi vähemmän kipeä ja suorastaan liian innoissaan niin että jouduin kieltämään ettei se alkanut riehua Riemun kanssa.

13.5. Osteopaatti, Reporankan Oulu. Jumia takajaloissa ja lavoissa, hoito ei vaikuttanut ontumiseen.

7.5. Otus, Oulu, Maria Pohjolainen. Ensimmäinen akupunktio. Lisäksi verinäyte mahdollisen borrelioosin tutkimusta varten. Valkosolut normaalia alhaisemmalla tasolla mikä voisi kieliä kroonisesta tulehduksesta. Aloitettiin varmuuden vuoksi antibiootti ja saatiin Previcox-kipulääke kuuri. Tarkemmissa verinäytteen tutkimuksissa mitään ei kuitenkaan löytynyt.

6.5. Jaana Nikulainen hieroi Vinhan. Jonkinlainen "laatta" lapojen välissä, mutta ei muita lihasjumeja esim. selässä. Outoa.

2.5. Vesijuoksumatolla Kannuksessa. Käytti kipeää jalkaa suht normaalinnäköisesti kun vesi kevensi painoa.

23.4. Otus, Oulu, ortopedi Esa Soppela

16.4. Ell Tapio. Pistoksena kortisonia olkaniveleen. Ei apua.

3.4. Kauhava, eläinfysioterapeutti Jaana-Kaisa Timonen

2.4. Ell Tapio. Suun kautta kortisonikuuri, Prednisolon 5 mg/päivässä. Ontuminen melkein loppui kuurin aikana, mutta palasi välittömästi kuurin loputtua.

21.3. Ell Tapio. Rimadyl ja lepo 2 vko.

18.3. Jäsenkorjaaja Anu Virkkala. Löytyi laitettavaa, mutta ei apua ontumiseen.

15.-17.3. Pesuhuoneen lattialla on sulamassa broilerin rankoja ja ovi on unohtunut auki. Vinha ja Voima menevät pesuhuoneeseen, Vinha komentaa Voimaa joka sanoo takaisin ja tulee pieni rähäkkä. En näe tapahtunutta, ja kun menen pesuhuoneeseen Voima tulee pois. Mitään fyysistä yhteenottoa ei ole ollut, mutta on mahdollista että Vinha on liukastunut. Tämän jälkeen Vinha alkaa viikonloppuna ontua vasenta etujalkaa.

Meillä on aika jo varattuna oikean etujalan kunnon "varmistelun" vuoksi Virkkalan Anulle maanantaina, joten päätän katsoa sen ensin. Oikeassa etujalassa on ollut rasituksen ja levon jälkeistä pientä ontumista koko edellisen vuoden, mutta jäsenkorjaajalla jalka tuli kuntoon ja alkoi taas kestää ihan normaalia rasitusta.