Riemuttimen ja vähän Vinhankin kanssa on ehditty tehdä kolmet nometreenit tässä päivityskatkoksen aikana. Luikkuunjärvellä treenattiin 9.6. vesinoutoja ja hakua. Riemulle vesinoutoihin otettiin vähän pidemmästi etäisyyttä kuin aiemmin ja lisäksi ranta oli varjossa. Riemutin ei joko nähnyt tai osannut katsoa heittoja ja siltä jäi jo heti ensimmäinen heitto löytymättä. Se lähti kyllä uimaan oikeaan suuntaan, mutta pysähtyi matkalla johonkin lehteen ja kun sitä ei saanut suuhun se kääntyi pois. Uusi heitto, ja nyt meni paremmin. Kolmannella tarvittiin jälleen uusi heitto, neljäs löytyi heti. Palautukset oli myös vähän niin ja näin, Riemu ei uinut suoraan kohti vaan lyhintä reittiä rantaan. Tätä se ei oo ennen tehnyt, pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Damit tuli kyllä käteen. Sitten Vinhalle kaksi kakkosta. Hyvin löytyi, vielä kun palautuisivat suorinta reittiä käteen... Sitten tein hakuruudun järvenrantahetteikköön, metsään ja koivutaimikkoon. Vein 11 damia joista Riemu sai hakea ensin 6. Se työskenteli hyvin, tosi ei edennyt ihan ruudun perälle saakka, matkalta löytyi dameja. Olisin voinut itse kiinnittää vähän huomiota siihen etten koko ajan lähetä samasta paikasta. Vinhalle vein kaksi damia takaisin ruutuun ja se haki yhteensä 6. Aluksi 4 damia löytyi nopeasti, mutta koivikossa ollut yksi ei millään. Vinha pyöri kyllä hajulla, mutta ei saanut damia ylös. Se löysi lopulta kaksi muuta ja haettiin seitsämäs yhdessä pois.

Sitten menikin pari viikkoa ettei ehditty nometella ollenkaan, junannusaattona sitten vihdoin jälleen Riemulle vesimarkkeerauksia, nyt sitä kaivattua kivikkoa merenrannassa  Matkaa uimasyvyydelle oli reilu 10 metriä, heitin ensin kahluuetäisyydelle ja sitten sain Marikin avuksi heittämään kiveltä kauemmaksi. Tehtiin yhteensä 3 kakkosmarkkeerausta. Ekalla Riemu meinasi varastaa ja tokalla haettuaan ekan damin se lähti uimaan kohti toista ja tarkisti sen ennenkuin palautti ekan. Kolmas meni nappiin. Etäisyydet rannasta ehkä 20 metriä ja hyvä valo, Riemu markkeerasi heitot hienosti! Ja palautti hyvin, ui suoraan kohti eikä oikonut rantaan ja toi käteen

Sitten Juhannuspäivänä jälleen pelkästään Riemun kanssa ohjauksia pellolla. Laitoin Riemun näkemättä kolme kohdetta pellolle. Eteen etäisyys 100, vasemmalle lähetyspaikasta n. 30 ja oikealle reilu 30. Lähetin ensin 3 kertaa vasemmalle. Ensimmäinen lähetys niin että olin ihan koiran edessä, tämä hyvin. Sitten otin etäisyyttä koiraan ja Riemulla meni hetki että se ymmärsi suunnan. Se lähti ensin kohti minua, kaarsi sitten vasemmalle. Kolmas ihan ok. Sitten linja suoraan eteen, oikeen hyvä. Oikealle, tuli jälleen hiukan kohti ja kaarsi oikealle. Lähetin vielä toisen oikealle, sitten suoraan. Tässä Riemu lukitsi ensin katseensa oikealla olevaan kohteeseen, mutta kun korjasin se korjasi ja meni empimättä 100 metriä suoraan. Pitäisi vissiin ruveta tekemään jo pysäytyksiä linjalle jos aion joskus todella saada sen pysähtymään... Lopuksi piti ottaa vielä yksi dami vasemmalta, mutta nyt Riemu ei ollenkaan ymmärtänyt mitä vasen ja käsimerkkini tarkoittivat... Toisen käskyn jälkeen se lähti tulemaan luokse, joten kävin näyttämässä sille damia kohteella ja lähetin sitten uudelleen. Sitten ottiin markkeerauksia. Ensin etäisyys liki 70 metriä ja isäntä seisoi metsänreunassa jotta koira ei saisi tuuliapua vaan sen pitäisi käyttää silmiään. Damit katosivat kuitenkin taustaan eikä Riemu-raasu osannut kyllä yhtään katsoa ja markkeerata heittoja. Aivan liian vaikea tehtävä sille, olipa taas loisto suoritus ohjaajalta... Tehtiin pari kakkosta, damit nousi jotenkuten auttaen ja kuulomarkkeerauksilla. Sitten pieni palaveri ja uusi yritys niin että tausta oli valoisampi ja etäisyyttä vain 30 metriä. Tästä sitten kolme onnistunutta kakkosta, tai no, kertaalleen Rimputin meinasi karata heitolle. Se ei erota mun "kato" ja "dami" vihjeitä, vaan lähtee kato-sanalla noutoon. Tätäkään ei ole treenattu tarpeeksi....

Tänään sunnuntaina sitten uusinta eilisestä onnistuneesta markkeeraustreenistä. Tineken oppeja muistellen puin kaksi damia valkoisiin sukkiin, eikä käytetty kuin niitä ja musta-valkoisia markkeerausdameja. Nyt etäisyys ensin 30 metriä, ja siitä venytettiin n. 60 metriin. Jälleen varastus toisella kakkosella "kato"-sanalla, mutta tässäkin Riemu muisti hyvin damin paikan vaikka jouduin siis ottamaan sen takaisin. Viimeisellä kakkosella Riemu ei löytänyt heti tokaa heittoa vaan tarvitsi vähän apua isännältä, se tosin pyöri kyllä aika lailla oikeassa paikassa, mutta tarkoitushan ei tässä kohtaa ole että koira tekee hakua joten sitä autetaan löytämään. Tämän päälle kuitenkin ekana heitetty dami löytyi nopeasti. Nyt jäi hyvä mieli, eiköhän tämä tästä. Täytyy vaan kiinnittää asiaan huomiota ja muistaa nuo sukitetut damit.