Olen vähän sattuman kautta ollut tänä kesänä Vinhan kanssa maan aktiivisimpia pelastuskoirien katselmusosallistujia Elokuun viimeisenä viikonloppuna edustimme LUPin joukkueessa Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmuksessa Espoossa. Järjestäjinä ESPY ja UPK. Olen tätä ennen osallistunut 4 kertaa koiran kanssa ja 2 kertaa järjestäjänä, ja tämän vuotinen katselmus oli ehdottomasti "helpoin" SPeKL:n katselmuksista. Me aloitimme suht simppelillä maastoetsinnällä, alueella toki oli kokoa, mutta ei mahdottomasti. Itse tyrin kahdessa kohtaa: En riittävästi reagoinut ja ilmoittanut johtoon siitä että Vinha reagoi (kytkettynä) laavuun joka osui matkalle kun olimme siirtymässä alueellemme. Ja siinä että en katsonut koiraa siinä kohtaa kun se nosti jäljen löydetyltä fillarilta vaan neuvottelin kartturin kanssa vaikka koira ei ollut kytkettynä/hallinnassa. Vaikeutta tuli meille siitä että yhteen pisteeseen piti löytää annettujen koordinaattien avulla. Gepsinkäyttötestiä siis. Toinen rasti oli kaupunkietsintä, meidän alueena Espoon keskus, siis pelkkää asfalttia ja betonia, puskia ja talonpihoja ja paljon "ylimääräisiä" ihmisiä. Koiralle ei suoranaisesti yhtään löytöä (maalihenki oli näkyvillä, metelöivä ja pakeneva...), aikaa meni 2h. Joten toki tuo oli lämpimässä kelissä rankka, mutta Vinhan moottorilla varustetulle koiralle ei mitenkään ylivoimainen. Hienoa miten se vaan jaksaa Kolmas rasti oli hauska ja mielenkiintoinen miljöbana jonka varrelle oli myös piilotettu maalihenki, jonka Vinha hienosti bongasi. Koko katselmuksessa vain kaksi koiraa nosti tämän maalihengen. Useampikin koira toki huomasi sen, mutta ohjaajat eivät... Marjut, meidän ryhmänjohtaja, oli juuri ehtinyt sanoa että "katsokaahan nyt sitten niitä koirianne, täällä voi olla joku piilossa", ja minä onneksi vähän terästäydyin siitä. Miljöbanan päätteeksi vedettiin pieni näytös Entressen "terassitorilla". Vinhalla ei siinä suurempaa roolia, mutta saatiin hienosti esiteltyä sekä haukku-, kertova-, että rullailmaisu.

Viime viikonloppuna olin Vinhan kanssa jälleen edustamassa, nyt Palveluskoiraliiton pelastuskoirakoiden joukkuekatselmuksessa Liedossa/Turussa, TPH järjesti. Meillä oli Oulu-Raahe-Kärsämäki-Kokkola akselilta koottu joukkue, nimettynä Oulu/Pohjois-Suomi. Ennen viikonloppua olin treenannut Oulusta Suvin kanssa kahdesti, ryhmänjohtaja Kimmon kanssa kerran ja nähnyt Kärsämäeltä tulleen Riitan pari kertaa kokeessa pari vuotta sitten  Katselmus alkoi perjantaina, hälytysvalmiudessa piti olla klo 18 eteenpäin. Varsinaisesti liikkeelle lähdettiin kahdeksan jälkeen, ja ensimmäiselle tehtävälle, joka oli jäljennosto, lähdettiin muistakseni joskus kymmenen jälkeen. Jäljennostoon rj. Kimmo valitsi Riitan Törön, ja pienen hämmennyksen jälkeen Törö nostikin jäljen varmasti ja ajoi sitä  n. 1 km matkan maalihengelle. Jäljeltä nousi 2 esinettä, maalihengen läheltä etsittiin esine-etsintänä kolmas. Maalihengellä oli "säärimurtuma" ja tehtävänä oli siis myös ensiapua. Jälkikäteen kuulimme että vain yksi joukkue meidän lisäksi oli saanut jäljen ajetuksi ja löytänyt maalihengen!! Aika yllättävää, sillä jälki oli vain n. 3-4 tuntia vanha ja mielestäni meidän koirista kuka tahansa olisi helposti selvittänyt tehtävän.

Perjantaiyön toinen tehtävä oli suunnistus jolle kaikki joukkueet pääsivät 1-2 tuntia myöhässä. Suunnistuksessa ei oltu varmaankaan nopeimpia, mutta rastit löytyi hyvin, myös se bonusrasti jolle saatiin ohjeeksi vain suunta asteina ja etäisyys. Perjantai meni siis hyvin, taidettiin olla jopa johdossa sen jälkeen. Tuon em. myöhästyksen takia pe-la yöllä jäi aikaa nukkumiseen kokonainen tunti. Onneksi olin hankkinut niitä korvaltulppia ja sain tosiaan nukuttua koko tunnin.

Lauantaina herätys klo 6, klo 7 piti olla valmiina päivän varustus matkassa Turun kaupunkiliikenteen bussissa. Bussilla meidät kuljetettiin Kakolanmäen juurelle rappusille, josta sitten kiipustettiin rappuja ja kierreportaita ylös odottelemaan vuoroa. Noin tunnin odottelun jälkeen pääsimme aloittamaan esimmäiseltä rastilta. Esine-etsintää. Aika haaste kolmelle intoa puhkuvalle ja ihmisiä etsimään tulleelle koiralle... Alueena oli sekä ulkoaluetta että sisätiloja, sisällä 4 kerrosta käytävää täynnä pieniä huoneita. Etsimme labukoiden eli Puhtin ja Vinhan kanssa piha-aluetta, flätti Törö kävi läpi sisätilat. Noutajajoukkueeksi saimme todella huonon saldon, vain 2 esinettä 8:sta!!! Yksi olisi ollut ihan selvästi näkyvillä jos vain ohjaajat olisivat ottaneet silmän käteen ja katsoneet... Itse voin myös katsoa heti peiliin, Vinhan kanssa on varsinaista esine-etsintää tehty ihan liian vähän. Esineruutua kyllä ja tietysti jäljeltä, mutta ei esineitä etsintäalueelta liivit päällä ja haulla. Sitä siis kun syyspimeät ja talvi koittaa.
Esine-etsinnästä jatkettiin suoraan seuraavalle rastille, joka oli varmasti lauantain ja koko vkolopun rankin yksittäinen tehtävä. 5 huonokuuloista henkilöä oli kadonnut ja meidän tuli tarkistaa rakennus. Löydetyt henkilöt tuli tuoda lähtöpisteeseen ja sinne tuli palata ajan puitteissa. Rakennus oli mahdollisesti ent. lääninvankila (ihan en ollut kartalla Kakolan rakennuksista...), siinä oli muistaakseni 4 eri siipeä sekä yhden siiven päässä vielä erillinen osasto, jokaisessa siivessä 3 kerrosta + joissakin kellari. Aikaa muistaakseni 30 min. Jaoimme ryhmän kahtia, minä lähdin Vinhan kanssa tarkistamaan n. puolikasta alueesta kartturina rj Kimmo, Riitta ja Suvi ottivat Törön ja Puhtin kanssa toisen puolikkaan. Rakennuksessa oli todella vaikea pysyä kartalla sillä rappusia ja ovia meni sieltä täältä, osa ovista oli käytössä, osa lukossa ja jälkikäteen selvisi että myös yhden siiven toisen kerroksen pää oli suljettu pois tältä rastilta. Lähdimme käymään siipiä läpi yrittäen pitää jonkun järjestyksen ja pysyimmekin kohtuullisesti kartalla kun Kimmo pystyi koko ajan keskittymään "suunnistamiseen". Mulla oli tavallaan aika ihanteellinen tilanne kun saatoin keskittyä vain ohjaamaan koiraa ja lukemaan sen reaktioita. Vinha reagoi heti ensimmäisessä kerroksessa yhteen kaappiin tosi selvästi ja jopa ilmaisi kaapin. Kaapin yläosaan tuli ilmanvaihtoputki ja kun aika nopeasti selvitimme että huoneessa ei voinut olla ketään, totesimme että meidän pitää päästä tarkistamaa 2-kerros samalta kohtaa. Kehuin koiran reaktiosta ja jatkoimme etsimistä. Tämän jälkeen meillä olikin sitten edessä vain tyhjää. Vinha liikkui hyvin, myös 3 kerroksisen keskeltä avoimen selliosaston käytävillä jossa se jännitti aika lailla viime vuonna SPeKL:n itsenäisyysyön treeneissä. Ainoastaan ylimmässä kerroksessa sanoin Kimmolle että sekin katsoo vähän sellejä sillä koiraa jännittää hieman. Aika oli melko tiukalla, joten etenimme vauhdilla. Kun koko rakennus oli tarkistettu tyhjäksi ja olimme 2 kerroksessa törmänneet "siitä ei saa mennä" -oveen olimme jälleen aloituspisteessä ja aikaa oli jäljellä n. 2 min. Bongasimme kellarin rappuset, Vinha meni ne alas, mutta kutsuin sen pois ja päätimme tarkistaa uudelleen aloitussiipeä siitä kohtaa jossa koira oli reagoinut.
Suvi ja Riitta olivat käyttäneet samaan aikaan molempia koiria hienosti rinnakkain ja vuoronperään ja ehtineet näin tarkistaa koko alueen. He olivat löytäneet 2 henkeä, mutta miinusta tuli siitä että toisen löydön kohdalla he eivät olleet meinanneet löytää aloituspisteeseen. Kartalla pysyminen olikin heille paljon paljon haastavampaa kun molemmat ohjasivat samaan aikaan koiria. Lopputulema oli että se kolmas maalihenki oli siellä kellarissa johon emme ehtineet. Tämä selvisi la illalla ja rassasi mun päätäni aika lailla. Olisimme saattaneet ehtiä jos olisin heti lähtenyt koiran perään kellariin. Ja olisin valinnut ensin tarkistettavaksi kahdesta käytävästä sen oikean, ja koira olisi selvittänyt hajun tosi nopeasti jne. jne... Sillä olisimme voineet myös menettää rutkasti pisteitä jos emme olisi olleet ajan loppuessa takaisin lähtöpaikalla. No, jossitellahan voi, mutta koiran työskentelyyn rakennuksessa olen todella tyytyväinen ja se sai myös paljon kehuja rastin ratamestarilta.
Kakolan kolmas rasti tuli jälleen heti perään, nyt tarkistettavana yksi siipi rakennusta ja myöhemmin annettuna myös piha-alue. Valitsimme tehtävään Vinhan sillä tajusimme että nyt mennään sen siiven yläkertaan jonka alakerrasta Vinha oli jo saanut hajun. Alue olikin tosiaan vain yksi kerros, sinne mentiin portaat ylös ja portaiden yläpäässä kerrottiin että ko. koira on loukkaantunut, portaat hajonneet ja meidän pitää nostaa alhaalta toinen koira käyttöön, mutta tämän koiran ohjaaja ei voi tulla ylös. "Loukkaantunut" Vinha annettiin avustajalle joka poistui sen kanssa yhteen huoneeseen etsittävässä kerroksessa. Sitten Riitta ja Suvi pukivat Puhtin alhaalla nostovaljaisiin ja me Kimmon kanssa hinasimme Puhtin ylös. Onneksi Riitta sai tulla avuksi sillä kolmannet kädet olivat tosiaan tarpeen varmistamaan ettei Puhti lyönyt päätään avorappujen reunaan. Ylhäällä minä ohjasin Puhtia ja Kimmo otti koppeja käytävällä Ohjasin Puhtia siis tarkistamaan käytävää huoneen kerrallaan ja Puhti suoritti aivan vieraan ihmisen, siis minun antamat tehtävät kyllä innolla ja huolella, mutta aina käytävälle palatessaan se yritti takaisin ovelle. Niimpä Kimmo seisoi edessä ja viisasi Puhtin takaisin oikeaan suuntaan ja minä jatkoin sen kanssa etsintää Ihana järkevä Puhti, joku olisi voinut tuossa kohtaa jo lyödä jarrut päälle ja todeta että umpivieraiden kanssa en lähde mihinkään. Kertaalleen Puhti suunnisti myös huoneeseen jossa Vinha odotteli, mutta tuli ripeästi takaisin. Käytävän loppupäässä ohjasin Puhtin juuri ovesta sisään keittiöön kun sieltä alkoi kuulua huuto ja mun on singahdettava nopeasti perään. Huoneessa oli kuuluva ääninen, pakeneva, huitova ja koiria pelkäävä maalinainen. Puhti oli ehkä hieman hämillään, mutta olisi kyllä halunnut tehdä tuttavuutta ikkunalaudalle kiivenneen maalin kanssa joten pidin sitä pannasta ja samaan aikaan rauhoittelin maalihenkeä. Kohtuullisen neuvottelun jälkeen nainen suostuikin lähtemään mukaamme. Päästyämme ulos selvisi että meidän ollessa rakennuksessa olivat Riitta, Törö ja Suvi saaneet tehtäväksi etsiä piha-alueen ja sieltä olikin löytynyt yksi maalihenki. Ehdimme tarkistaa pihaa vielä lisää kunnes aika loppui. Jälkikäteen varmistui se että tämä rasti oli jatkoa edelliselle ja kadonneet 5 henkeä siis kadoksissa molemmilla alueilla. Ja että Puhtin löytämä koirakammoinen oli se jonka Vinha haistoi saman siiven ykköskerrokseen. Lopputulemana meiltä siis jäi yksi maalihenki, sinne kellariin...

Kakolan rastien jälkeen oli lepo- ja ruokatauko, sen jälkeen saimme ohjeet palata alas mäeltä ja suunnata Förillä yli joen. Paitsi että korjauksessa olleen Förin tilalla oli Ruissalo. Lautan postilaatikosta löytyi seuraavan rastin koordinaatit Koivulaan raunioiden tuntumaan, matkaa n. 4 km. Yritimme bussia, mutta sen odotteluun olisi mennyt tunti, joten ei auttanut kuin lähteä tallaamaan kaupungin halki. Kiva että olin laittanut aamulla kumisaappaat jalkaan...

Koivulaan päästyämme oli vuorossa jälleen odottelua, ehdin ottamaan puolen tunnin torkut mutta herätessä oli kylmä ja todella sekava olo. Heräsimme siihen että oli meidän vuoro lähteä rastille. Laitoimme äkkiä koirat valmiiksi ja kamat kasaan, kiipesimme rinteen päälle odottamaan ja Kimmo lähti hakemaan ohjeita. Tehtäväksi saimme etsiä rinteen alla levittäytyvän alueen. Alueella oli jälkikäteen karttapaikan kartalta mittailtuna kokoa n 20 ha, se ei kuitenkaan tuntunut hirveän suurelta. Alue rajoittui toiselta pitkältä sivultaan vilkasliikenteiseen Uudenmaantiehen, välissä ei ollut aitaa ja tien reunassa kulki pyörätie. Tiesimme että alueella on rauniot, mutta emme keskittyneet erityisesti niihin. Alueen keskellä kulki selvä polku ja Kimmo jakoi alueen pitkittäin polun mukaan. Jälkikätten ajateltuna olisi ehkä ollut viisaampaa huomioida tässä kohtaa tuuli ja jakaa pitkän mallinen alue keskeltä poikki jolloin molemmat puolet olisi ollut helpompi tarkistaa kulkemalla tuulen alla, eikä kummallakaan puolella olisi tarvinnut kulkea pitkään Uudenmaantien reunaa. Aikaa oli joko 30 min tai 20 min, niukasti kuitenkin. Riitta ja Törö kartturinaan Kimmo lähtivät käymään Uudenmaantiehen rajoittuvaa aluetta jolle jäi rauniot, Suvi ja Puhti alueen toista reunaa, minä Vinhan kanssa perässä. lähdimme kiertämään aluetta myötäpäivään ja heti aloituksessa töppäsin sitten useamman kerran. Liekö väsymys painanut tässä jo liikaa. En huomioinut tuulen suuntaa kunnolla enkä katsonut omaa koiraani tai Puhtia, lähdimme liikkeelle hieman alueen sisältä ja heti kun Puhti oli aloittanut ehdotin että vaihdamme alkuun sittenkin Vinhan ja tulemme alueen toisen reunan takaisin Puhtin kanssa sillä siihen haju tulisi Törön alueelta ja Puhti oli rauhallisempi ja paremmin hanskassa. Tässä kohtaa olisi pitänyt tietysti kellojen soida ja meidän olisi pitänyt lähteä siksakkaamaan alueen poikki jotta olisimme olleet tuulen alla ja koiralla olisi ollut mahdollisuus saada haju. Alueen reuna oli rinteen päällä ja kuljimme siinä. Vinha lähti ensin liikkeelle vapaasti, myöhemmin pistotin sitä alueelle kun aloin tajuta ettei sille ehkä tulekkaan haju nenään alueen reunalle. Suunnilleen alueen puoliväliin Vinha sai hajun alueen loppupäässä olleesta maalihengestä ja toi rullan. Ensimmäinen löytynyt maalihenki sillä tällä reissulla Jatkoimme alueen toista reunaa takaisin Puhtin kanssa mutta valitettavasti emme menneet rinnettä ylös aivan alueen alkuun emmekä huomoineet että alueen alkupäässä rinteen juuressa oli kosteikkoa ja (jälkikäteen selvisi) myös lampi. Väsymys painoi todella ja ainakin minua rauniot vetivät puoleensa, joten kun alue oli käyty tarkistimme vielä raunoita kohdasta joka olisi voinut jäädä Töröltä tuulen yläpuolelle kunnes aika loppui. Jälkikäteen sitten selvisi että tuonne kosteikon reunalle rinteen alle oli maahan kaivettuna kaksi roskalaatikkoa joista toiseen meiltä jäi maalihenki. Harmitti ihan vietävästi, sillä tämä oli kuitenkin koirille ihan simppeli tehtävä mikäli ohjaajat olisivat olleet vähän skarpimpia. Ja erityisesti mielestäni minä sättäsin tämän tehtävän meidän osalta.

Suorituksen jälkeen jälleen odottelua, sitten paikallisliikenteen bussi haki meidät takaisin Lietoon. Illaksi ei ollut onneksi enää tehtäviä, vain koiran huoltoa, sauna, ruokaa ja nukkumaan.

Hyvin nukutun yön (kiitos jälleen korvatulppien) jälkeen herätys oli sunnuntaina klo 7. Aamupalan yms. jälkeen saimme tottiksen suoritusohjeet. Tottiksessa suoritettiin avoimen luokan liikkeet sitten että seuraaminen tehtiin ryhmässä, sitten yksi koira teki liikkeestä istumisen ja seisomisen, toinen maahanmenon+luoksetulon ja tasamaanoudon ja kolmas hyppynoudon ja eteenlähetyksen. Vuoroaan odottavat koirat olivat paikkamakuussa. Lopuksi kantaminen kaikki kolme koiraa yhtä aikaa. En ehtinyt kunnolla katsoa muiden suorituksia, Vinhan osalta seuraaminen oli ihan hyvä, teimme hyppynoudon ja eteenlähetyksen joista noudossa Vinha tuli suoraan sivulle mutta muuten meni hyvin. Eteenlähetys tehtiin suoraan kohti päivän maastorasteista yhtä, alkusammutusta kohti joten ei tarvinnut pelätä että VV oikaisee kentältä metsän puolelle Ennen tottista suoritimme kaksi EA-rastia ja yhden alkusammutus+EA-rastin jotka menivät muuten hyvin mutta diabeetikolle emme ymmärtäneet antaa makeaa juotavaa tai syötävää ennenkuin hän menetti tajuntansa...

Lopputulos oli meidän osalta aika ylläri. Tiesimme että olimme olleet perjantain jälki ja suunnistustehtävän jälkeen johdossa, mutta lauantain tehtäville oli jäänyt löytymättömiä maalihenkiä. Olimme yhteistuloksissa lopulta neljäntenä!! Ei hassumpi suoritus