Pakkaspäiville, emännän sairaslomaksi ja Huiman paikallaan pysyväksi päänvaivaksi piti kehitellä jotain tekemistä. Vinhan kohdalla se on tietysti hajuerotteluharjoitusten jatkaminen, mutta Huimalle päätin opettaa perinteisen peukun. Sitä kun voi tehdä ihan istuallaan, ja jos ollaan reippaita voidaan opetella muitakin sormia. Paikallaan pysyvää päänvaivaa kun tulemme pienen miehen kanssa varmaan vielä tarvitsemaan koko alkuvuoden.

Peukun koskemisen naksuttelin Huimalle ensin niin että käsi oli nyrkissä ja sitten vaikeutin hommaa avaamalla kaikki sormet. Käsi on siis pystyssä kämmen päin koiraa. Huima tähtäsi kaiken aikaa kyllä peukkuun, mutta hieman tekemistä oli siinä että nenä osui todella peukalon päähän eikä sen juureen tai varteen. Nyt ollaan nimeämässä "temppua".

Vinhalle taas olen onnistunut opettamaan ketjun: "Koske ensin (minusta katsoen) oikeaa purkkia ja sitten sitä jossa on teen haju". Se teki siis lähes aina oikein kun teellä hajustettu purkki on oikealla, mutta kun tee on vasemmalla se koskee ensin hajutonta oikeaa purkkia ja ilmaisee sitten oikean purkin. Sammuttaakseni tämän teen niin että nappaan oikean purkin pois kun V koskee väärää, mahdollisuus tehdä oikein ja saada palkkio siis poistuu kun tekee väärin. Aika sitkeästi olen saanut sammuttaa, ketju on siis hyvin opetettu... mutta ehkäpä tuo tuosta. Oppia ikä kaikki, mulle juuri sammuttaminen oli kanojen kanssakin kaikkein vaikeinta. Ja meni pieleen tai ei on mielettömän hauskaa seurata miten tuon koiran motivaatio vaan riittää ja riittää.