Maanantaina olin ensimmäistä kertaa treenaamassa Kiltan upo uudessa hallissa. Keli oli vähän turhan kylmä, ja mietitytti ottaa kaikki koirat autoon koko illaksi, mutta vaatettamalla ja väliin autoa käyttämällä sesset taisivat pysyä lämpiminä. Ensin kuudelta Voiman kanssa näyttelytreeneissä. Poitsu aloitti reissun repimällä menomatkalla häkin kumialustaa ja puremalla kaltereita, ja kun se vielä hallin pihalle ajaessa repesi melkoiseen kimitykseen olin jo melkein varma ettei kyetä halliin sisälle ollenkaan. Sisälle kuitekin päästiin, ja kun ensi hämmennys meni ohi, Voima käyttäytyi Voimaksi melko hienosti. Se haukuskeli kyllä, mutta suhtautui edelleen toisiin koiriin positiivisen uteliaasti, söi, ja seisoi hyvän tovin hienosti useamman kerran. Myöskään hampaiden katsominen ja käsittely eivät tuottaneet ongelmaa. Lähinnä poikaa taisi harmittaa ettei "tuomari" jäänyt rapsuttelemaan Juoksemisesta ei kyllä tahtonut tulla oikein mitään, se oli lähinnä kiskomista, mutta ehkäpä se siitä. Sain vinkiksi liikkua itse vain ripeää kävelyvauhtia, jolloin Voima pysyi paremmin ravissa eikä kuulemma rikkonut ravia. Lisäksi pitää saada vielä kontakti pysymään seisomisasennossa, sen jälkeen näyttelyseisomiseen ei muuta tarvitakkaan.

Seitsämältä oli sitten oman tokoryhmän veto, pöly ja kylmyys kävivät äänelle, mutta ryhmä, tai se osa joka oli paikalla, vaikutti ihan mukavalta.

Ja sitten vielä omat treenit kilpatokon vuorolla. Otin ensin Riemun ja tein sen kanssa kosketuskeppireeniä ja vierellä kulkemista (nome seuraamista). Kosketuskeppireeniä aloittaessa Riemulla oli just oikea täpäkkä moodi päällä, mutta kylmillä sormilla ja hanskat kädessä namien antaminen meni sättäämiseksi, osa putoili maahan ja se vähän hidasti ja häiritsi hommaa. Sivulla kulkeminen ihan ok, tosin Riemu on siinä vähän "korvat takakenossa", saisi mun mielestä olla iloisemmalla fiiliksellä. Vinhan kanssa ehdin oikeastaan osallistua vain lyhyeen ryhmätreeniin, seuraamista pujotellen. Rivissä ollessa Vinha rupesi yllättäen haistelemaan ohi kulkenutta sakemanni-belggarimixiä joka rähähti ja Vinha takaisin. Olipa ikävä ja nolo juttu, ikinä ennen ei ole tokoreeneissä käynyt vastaavaa. Ainoastaan niitä rähinöitä joissa Vinhula on "läksyttänyt" haistelemaan karanneita uroksia. Homma jäi Vinhalle vähän päälle ja se oli muutenkin jotenkin hermostunut, outoa. Olisko autossa odottelu Voiman kanssa käynyt hermoille. Voimaani oli nimittäin nakerrellut sen takin kaulusta, joten jotain sanomista on saattanut olla. Tai sitten viikonlopun pieni rähinähärdelli lenkillä näkyi vielä. Tanskandogin ja sakemannin hyökkäysten jälkeen Vinhasta on valitettavasti tullut (Vinhaksi ja noutajaksi) epävarma toisten koirien suhteen.

Kotona tein Vinhan kanssa  vähän kaukoja. Jätin käsiavun pois, ja naksuttelin kun V tarjosi oikeaa istumasta seisomaan nousua. Nyt vaan pitäisi keksiä siihen käsky. Ei ylös, stå, stop eikä seiso.  Astu? Etu? Kotona otin myös Riemulle tennarin kun se näytti keittiössä olevan edelleen hyvällä täpäkällä asenteella. Ja Riemutinhan innostui nostamaan tennaria mulle maasta aivan täydellisesti Aivankuin sillä olisi lamppu syttynyt ja palaset loksahtaneet kohdilleen. Ja aivan kuin se aiempi nostamis/tarttumistreeni ei olisikaan mennyt hukkaan vaikka hidastui ja huononi vain huononemistaan. Lisäksi annoin Riemun kantaa tennaria ja käskin sen muutaman kerran istumaan ja avot, istuminenkin sujui.