Sunnuntaina ajelin kymmeneksi (tai no, melkein puoli yhdeksitoista) raunikselle. Tavoitteena oli väsäillä peko-porukan kesken tikapuita tai jakkaroita trukkilavoista ainakin matalimpiin piiloihin. Suurimmassa osassa piiloista kun oli joko vaarallisiksi lahonneet tikapuut tai ei sellaisia ollenkaan. Taisimme ylittää kaikki odotukset kun Kjellin + moottorisahan + parin akkuporakoneen avustuksella saimme värkätyksi melkein kaikki tarvittavat tikkaat. Ainoastaan etureunan syvä kaivo uupuu vielä tikkaita. Aikaa meni sitten myös odotettua enemmän joten treenit tehtiin pikavauhtia. Vinhalle kaksi maalihenkeä, molemmat harvakantisissa pystykaivoissa. Tuuli oli suht voimakas, mutta tikkaiden sovittelussa todella tehokkaasti tallattu alue ja hajustetut piilot typistivät Vinhulan kaahaushalut melko minimiin. Hitsi, olisipa aina noin hyvin hajustetut rauniot! Vinha sai hajun ekasta maalihengestä suht kauas, mutta oli ensin aivan varma että tyyppi on kaivautunut kaivon vieressä olevaan betonikappalekasaan ;) Sai kuitenkin paikallistettua oikein. Sitten lähettelin vähän tyhjille kasoille, V meinasi pyyhkäistä alueelta ulos metsään, mutta liikkui muuten kasoilla oikein varmajalkaisesti. Toinen maalihenki löytyi ja paikallistui helposti, rulla vain tuli räkäistyksi vähän liian nopeasti suusta kun neidillä oli niin kiire näytölle.

Riitta ehti taas kuvailemaan  kiitos kuvista!

Ensimmäinen maalihenki löydetty (mikähän ohjaajaa vaivaa kun naama on noin mutrussa...).

Toinen maalihenki paikallistettu, ja kiire on...

...näytölle ja palkalle

Iltapäivästä isäntä kävi tallaamassa vajaa 400metrisen helpon jäljen, jolle jäi 4 esinettä. Sitten käytiin katsomassa pystiksen pentuja, jotka olivat kasvaneet valtavasti mutta ehtineet siltä erää jo aika unisiksi ja takaisin tullessa minä tallasin harhan noin tunnin vanhentuneen jäljen poikki. Sitten tunnin päästä isäntä hipsi jäljen päähän ja minä lähdin koiran kanssa ajamaan sitä. Vinha näki kun isäntä lähti autolta pellon yli ja kävi aika kierroksilla. Lähetin nostamaan jälkeä melko pusikosta, koira lähti suoraan ja nostikin nopeasti jäljen lähempää kuin olin odottanut. Se jäljesti vauhdilla ja häntä vipattaen joten minä olin ihan varma että nyt ollaan hirven jäljillä. Siis koira joka ei ole tähän mennessä koskaan lopullisesti hukannut jälkeä tai muuten jättänyt sitä, ja jolle on tallattu jälkiä suoraan hirven jälkien yli eikä ne ole mitenkään vaikuttaneet jäljestykseen... Mulla on kyllä loistava logiikka...  Eka esine ja purkki olivat hyvin lähellä lähtöä, ja kun Vinha pysähtyi purkille kutsuin sen siis pois niiltä "hirven jäljiltä"... Lähetin uudelleen vähän edempää ja nyt V eteni 10 metriä ja lähti painattamaan vauhdilla tienpohjaa. Tässä kohtaa mulla onneksi leikkasi, kutsuin koiran pois, lähetin uudelleen nyt takaisinpäin ja V otti taas oikean jäljen ja pysähtyi uudelleen purkille... On se sinnikäs typy  Mutta kaipa sitä oppii sinnikkääksi kun ohjaaja on täysi tumpelo... Loputkin 3 esinettä Vinha merkkasi ja pysähtyi mutta ei mennyt maahan. Harhajäljeen se ei reagoinut mitenkään selkeästi, ehkä vähän tarkisti koiran mitan sivulle mutta ei antanut sen muuten häiritä. Tuuli oli sopivasti sivumyötäinen niin että olimme jo 10 metrin päässä maalihengestä kun Vinha vasta bongasi isännän. Se nosti vähän hämmentyneenä kuonoa ja meni sitten vauhdilla ja ilahtuneena istuskelemaan isännän viereen  Tuli hetken päästä pois ja meni takaisin. Tässä kohtaa sanoin rulla, jolloin Vinha vasta ymmärsi ilmaista isännän. Ja isäntä oli sitten vuorostaan unohtanut palkkapurkin autoon... No, onneksi oli yksi maksanpala vielä taskussa ja sen päälle sai noutaa tyhjää purkkia