Huh mikä reissu! Viikko sitten perjantaina ajelin tyttöjen kanssa Kotkaan, helteet jatkuivat ja lämpötila oli koko matkan + 30 asteen molemmin puolin. Matka meni hyvin, mutta heti lauantai aamuna alkoivat sitten haasteet. Passatti ei suostunut käynnistymään, joten suuntasin Haminaan lainatulla autolla. Onneksi tottiksessa oli vain yksi koira eikä helteisen kentän laidalla tarvinnut odotella pitkään. Olikin muuten mielenkiintoinen tottis. Henkilöryhmässä ei ollut koiraa ollenkaan vaan häiriökoira seisoskeli kentän reunalla reilu 5 metriä henkilöryhmän takana. Mielenkiintoista. Mutta muuten koe oli huolella järjestetty ja ilmapiiri oli tosi mukava, kuten viime kesänäkin Kaakon kokeessa.

Jäljille ajeltiin kohtuullinen matka josta aika pitkästi pölyistä hiekkatietä ja perillä odoteltiin vielä jonkin aikaa. Jäljennostoon lähtiessäni auton mittarissa oli reilu +25. Jäljennosto tehtiin aiemmista kokeista poiketen ruudusta, ja minulla meinasi mennä todella jauhot suuhun. Me kun ei viisaina olla harjoiteltu tälläistä ollenkaan, enkä ollut tehnyt edes suunnitelmaa ruudun varalle kuten viime kesänä. Tein tuomarin ja ratamestarin kommenteista päätellen ilmeisen poikkeavan jäljennostosuunnitelman ja lähdin kiertämään ruutua reunoja myöten. Tai yritin, sillä lähetettyäni Vinhan ensimmäisen sivun suuntaisesti se eteni sivun puoliväliin, kääntyi suoraan ruutuun, nosti jäljen ensin ilmavainulla ja sitten tarkasti muutaman metrin seuraavan sivun reunasta. Arvosteluna tästä EH koska koira ei ollut parhaalla mahdollisella tavalla ohjattavissa. Eihän se ollut, koska tarkoituksella annoin sen mennä oman päänsä mukaan. Tiedän että jälki kyllä nousee oudommastakin lähtöasetelmasta kunhan annan koiran työskennellä. Alku lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten pienen kuivahkon suon reunassa tuli joku härdelli ja Vinha harhautui pois jäljeltä. Se meni hetken tieuran reunaa, sitten ojanpohjaa ja näin kyllä ettei se ole jäljellä. Se nousi kuitenkin pois ojasta ja kaartoi kohti jäljennostopaikkaa joten annoin sen edetä ja jälki nousikin pian uudelleen suolta ja sen jälkeen löytyi ensimmäinen esine. Seuraavat kaksi esinettä nousivat myös varmasti, ja Vinha jäljesti hyvin. Kolmannen esineen jälkeen tultiin metsän ja pusikkoisen hakkuun väliin. Vinha kääntyi kulmasta oikealle ja jälkikäteen ymmärrän, että mun olisi jo tässä pitänyt epäillä, sillä se ei tehnyt normaalia kulman tarkistuslenkkiä. Toisaalta, tässä kohtaa oltiin jäljestetty noin 1,5 km, joten oltiin molemmat tosi kuumissamme. Jäljestys oli epävarman näköistä ja jälki päättyikin hetken päästä aukealle jäkäläiselle kalliolle ja siihen tulevalle tielle. Palattiin takaisin samaa uraa ja koira jatkoi metsän reunaa suoraan eli ikäänkuin em. kulmasta vasemmalle. Nyt tulimme tielle ja jälleen oli jälki hukassa. Tässä pyörittiin hetki ja Vinha veti kyllä tien yli muttei ollut jäljellä. Jatkettiin uudelleen aiemmin ajetusta kohdasta ja kun tultiin takaisin metsän reunaan Vinha halusi taas oikealle. Pysähdyin, juotin koiraa ja se kaivoi itselleen viileää kohtaa märästä kuopasta. Oltin hukassa ja aikaa oli mennyt  jo niin paljon että lähdin kulkemaan ensimmäisen tien suuntaan, yrittäen vielä kerran nostaa jäljen takaviistosta. Lopuksi laskin koiran irti, sillä oli rulla kaulassa, ja lähettelin sitä vähän pistoille, mutta tuloksetta.

Maalinaisen kanssa karttaa katsoessa sitten selvisi että Vinha oli lähtenyt harhalle ja olimme jäljestäneet harhan molempiin suuntiin. Ilmankos se oli vähän ei-jäljestävän näköinen kun meni takajälkeä. Jos olisin ymmärtänyt laatikoida metsän reunasta eteenpäin tiheikköön tai sen toiselle puolelle jälki olisi varmasti noussut uudelleen, mutta en tajunnut lähteä sinne kun koira ei mielestäni ollenkaan halunnut ko. suuntaan. Eikä olisi aikakaan enää riittänyt. Kyllä todella otti päähän. On se vaan ihmeen vaikea koe tuo, tässäkään kokeessa ei yksikään koira neljästä päässyt läpi. Meillä oli eniten esineitä, yksi parson nosti 2 esinettä, lähti sitten harhalle ja löysi maalihengen tuurilla ja ilmavainulla. Kahdelta sakemannilta jäi sekä esineet että maalihenget.

Kotilähtiessä päätin sitten mennä uittamaan Vinhan kartasta löytyneellä pienellä metsälammella. Uintireissun päätteeksi ajoin lainaamani isän uuden auton kiville niin että pohjapanssarista irtosi pala ja tuli naarmuja puskuriin. Sillai. Passatista sen sijaan oli hajonnut startimoottori, korjaus kesti keskiviikkoon ja maksoi reilun 400 euroa, joten jäinkin sitten koko viikoksi Kotkaan ja menin sieltä suoraan Kirkkonummelle torstaina. Onneksi onnistuin saamaan lomaa ja sain hoidettua kiireellisimmät työasiat sähköpostilla ja puhelimella. Jep, todellista lomaa kun kuitenkin odotetaan että hoidan työasioita täysillä.