Tämän vuoden viimeiset lumitreenit ehdittiin tehdä 14.3. Saijan, Sarkin ja Mariannen kanssa juuri viimeisenä lumipäivänä. Treenattiin meillä, pellolla vielä 5 senttiälunta, puolen hehtaarin metsä pääosin jo sulanut. Aloitettiin nuorison kanssa, kolmen koiran "walk up"-rivissä, tehtiin ensin muistipaikka metsän päähän, sitten käännyttiin toiseen suuntaan, isäntä ampui haulikolla ja heitti 3 markkeerausta suoraan eteen. Aluksi ohjaajat haki damit, sitten uudet markkeeraukset, käännyttiin ja vuorotellen lähetettiin koirat metsän päähän lähihakuun ja sitten markkeerauksen. Ei peräkkäin vaan yksi kerrallaan. Riemu oli aika kierroksilla, mutta ekan heiton jälkeen otin kuitenkin hihnan pois. Tehtiin useampia toistoja ja kahteen kertaan kun itse herpaannuin Riemu karkasi markkeeraukselle, kävin hakemassa sen vaan pois. Markkeeraukset oli helppoja ja ne se muisti hyvin myös lähihaun jälkeen, mutta kun lähihakualueelta väheni damit eikä se löytänyt helposti, se laajensi nopeasti koko metsään, reippammillaan suunnilleen pihalle asti... Eli kun kierrokset nousee jalat menee nenän ohi... Positiivista oli se että suu pysyi pääosin kiinni, muutamaa lähetystä säesti vinkaisu. Ja loppua kohti maltti markkeerauksissa kasvoi. Erinomainen treeni Riemulle jonka on kovin vaikea kestää sitä että muut saa noutaa ja sen pitää katsoa. Riemun treenin perään ammuin damiheittimellä Saijan ja Mariannen koirille. Se pelitti ensin ihan normaalisti, mutta sitten ilmeisesti sohjolumen täyttämät damit tukehduttivat panokset eikä damit lentäneet enää mihinkään.

Seuraavan viikonloppuna isäntä oli reissussa, mutta vanhempani olivat kylässä joten rekrytoin isän heittämään. Tein vähän saman kuvion kuin edellä, mutta nyt niin että laitoin linjamerkin metsän reunaan, isä heitti ykkösen, lähetin linjaan taakseni ja sitten hakemaan markkeerauksen. Ja välillä isä heitti meille kakkosen. Lopuksi ammuttiin muutama ykkönen damiheittimen kokeiluksi. Damit lensi nyt samaan suuntaan kuin aiemmin heitetyt, mutta pidemmälle, ja markkeeraukset oli Riemulle himpun liian vaikeita ja se rupeaa nopeasti laajentamaan jos ei heti löydä. Jälleen tuntuu että vauhti menee ohi nenän käytöstö. Onneksi damit näkyi hyvin ja kauaksi kuivassa matalassa pellossa. Hallinta ok, ei yhtään yritystäkään karata damille, mutta muutamassa kakkosen palautuksessa Riemu kaartoi ekaa tuodessan toisen damin suuntaan.

Koska Vinha ei edelleenkään lenkkeile, olen tehnyt lenkillä aika paljon pillipysäytystä ja palkkaillut siitä heittovarrella lingotulla pallolla. Kaivelin Helen Phillipsin kirjan jälleen esille ja löysin neuvon topata pysäytys pillityksessä ääni kielenkärjellä. Ei huonompi ohje, piiip toimii paremmin kuin piiii :) Lisäksi olen tehnyt pari lähihakuharjoitusta. Idea alkoi löytyä muutaman laajennusrinkulan jälkeen. Täytyy kiinnittää huomiota siihen että missään haussa damit eivät ole helposti löytyvillä jotta Riemu malttaa käyttää nenäänsä.

Tänään tehtiin sitten isännän kanssa saman tyyppinen treeni kuin viime viikonloppuna, nyt Niittyaron pellolla. Lähihakupaikkana nyt kivikasa pellon keskellä, ei linjamerkkiä. Markkeerausmatkaa kasvatin aika paljon verrattuna tuohon porukkatreeniin ja jonkin verran myös viime viikonloppuun. Ensin ykkönen, sitten ykkösheitto-linjalle lähihakuun-markkeeraus ylös. Näitä tehtiin 4, markkeerausten etäisyydet vähän vaihteli ja välillä Riemu juoksi suoraan damille, välillä vasemmalle tuulen alle ohi siitä. Nappimarkkeerauksen jälkeen päätettiin kokeilla ykköstä jossa heitto tulisi pellolta metsän puolelle, ja juututiinkin sitten loppuajaksi niihin. Riemu juoksi kyllä oikealle kohdalle metsään, mutta siellä se alkoi laajentaa ja kaahaili ympäriinsä juosten ohi damista. Isäntä kävi auttamassa pari kertaa, sitten lyhensin matkaa ja muutin paikkaa niin että Riemu meni suoraan metsään, ei vinosti kuten aiemmin. Nyt saatiin dami nopeasti ylös. Koko treenissä se pysyi hienosti paikalla eikä ennakoinut yhtäkään lähetystä. Yhteensä markkeerauksia tuli 9, ja Riemu alkoi vähän väsyä. Ehkä eiliset rauniotreenit, kettikset ja illan juoksulenkki painoivat jaloissa. Maanantaina taidetaan vaan lepäillä.

Olin ottanut vaakun sulamaan eilen, joten illalla katsottiin vielä vähän noutoa. Aloitin viemällä vaakun metsään ja lähettämällä Riemun hakuun. Kaksi samanlaista hakua, varis löytyi ja läpsähti parin metrin päähän jaloistani vaikka koitin iloisesti kannustaa ja kehua tuomaan perille asti. Lopulta yritin saada Riemun nostamaan vaakun läheltä käteeni, näytin kädessä olevia maksanpaloja ja se kyllä selvästi mietti pitkään mutta se ei oikein edes tarttunut lintuun. Lenkin jälkeen yritin uudelleen, nyt päätin palkata edes vaakun nostamisesta. Sain pari tarttumista, yhden selvän noston jonka ehdin napata käteeni ja sitten lähinnä näppimistä. No ei se sentään purrut lintua...

Kylmän riistan kanssa ei siis olla edistytty käytännössä mihinkään. Saan ilmeisesti unohtaa B-kokeet tämänkin koiran kanssa :( ja veikkaampa että lämpimien riistojen kanssakin tarvitaan syksyllä haavia...