Sunnuntaina 9.1. ennen takaisin Kokkolaan lähtöä ehdittin tapaamaan Riemun kasvattajaa Suskia ja siskolikka Juraa. Ihan heti ei tyttöjä uskoisi sisaruksiksi, niin erinäköisiä ne olivat. Siinä missä Riemu on melko roteva, "karkea"karvainen ja pitkä, on Jura siro kuin perhonen, sileäkarvainen ja varmasti 3-4 senttiä Riemua korkeampi. Myös Mindi-sisko on samaa mallia kuin Jura, joten mistähän tämä meidän neidin "maanläheisyys" oiken juontuu. Maanantain punnistusten perusteella Riemu painaa 18,7 ja Jura 17,2 kg. Odotan todella että nähdään muut pennut sitten helmikuun puolivälissä

Suskilla oli matkassa myös pari fasaania, ja Jura näytti ensin Riemulle mallia fasaanin noudosta. Normaalisti niin rauhallinen Riemu innostui tässä kohtaa jo aika lailla, ja kun tuli sen vuoro ei vauhtia puuttunut. Fasaani lähti matkaan hyvällä otteella ja sitten viiletettiin pitkin Veikkolan kaarihallien vierustaa. Lopulta sain Riemun houkuteltua luokseni ja fasaanin käteen, mutta kertaalleen se vielä varasti riistan multa kädestä... Katsottiin vähän noutoa, jota Riemu ei siis osaa ja saatiin kotiläksyjä. Sitten vedettiin Fasaanilla jälki. Riemu haisteli kyllä jälkeä kun näytin sitä, muttei tajunnut jutun juonta ollenkaan, juoksi vain johonkin. Pienen avittelun jälkeen se lähti oikeaan suuntaan ja löysi fasun ilmavainulla. Nyt kun kierroksia oli vähän vähemmän, tuli fasaani pienten mutkien kautta ihan perille saakka Sitten katsottiin vielä suuntien opettamista. Alustan kanssa Riemu oli ihan pihalla, mutta kun otettiin purkit, ja lähetin purkkia kohti kun Suski laittoi sinne namin, sujui vähän paremmin. Tosin tässäkin meni kyllä sekaisin näytön kanssa, eikä pikkutyttö tainnut ihan tietää mitä oikein treenattiin. Oli kuitenkin tosi virkistävää jutella noutajan treenaamisesta ihan operantisti kun tähän asti olen pohdiskellut näitä juttuja ihan vaan omineni. Olispa vähän lyhyempi välimatka

Eilen, eli maanantaina jatkoin eteenlähettämistä alustan kanssa kotona. Toimi paljon paremmin kuin kosketuskepillä, ja nyt homma oli Riemulle ihan selkeä. Etäisyys alustaan ensin ehkä 2 metriä, lopuksi noin 4. Yritin ensin tehdä niin että naksautan alustan koskemisesta, heitän namin Riemulle alustan suuntaan ja sitten houkuttelen toisella takaisin luokseni. Heitetyn namin kanssa tuli kuitenkin ongelmia, Riemu ei hoksannut ja nähnyt sitä vaan jäi pyörimään, maan haistelu vain lisääntyvi ja koko homman juoni katosi koiralta. Niimpä palkkasin sittenkin kädestä, ja tein pari kertaa namipalkkatoistojen välissä niin että kehaisin jo kun Riemu oli matkalla alustalle, siis menossa suoraan ja heitin pallon koiran liikkeen suuntaisesti sen edelle. Tämä näytti hyvältä. Enkä usko että Riemu kovin herkästi alkaa kyttäämään palloa kuten Vinha tekee.