Meidän oli tarkoitus jäljestellä muutamakin kerta viime viikon aikana, mutta Vinhan suolistoon jumittunut kakkakivettymä esti enimmät harrastelut, lähinnä keskityin kyttäämään sen syömistä ja kakkaamista, ramppaamaan eläinlääkärissä ja pelkäämään että tämäkin koira kuolee varoittamatta käsiin. Mutta tästä selostus myöhemmin.

Maanantaina tehtiin siis "viimeistelyharjoitus" torstain PEJÄ-koetta varten. Tallasin 800 metrisen jäljen Matkusnevantien varteen, keli oli helteinen mutta vielä kohtuullisissa rajoissa, tuuli kevyehkö. 4 esinettä joista ekan ja vikan alla purkki. Samu teki harhan noin 1,5 h vanhan jäljen päälle ja ajoin jäljen noin 2,5 h vanhana. Tarkoitus oli tehdä pitkä, yli 100 metrinen jana, onnistunut selkeä harha (ja sen ylitys) sekä treenata vielä sitä että jälki tekeekin kulman juuri ennen tietä eikä mene tien yli. Jäljen nosto sujui risukosta ja pusikosta huolimatta hienosti, suorastaan mallikkaasti. Samoin itse jäljestys meni aika lailla hyvin, ei pitkiä kulman ylityksiä ei ylimääräistä haahuilua, selkeästi ilmaistut esineet eikä edes reaktiota harhalla. Ainoastaan piikki aiheutti vähän enemmän selvittelyä. Vaikein oli tuo lopun kulma ennen tietä, se oli noin 2 m tiestä ja Vinha painatti tietty tyypilliseen tyyliinsä yli kulmasta ja tiestä. Heti kun se oli toisella puolella näin ettei se ole jäljellä, se vilkaisi taakseen ja jatkoi sitten touhuamista tienvarressa. Kehoitin näitisti tarkistamaan tien toisen puolen josta jälki sitten jatkui ja päästiin pian loppuesineelle. Jäi hyvä fiilis

Torstaina oli sitten koe, meidän kolmas yrittämä PEJÄ-kokeessa, eikä valitettavasti tulosta tullut vieläkään  Ei taida noutajasta tulla jälkikoiraa...

Viime viikon säätiedotuksista poiketen ilma oli ihan ok, jopa vajaa 20 astetta lämmintä, pieni tuuli eikä ollut ihan kauhean kuivaa koska keskiviikkona satoi. Jana oli merkitty metsään noin 20 metriä tiestä ja vähän hermostutti miten se menee, kun olen treenannut vain tien viertä meneviä. Vinha lähti kahdesti janalta tiensuuntaan, ei ollut jäljellä mutta annoin mennä ja kutsuin takaisin kun tuomari käski takaisin janalle. Vähän 50 metrin merkin jälkeen V nosti jäljen, ei juuri tarkistanut suuntaa ja lähti etenemään vauhdilla. Eka esine oli aika lähellä janaa, tuomari saattoi olla vielä katsomassakin, en ole ihan varma. Sitten jatkettiin edelleen vauhdilla. Toinen esine oli hanska pienen kummun päällä ja siitä taisi tulla haju aika kauas sillä Vinha vähän pyöri jäljellä ennen esinettä. Tämän jälkeen oli piikki joka me taidettiin oikaista ja piikin jälkeen tien ylitys. Ylitys oli pikkusen epävarma, Vinha haki jälkeä tien reunasta ennenkuin jatkoi. Haju oli ehkä levinnyt vielä vähän erottuvalta metsätien uralta. Aika pian ylityksen jälkeen löytyi kolmas esine ja saatiin varmistus siitä että ollaan jäljellä. Esineen jälkeen kulma vasemmalle ja sitten jatkettiin taimikkoon. Taimikossa Vinha palasi hieman jälkeä, tutkiskeli tiheikköä ja porhalsi siitä läpi niin etten meinannut mahtua perässä. Vauhti oli normaaliin tapaan vähän hiljentynyt, arvelen että tässä kohtaa oli menty noin kilometri. Taimikosta V jatkoi kallioisempaan maastoon ja hetken matkaa näytti siltä ettei se ole jäljellä, vilkaisi taakseen ja meni korkealla nenällä. Ei kuitenkaan kääntynyt tekemään tarkistuslenkkiä kuten normaalisti ylittäessään kulman. Jatkettiin kuitenkin ja sitten alkoi tuntua siltä että nyt on menty liian pitkä matka ilman esinettä, maasto oli sen verran avointa että olisin nähnyt ne itsekin ja vielä kaksi esinettä olisi pitänyt "mahtua" jäljelle ennen maalihenkeä. Lopulta löydettiin esine, valitettavasti se oli kuitenkin 5 jäljen eli naapurijäljen esine. Oltiin siis eksytty jäljeltä ja vielä sotkemassa toisen jälkeä Kokosin koirakkomme ripeästi ja lähdin poistumaan kohti tietä, ajatus oli että nostamme jäljen uudelleen tienylityspaikasta ja niin tehtiinkin mutta koska Vinha jatkoi samoja latuja en uskaltanut päästää sitä kovin pitkälle. Tulin uudelleen tielle ja kokeilin onnea tienylityskohdasta toiseen suuntaan. Löytyi suo-oja ja lutrauspaikka mutta ei jälkeä , takaisin tielle, liina irti ja koiralle rulla kaulaan. Ja sitten nähtiinkin 5 jäljen koirakko joka tuli ilmeisesti meidän jälkiä samalle suolle... Tässä kohtaa alkoi aika olla lopussa joten päätin jatkaa tietä pitkin autolle, annoin koiran kuitenkin etsiä vielä jonkin matkaa vapaana. Otettuani Vinhan jo kiinni näin pusikossa liikettä ja huutelu paljasti että olimme löytäneet 5 jäljen maalihenkilön... Jatkettiin vielä ja se nelosen maalimieskin löytyi sitten noin 200 metrin päästä tien toiselta puolelta. Meillä olisi siis hukkapaikasta ollut jäljellä vielä yksi tienylitys ja siitä helppo reitti maalimiehelle, vaikka ilmavainulla etsien.

Yleensä en ota kokeiden epäonnistumisia kovin raskaasti ja helposti löytyy jotain oppimista ja treenattavaa mutta tämä harmittaa kyllä nyt lujasti. Olin varmaan vähän liikaa odottanut tulosta ja luullut että kesän treeneissä on päästy eteenpäin. Lisäksi jälki oli oikeasti ihan normisimppeli, treeneissä on tehty vaikeampia. No, eteenpäin on päästy esineiden osalta, ne löytyy nyt varmasti, ja treeneissä on jäljen yli menevät harhatkin olleet helppoja mutta ongelma on oman jäljen lähelle tulevat muut jäljet. Pieleen nenee  kun harha kulkee oman jäljen suuntaisesti jossain n. 50 metrin säteellä. Kyllästyykö tuo koira yhteen jälkeen ja vaihtaa ilmavainulla uuteen vai mitä se oikein miettii??? Ja miten ihmeessä saan sitä treenattua tästä eteenpäin. Omat ja isännän tekemät jäljet/harhat menee mallikkaasti, vierailla tulee näitä vaihtamisia. Jos olisi hannuhanhi osuisi kokeessa se treenikaverin tekemä jälki jonka lähellä ei ole muita, mutta mun tuurilla on edelleenkin varauduttava siihen että mitä tahansa voi sattua. Puhumattakaan siitä että tositilannetta ajatellen on tietysti tärkeää että näitä kompastuksia tulee nimenomaan kokeissa ja niistä ehkä oppii joskus jotain. Mutta silti, kyllä on nyt motivaatio pahasti kadoksissa