Poikkeuksetta siinä vaiheessa kun luen jotain koekalenteria, tai muuten bongaan tulevien kokeiden päivämääriä, ilmottautuminen tuntuu hyvältä, suorastaan järkevältä ajatukselta. Aina on muka riittävästi aikaa treenata ja oikeastaan koira jo melkein osaakin kaiken tarvittavan. Todellisuudessa näin oli korkeintaan viime kesänä Vinhan voittajaluokan haku- ja jälkikokeiden kanssa, joita toki niitäkin kyllä varmuuden vuoksi panikoin. Noin muuten aika lopppuu aina kesken (oli sitä miten paljon tahansa) koira ei yhtäkkiä osaakkaan mitään tai ainakin se unohtaa totaalisesti jotain viikkoa-kahta ennen koetta...

Niin nytkin. Lauantain rauniokokeen päivämäärä on ollut tiedossa jo maaliskuulta, ja ihan oikeasti aloitin treenaamisekin ajoissa, mutta tekemistä on vaan niin paljon ettei kaikkea ehdi millään saada varmaksi, eikä miltei huhtikuun loppuun maassa ollut lumi tokikaan helpottanut kentälle pääsyä. Tämän viikon olen hinkannut lähinnä ketteryyskokeen pöytiä eli kauko-ohjausta. Se on periaatteessa noutajalle helppo nakki, kauas irtoaminen ei ole ongelma ja suunnatkin on opittu nomessa. Mutta kun merkki ja pöydät ovat kentällä nk. mersunmerkin muodossa koiraa ei oikeasti voi lähettää opittuihin suuntiin eli suoraan taakse, vasemmalle tai oikealle kuin kerran, eli silloin kun se on lähetetty merkille ja siitä lähetetään ensimmäiselle pöydälle. Tämän jälkeen lähetetään suoraan pöydältä toiselle, keskimerkin kautta ei saa käydä eikä ohjauskäskyjä käyttää juuri kahta enempää, suunnat on viistoja ja oikean suunnan osoittaminen koiralle tarkasti on hankalaa sillä ohjaaja ei saa liikkua paikaltaan. Käytännössä koiran pitää siis tietää miten liike menee, ei riitä että se on hyvin ohjattavissa. Persiistä, sanon minä. Taas yksi mukaliike jonka on suunnitellut joku (paimenkoiran ohjaaja) joka ei ymmärrä oikeasta koiran ohjaamisesta mitään. Jos koira pitäisi oikeassa elämässä saada kaukaa ohjattua vaikkapa tiettyyn rakennukseen tai kasaan, sen pitää mennä juuri oikealle, vasemmalle ja taakse ja tulla luo+pysähtyä tarkasti käskyjen mukaan. Mutta nää on näitä, pk-kokeissa ja peko-kokeissa (tokosta nyt puhumattakaan) on paljon tollasia liikkeitä, joilla muka testataan jotain ohjausta tai itsenäistä työskentelyä, mutta jonka sääntökirjanmukaisella suorituksella koira ei todellisuudessa tee mitään.

Jep, oliskohan nyt tullu avauduttua riittävästi...

Pöydät on siis vaiheessa. Eilen Riemu ei yhtäkkiä osannutkaan mennä takapöydälle, vaan päätti noutaa mulle merkin. Meni hermo, mutta onneksi se ei tuntunut pikkulikkaa masentavan. Muut ketteryystelineet PITÄISI olla hanskassa, joten periaatteessa ei haittaa jos pöydät menee nollaksi, MUTTA aina voi tassu livetä tikkailla tms.

Oikeasti mun olisi pitänyt hinkata tottista, sillä se tarvitsee suorittaa vain kerran kaudessa, ja jos se menisi lauantaina läpi tarvitsisi haku- tai jälkikokeissa suorittaa vain maasto. Paikkamakuut on menneet suht hyvin, mutta viime sunnuntaina Riemu ilmeisesti arveli ampumisen tarkoittavan pudotusta tottiskentälläkin ja lähti toisen laukauksen jälkeen paikkamakuusta miljoonaa suoraan kentän yli ja metsään. Sama kahdesti kun ammuin itse. Sitten Riikka ampui ja Riemu lopulta pysyi. Tämän jälkeen tein paikkamakuun ampumisella kotona aamuruualla tiistaina, ei ongelmaa. Päätin varmistaa asiaa vielä tänä aamuna, ja jälleen pikkumusta singahti toisen laukauksen jälkeen suoraan metsään varmana siitä että jotain löytyy. Otin ruuan pois ja aloitin alusta. Sama uusiksi, tosin tällä kertaa Riemu tuli vain mun kohdalle saakka ja sillä oli vähän "hups tais mennä pieleen" -ilme. Turhauduin sen verran että sätin koiran kohtuullisen hyvin ja otin sitten vielä uusiksi. Nyt pysyi niinkuin olisi aina pysynyt... Pitänee kokeilla illalla vielä seuraaminen ampumisella...

Tuossa on se ekstrajännitys, että jos koira lähtee laukaukseen, tuomari todennäköisesti toteaa sen paukkuaraksi ja voi sulkea kokonaan pois kokeesta. Tämä sama ongelma on ollut Vinhan kanssa kun se alkaa seuraamisessa kytätä laukauksia. Tampereella tultiin kerran melkein hylätyksi ja kun sitten (arvostelun jälkeen) selitin tuomarille mistä on kyse, ko. tuomari oli täysin varma että Vinha lähtee hakumetsässä heti ensimmäiselle hirven tms. jäljelle. Kun jälleen arvostelun jälkeen taas selitin ettei se niinkään mene, oli ko. tuomari ihan totaalisen hämmästynyt. Ja kyseessä oli todella kokenut, myös luonnetestituomarina toimiva henkilö... Olen kuullut että muillakin metsästävillä noutajilla on ollut sama ongelma ja peko- ja pk-tuomarit lukee koiria usein niin huonosti, ettei ne näe että pudotusta kyttäävä noutaja ei todellakaan pelkää sitä laukausta, päin vastoin...

Muuten tottiksessa jättöliikkeet on aika lailla herran hallussa. Riemu on tehnyt ne kentällä oikein, mutta kotona se jumittuu joko seisomiseen tai istumiseen ja nämä kaksi menee sekaisin. Eteenmenossa se ei enää menekkään maahan ja henkilöryhmää niin että siinä on myös koira, on harjoiteltu aivan liian vähän. Voi tuska. Joka kesä sama juttu. Tottiksen treenaajia käy kentällä niin vähän että näitä liikkeitä joissa tarvitsisi henkilöryhmän, häiriötä, ampujan tms. saa treenattua aivan liian harvoin.

Hyvillä mielin tässä siis ollaan, kotonakin on mukavaa kun olen ollut koko viikon kuin p.....seen ammuttu karhu...