Perjantaina sain vihdoin tehtyä Riemulle ihka ensimmäisen asfalttijäljen. Steve Whiten oppien mukaan mentiin, tein ensin vesivanan uudella hienolla puutarharuiskulla (joka itseasiassa on ihan huono, sillä vesisumun leveyttä ei voi säätää ) sitten namitin sen. Namien väli puolikkaan kämmenen mittainen. Jäljen pituus huimat yksi parkkiruutu, pituussuuntaan sentään Ekalla kierroksella Riemutin ei ihan hiffannut vaan söi ehkä kolmanneksen nameista, alkuun jäi suurin osa, lopusta meni jo puolet. Namitin jäljen uudestaan ja toisella kierroksella Rii-Rii imikin sitten jo kahta lukuunottamatta kaikki Naturalmenun palaset kitusiinsa. Enempää en ehtinyt, seuraavalla kerralla testaan puolet pidemmän "jäljen".