Paikkana Koivisto, vedenottamontien puomin viereinen metsä. Koppuraista jäistä lunta ja pieni pakkanen, koirille siis vähän huono keli. Raskas liikkua ja tassuille huono. Tallasimme suunnilleen avoimenluokan radan niin että viimeinen 50 metriä oli tiheää pusikkoa ja alku hoidettua metsää. Menimme Koivistoon ennen treenejä ja otin Vinhalle pienen erotteluharjoituksen tyngän, tosin yhdellä pressulla kun se toinen on edelleen Oulussa... Ensin siis lähetys tyhjälle(pressulle sitten toiselle puolelle missä oli isäntä. Ei valeita, mutta vähän lyhyt pisto tyhjälle ja pudotti rullan liian aikaisin joten haki sen kahdesti. Otettiin perään vielä toinen lähetys maalimiehelle, nyt lyhyemmältä etäisyydeltä jotta saatiin kunnollinen ilmaisu.

Treeneissä ensin tyhjä pisto oikeaan etukulmaan, Vinha irtosi n. 70 metriin yli tien joten kävi ainakin riittävän syvällä ;) Sitten vasemmalle etukulmaan mistä piti tulla haju. Maalihenki oli noin 60 metrissä alueen sivurajan lähellä olevan ojan takana. Edellisillä koirilla maali oli ollut lähempänä ja Vinha juuttui tutkimaan kuusen alla olevia "makuita" kahdella ensimmäisellä lähetyksellä ennenkuin irtosi riittävän kauas ja löysi Riitan. Ilmasu ok. Sitten tyhjä vasemmalle ja lähetys oikealle missä maalihenki oli kuopassa noin 10 metriä keskilinjasta. Tarkoitus oli että Vinha olisi saanut hajun tullessaan takaisinpäin pistolta, mutta minä töppäsin enkä osannut kävellä riittävän pitkälle ohi kuopan jotta koira olisi voinut saada hajun. Tuli siis toinen tyhjä ja sen perään maali löytyi lyhyellä pistolla :( Seuraavalla eli 8:lla lähetyksellä löyti 3 maalihenki, ilmaisu jälleen ok. Sitten töppäsinkin jo oikein urakalla: Sotkin alueen takalinjan suuntaisesti kulkevan tienpohjan keskilinjaan ja lähetin koiran aivan väärään suuntaan, se ei saanut hajua joten uusi lähetys edelleen väärään suuntaan. Nyt Vinha sai hajun, kävi maalihengellä ja toi rullan moitteettomasti sivulle. Ja mitä tein minä, en uskonut koiraa, enkä isäntää joka totesi että "oletko nyt ihan varma ettei se käynyt maalihengellä", vaan siirryn lähettääkseni sen uudelleen tällä kertaa vielä pahemmin väärään suuntaan. Tässä vaiheessa treenikaverit onneksi puuttuvat peliin ja huomauttivat että ohjaajalla lienee suunta tosiaankin "hiukan pielessä". Kun tajusin suunnan tajusin myös että Vinha oli tosiaan löytänyt ja ilmaissut ihan oikein mutta lähetin kuitenkin vielä uudelleen hakemaan rullan. Tuo oli ehkä turhaa kyllä, olisin voinut laittaa suoraan näytöllekin, mutta tuskimpa haittasi koiraa. Oikea supertöppäys todellakin minulta, koskahan oppisin uskomaan koiraani ja lakkaisin tietämästä sitä paremmin milloin sillä on haju ja koska se on löytänyt maalihengen...:( Sama vanha juttu siis, niitä tuloksia alkaa tulla sitten kun Vinha on oppinut korjaamaan kaikki mun virheeni, vielä se ei ihan osaa...  Jatkossa pitäisi myös tehdä treeni jossa harjoiteltaisiin erityisesti noiden tuoreiden hajujen ylittämistä, Vinhalle ne ovat edelleen tosi vaikeita.


Tulossa alueelle, ihan kohtuullista seuraamista sentään ;)