Lauantai päivä meni kotioloissa, kunnon emännän tavoin siivosin, laitoin ruokaa ja leivoin sillä aikaa kun isäntä oli hirvimetsällä... Illalla piti sitten mennä kuuntelemaan Ventus Blues Bandiä ja ehdittiinkin keikkapaikan pihalle kun Miikku soitti. Hälytys Kannukseen. Isäntä jäi siis yksin kuuntelemaan rokkia kun minä hyppäsin Eijan kyytiin, ajettiin Pahkanevan kautta hakemassa Vinha ja vermeet ja suunnattiin kivikkoiseen ryteikköiseen pimeään metsään. Tehtävä oli suorittaa tienvarren ja ojanvarren tarkistus, maasto oli todella vaikeakulkuista. Matkaa tuli yhteen suuntaan 2,5 km, lähdimme liikkeelle klo 21 ja ehdimme tarkistaa vain tien toisen puolen metsän puolella kulkien (+ rehutornin ja sen ympäristön)  kunnes etsintä keskeytettiin n. klo 24.00. Vinha teki pian lähdön jälkeen camelboots tyttö tyyppisen ristiretken johonkin tarkistettavan tien toiselle puolelle ja meinasi käräyttää ohjaajan pinnan heti alkuunsa. Liekö toisella puolella mennyt aiemmin alueella olleiden hirvimiesten jälkiä, vai mikä siellä veti. Muutoin V pysyi hyvin kuulolla ja hallussa ja työskenteli tehokkaasti ja järkevää vauhtia. Suunnilleen 2 tunnin tyhjän etsimisen jälkeen se toi mulle pari kertaa kävyn tyyliin: "Heitä nyt edes käpyä kun ei täällä mitään muutakaan tapahdu..." Meidän perässä kulki ketju ja tietä takaisin tullessa sitten ketjun tuoreet hajut tietysti veti puoleensa. Etsintää jatkettiin sunnuntaiaamuna klo 8, mutta emme ihan ehtineet lähteä alueelle kun poliisikoira löysi kadonneen.

Sunnuntaille olin suunnitellut lyhyen jälkitreenin taajamassa Katjan kanssa sekä  hakutreenit iltapäivälle, ja mitäpä sitä suunnitelmaa muuttamaan, nukkuminen on yliarvostettua...

Sunnuntaina keli oli todella hieno, ja puolilta päivin ajelin siis Mesilään. Katja tallasi Vinhalle n. 500 m jäljen toisen hautausmaan ympärillä olevaan metsään jossa liikkuu paljon ulkoilijoita koirilla ja ilman. Odotellessa minä tein Eenalle jäljen. Eena ajoi omansa ensin ja sitten Eenan jäljeltä palatessa minä älykkäästi johdatin meidät suoraan Vinhan jäljen päälle. Tämä aiheutti melko lailla hämminkiä Vinhan jäljen alkuun, mutta muuten se meni kyllä aika hienosti. Vinha nosti jäljen jo ennen ekaa esinettä vaikka olin suunnitellut meneväni esineelle ja aloittavani siitä. Esine ilmaistiin ja siitä jatkettiin em. häiriöille, niiden takia toinen esine (kynä) jäi, mutta häiriöiden jälkeen V jäljesti hyvin. Vastaan tulleet 2 pinseriä ei kiinnostaneet ollenkaan. Toinen ongelmakohta tuli kulmassa josta Vinha jatkoi yli 5 metrin päässä olleelle polulle. Ihmeteltiin hetki ennenkuin oikea jälki nousi uudelleen. Tämän jälkeen jäi toinen tunnarikepeistä. Loput esineet nousi ja Katjakin löydettiin

Jälkien jälkeen ehdin tekemään Voiman kanssa puolen tunnin kaupunkilenkin. Voima oli alkuun todella täpinässä ja kulki ekan kadun pätkän kaikki niskakarvat pystyssä. Mutta kaksistaan liikkuessa se käyttäytyi muuten suorastaan mallikkaasti, ei pahasti vetänyt eikä välittänyt ollenkaan pihoilla haukkuvista koirista. Vastaan ei tosin tullut yhtään koiraa, ja edellä mennytkin nosti melko lailla kierroksia, joten harjoiteltavaa kyllä vielä on.

Hakutreeneissä myös kaikki muut edellisenä yönä metsässä kolunneet hälyryhmäläiset olivat reippaina paikalla... Meillä oli treeneissä mukana pari vierailijaa ja tosi mukava tunnelma. Vinhulalle 300 metrin radalle 6 maalinaista. Tuuli oli jotenkin hassu, tuntui ensin että se tuli kulmittain etukulmasta takakulmaan, mutta sitten radalla ei tuntunut tuulevan ollenkaan. Eka pisto oikeaan etukulmaan joka oli tyhjä, Vinha teki suoran mutta piikkimäisen piston. Sitten toiseen etukulmaan johon V teki myös piikkipiston eikä löytänyt etukulmasta noin 25 metrissä ollutta maalinaista. Kolmannella pistolla tyyppi ylös, lähetys 50 metristä oikealle ja maalinainen 100 metrin kohdalla olleesta laatikosta, 5 pisto vasemmalle ja jälleen maalinainen ylös, nyt 125 metristä. Sitten tyhjä oikealle, Vinha eteni kivasti ja kääntyi takaisin kutsusta, sai ilmeisesti hajun maalinaisesta ollessaan puolivälissä tulossa takaisin kohti keskilinjaa. 7 pisto vasemmalle oli vähän lyhyt, mutta eteenpäin ja siltä Vinha meinasi karata keskilinjan yli tuolle jo haistamalleen maalinaiselle. Tuli kuitenkin kun vähän korotin ääntä ja sai palkaksi lähteä nostamaan Riitan oikealta. 9 pistolla nousi maalinainen 250 metristä ja sen perään 10. pisto oikealle jäi tyhjäksi. Oikea takakulma laski suolle eikä sieltä märästä tullut haju ylös vaikka Vinha kävi noin 20 metrin päässä sivurajalla. Lähetin siis vielä 11. pistolle vasempaan takakulmaan ja sieltä yliheitolla suoraan oikeaan takakulmaan josta löytyi Marikki kera Vinhan aamuruuan Radan alkupäässä tein myös yhden onnistuneen yliheiton, mutta en muista missä kohtaa. Yliheitot onnistuu silloin kun Vinhalla on ainakin pieni ajatus toisella puolella odottavasta maalihengestä, muuten ei vielä kannata yrittää metsässä. Mutta tätä apuna käyttäen saatetaan saada ensi keväänä jonkilainen risteilytys aikaiseksi Kokonaisuutena ihan ok treeni. 3 tunnin etsintä edellisenä yönä + jälki aamupäivällä ei haitanneet, pikemminkin taisivat olla sopivasti niin että Vinhan pysyi Vinhaksi hyvin hallussa. Pistot oli suoria, mutta melko piikikkäitä. Etenivät oikeaan suuntaan, mutta eteneminen jäi sivurajoilla aika lyhyeksi. Ja tuo toiseen etukulmaan melkein jäänyt maalihenki toki vähän vaivaa, mutta kaipa se menee tuulen piikkiin. Toivottavasti kokeessa on toisen suuntainen tuuli.

Riemutin oli raasu jälleen viimeisenä, eikä neljän tunnin odottelu autossa kuunnellen muiden treenejä todellakaan takaa onnistuneita treenejä sille Mun TÄYTYY jatkossa muistaa ottaa sen treenit aikaisemmin, mieluiten ennen Vinhaa. Yritimme tehdä rullatreeniä ja pidentää matkaa nyt kun sain lauantaina kasan irtorullia, mutta melko lailla yritykseksi se jäi. Rimpula haahuili, halusi häipyä tallatulle ja käytetylle hakualueelle ja teki paljon virheitä. Se näytti aivan siltä ettei sitä kiinnosta ko. treeni ollenkaan mutta jälkikäteen mietittyäni ymmärsin mistä oikeastaan on kysymys. Riemu tuli jo autosta aivan raamit kaulassa, kaahasi kuin mieletön pitkin metsää kun odotimme vuoroa ja rauhoittui vain näennäisesti alueelle mennessä. Viime talvenahan se ei noutajien hallitreeneissä osannut edes istua vaan jähmettyi täysin lämmettyään liikaa damien heitosta. Noissa tilanteissaä se äkkiseltään näyttää siltä että sitä ei nappaa sillä se tosiaan suorastaan jähmettyy, mutta ulkokuori ei kerro ihan koko totuutta siitä miten pikkumustan päässä kiehuu. Lopulta tehtiin Eijan kanssa ihan onnistunutta rullan tuontia alueen ulkopuolella treenien jälkeen. Tällä viikolla Riemutin saakin sitten taas ansaita kaiken iltaruokansa rullatreenin kautta, rutiinia täytyy saada kehiin ennenkuin mennään vaikeampiin paikkoihin.

Hakuilun päätteeksi käytiin vielä mastolla lenkillä. Voima käyttäytyi jälleen hienosti, se ei juuri vetänyt ja se osaa pysähtyä heti odottamaan jos minä hidastan tai kompuroin jotain metsässä.