Viime viikonloppuna leireiltiin taas pelastuskoiraväen kanssa Vattajalla armeijan harjoitusalueella. Olin toista kertaa "leirivääpelinä" ja porukka koostui tällä kertaa OSE:laisista, yhdestä TSE- ja yhdestä LRPK:laisesta sekä minun lisäkseni kolmesta Kokkolalaisesta. Liittojen välistä yhteistyötä siis

Suurin osa porukasta saapui perjantai-iltana ja sateessa ehdittiin tehdä lyhyet pimeä treenit. Parakkialueella otettiin ilmaisuja tai pieni etsintä kahdessa tunnissa loppujen lopuksi 9:lle koiralle. Vinhalle pieni alue jossa 3 maalihenkeä. Yksi näkkäripinon katoksen alla, toinen parakin seinän vieressä ja kolmas liikkuvana maalihenkenä alueen koilliskulmassa. Reeni meni hyvin, maalihenget nousi nopeasti ja ilmasut oli ok. Liikkuvaan maalihenkä V ei ehkä ihan heti ymmärtänyt ilmaistavaksi, tai sitten se meni niin hajulla ettei reagoinut liikkuvaan ihmiseen vaan teki koukauksen hajun perässä näkkärikatokselle. Riemu kävi tutustumassa majoitustiloihin, ihmisiin ja alueeseen pimeällä. Pimeässä sitä vähän jännitti läheltä kuulunut ilmaisuhaukku, muuten se oli reipas.

Lauantaina jakauduttiin ryhmiin ja meidän ryhmä jäi aamupäiväksi rakennukseen ja parakkialueelle. Riemu tutustui porukan mukana rakennukseen ja hetken emmittyään kiipesi reippaasti korkeahkot ritiläportaat tähänkin parakkiin. Vinhalle 4 maalihenkeä alueelle, en tiennyt sijainteja. Riitta löytyi ensimmäisenä korkealta näkkärikatoksen katorajasta. Haju levisi telttamaisesti katoksen ympärille ja lisäksi maalihengen tulojälki veti Vinhaa. Se kävi ensin tarkistamassa katoksen toisessa päässä vaatemytyn, teki sitten laajan ympyrän katoksen ympäri ja lopulta paikallisti maalihengen ylös, nousi etujalat poikkipuuta vasten ja toi siitä rullan. Aika kelpo suoritus mun mielestä. Ehdittiin etsiä hieman tyhjää ennenkuin alueen lounaiskulmasta parakin takaa V sai hajun dyyninrinteessä pienessä kuopassa olleesta Immistä, luulin että V sai hajun rakennuksen alta tms, ja meinasin jo huudella sitä takaisin dyynin päältä, mutta onneksi ymmärsin lopettaa lyhyeen. Vinha teki ensin pienemmän lenkin maalihengen ympäri mutta kadotti hajun, teki uuden vähän isomman lenkin ja sai paikallistettua. Aika kelpo tämäkin . Hilkka oli kolmantena myös dyynin kupeessa, nyt tuuli pyöritti hajua niin että V sai sen vasta mentyään ohi maalihengestä. Neljäntenä Petri löytyikin sitten helposti heinikosta makaamasta. Toisella kierroksella etsittiin vielä yksi mh parakista. Riitta oli piilossa oven takana sisääntulopäädyssä heti oven jälkeen olevassa huoneessa. Vinha pyörähti siinä, mutta jatkoimme matkaa, tarkistimme koko käytävän ja sitten V lähti takaisinpäin. Pyörähti huoneessa vielä kahdesti ennenkuin neljännellä kierroksella tarkensi hajun oven taaksi. Pikkuisen pois vauhtia niin menisi paremmin. Nuo oventakuset on aina yllättävän vaikeita.

Lauantaina iltapäivällä maastoon, tallattiin jälkiä ja etsittiin aluetta. Vinhalle Riitta tallasi superjäljen, pituutta reilu 3 km. Jäljen tekoaikana satoi, mutta kun ajoin sen noin 2 h myöhemmin oli jo poutaa. Alkuun noin 400 metriin eka harha, toinen 2,5 km jälkeen. Jäljennosto oli tosi hieno Ehkä paras koskaan. V meni suht rauhassa, suoraan ja nenä alhaalla, tarkisti jäljen takajäljen suuntaan noin koiran mitan ja lähti sitten ajamaan. Eka harha oli ennen ekaa esinettä. Vinha tutki risteyskohtaa hetken ja valitsi sitten harhan Tumpeloin ja liina päästyi ja jouduin huutamaan koiran pois. Menin sen kanssa pois jäljeltä tielle pariksi minuutiksi. Sitten nostettiin jälki uudelleen ja aika pian löytyi esine. Pieni piilarikotelo joka nousi selvästi. Vinha jatkoi tarkasti jäljellä ja ilmaisi kaikki esineet hyvin, se ei juuri koskaan ole jäljestänyt noin tarkasti, myös hiekkatieosuus meni kohtuudella. Kolmannella esineellä luulin sen olevan harhautunut pois jäljeltä ja pysähdyin katsomaan gepsiä, kun nostin katseen gepsistä, koira makasi esineellä onneksi osasin taas olla hiljaa... Toisella harhalla V tarkisti harhaa molempiin suuntiin noin 5 metriä, ja samalla kun katsoin gepsiä se valitsi oikean jäljen, vilkaisi minua kuin kysyäkseen onko tämä ok, ja sitten jatkettiin. Paha kun en ehtinyt kehua, mutta toivottavasti jotain oppimista tapahtui. Jäljen päästä löytyikin sitten Riitta joka oli ehtinyt jo ajaa Miran hieman lyhyeksi jääneen jäljen.

Sunnuntaina treenattiin koko porukka yhdessä dyyninrinteessä ja ampuma-alueella. Vinhalle tämä oli jo tuttu paikka. Eka maalihenki kuopassa josta haju tuli dyynin päälle. Otin alun kytkettynä etsintänä, V bongasi hajun hyvin ja päästin liinasta. Rullaa hakiessaan se oli vähän tonkinut(???) maalimiestä. Kuopalla se sai jo hajun pienessä varastokopissa olleesta maalista, mutta tyhmyyksissäni huusin sen pois. Jatkettiin matkaa dyynin päällä, alas ja nostettiin ensin maalihenki bunkkerista. V kävi aivan maalihengen yläpuolella siivekkeen reunalla, otti rullan, kiersi ja hyppäsi takapuolelta alas bunkkeriin, tarkisti vielä myös toisen siivekkeen ja kun oli käynyt maalihengellä toi vasta rullan. Muuten ok, mutta ei tarttis ottaa sitä rullaa jos aikoo vielä mennä lähemmäksi... Sitten mh vajasta, tässä sama juttu. Haju tuli takaseinän ja katon rajasta, ja V otti rullan tästä noin puoli metriä mh:sta, meni sisälle vajaan mh:n luo ja toi sitten rullan. Viimeisenä mh ylhäältä ampumatornista. Tässä näki jälleen hajun telttamaisen laskeutumisen kauemmaksi. V teki ympyrän tornin ympäri ja pyöri hetken sen takana. Keksi sitten mennä portaat ylös koppiin ja ilmaisi korrektisti. Minä tyhmänä laitoin sille pitkän liinan näytölle. Liina jäi kiinni rappusten kaiteeseen, mutta onneksi vasta kun V oli jo kunnolla sisällä tornissa, olis voinut muuten käydä huonosti. Aika rivakasti meni tämäkin treeni Kokonaisuutena oli tosi hieno viikonloppu lauantain melko kokonaisvaltaisesta kastumisesta ja juoksun takia kotona yöpymisestä huolimatta. Tuntui välillä suorastaan leppoisalta treenata Vinhan kanssa, yhteistyö sujuu kun luotan siihen ja tunnen jo sen toimintatavat.Riemun  kanssa kävin sunnuntaina vielä uudelleen niillä korkeammilla rapuilla ja nyt jouduin houkuttelemaan vähän enemmän, mutta keksittyään käyttää takajalkoja neiti tuli reippaasti ylös. Lisäksi tehtiin kosketusalustatreeniä kolme eri kertaa. Ympäristön häiriöt ei haitanneet yhtään.

Sunnuntaina iltapäivällä kävin vielä lenkillä Papinpauhan eteläpuolella. Kävelin rantaan ja sitä pitkin aina liikkumisrajoitusalueelle (jossa on räjähtämättömiä ammuksia) asti. Vinha ja varsinkin Voima pääsivät nauttimaan kirmailusta hiekkarannalla. On tuolla kyllä vaan upeat maisemat, voisi käydä useamminkin. En ole tiennyt että alueella saa liikkua puolustusvoimien leiriaikoja lukuunottamatta melko vapaasti. Bongasin myös hyvän maastotreenialueen ensi vuodelle ja johonkin muuhun treeniin.