Palattuani pelastusopistolta perjantaina 4.9. aloitin jännittämisen sunnuntain nome kokeeseen. Onnistuimme pääsemään Vinhan kanssa varasijalta kokeeseen ja sekä koiran että ohjaajan ihka eka nome-B startti oli siis sunnuntaina 6.9. Joten lauantaina piti treenata. Menimme Kerokarille, koska kokeenkin piti olla merenrannassa. Otin Vinhalle 2 markkeerauksen josta toinen jäi liian lyhyeksi ja meni hauksi. Perään haku ja lopuksi ohjauks. Ohjauksen paikkana  markkeerauksen 2 heiton paikka. Vesi oli tosi korkealla joten käytännössä kaikki meni vesityöksi, enkä olisi saanut hakuruutua tehdyksi jollei mukana olisi ollut kahluusaappain varustautunutta isäntää. Haussa Vinha laajensi lähinnä vain sivusuuntaan ja pyöri Vinhaksi aika lähellä, mutta kaikki damit kuitenkin nousivat. Ohjaus meni ihan kivasti. Yleisilmeeltään treeni oli vähän turhan vauhdikasta menoa, neiti ei meinannut malttaa tehdä palautuksia kunnolla ja loppuun kun sillä oli jo kiire seuraavaan noutoon. Jatkossa pitäsi tehdä häiriöheittoja palautusten aikana. Ja pelkkää noutoa. Ja niitä ohjauksia...

Huima oli mukana rannassa kun suunnittelin treeniä ja pyöri siinä kaislikossa, paikalla oli myös muutama iltalentoa odotteleva sorsastaja jotka seurasivatkin sitten kiinnostuneina Vinhan treeniä. Noutaja peeärrää Kesken markkeerausten suunnittelun Huima tulla tupsahti yhtäkkiä kaislikosta tavi suussaan! Metsästäjiltä kuulimme että se oli mennyt edellisenä iltana hukkaan ja oli siis aika tuore. Ei nähty mistä kohtaa tavi löytyi, mutta Huima tuli ihan spontaanisti meidän lähelle linnun kanssa, ja kun menin kyykkyyn ja vähän houkuttelin se toi linnun minulle käteen! Ja sai aikamoiset kehut Aika taitava poika, aiemmat riistaan tutustumiset kun on menneet lähinnä hillitöntä vauhtia ympäri pihaa juoksevan pennun haavitsemiseksi... Kyllä siitä vielä metsästyskoira tulee