Tiistaina 21.4. ajelin Peippolaan ja sitten keskiviikkona aamupäivästä Pilkanmaalle hakemaan pentua. Aiemmin oli jo sovittu että meille lähtisi joukon pienin ja ketterin poika kolmen uroksen ja yhden nartun pentueesta. Pikkumies matkusti halki suomen vanhemmiltani lainatussa kissan kuljetuskopassa (jääköön tämä herralle kertomatta) ja matka sujui odotettua paremmin. Huima jaksoi protestoida synnyinkodista lähtöä vain kymmenisen minuuttia ja nukkui sitten sikeästi. Hirvaskankaan abc:llä käytiin pissalla ja moikattiin Vinhaa ja liikkeelle lähtiessä taas muutaman minuutin itketti. Pahkanevantiellä sitten tehtiin tarkempaa tuttavuutta Vinhan kanssa ja tutustuttiin taloon. Kaikki sujui mutkattomasti, tosin Vinha oli kyllä selkeästi sitä mieltä että moisen haisevan kapistuksen voisi kiikuttaa takaisin sinne mistä se on tullutkin... Heti ensimmäisinä päivinä pentu kuitenkin mutkattomasti hakeutui tätinsä kanssa samalle patjalle nukkumaan, ja erityisesti öisin koitti tunkea ihan viekkuun. Seurauksena oli sitten se että Huima sai parhaat makuupaikat Vinhan vaihtaessa muualle.

Söpöliini

Pikkumies ja tätipuoli, vähän täytyy vielä jalkoja kasvattaa.

Sinnikkäin saa parhaat makuupaikat...