Lauantaina aloitettiin varikolla lyhyellä reagoinnilla. Laitettiin maalihenki piiloon ja seurautettiin koiraa tuulen alta maalihengen ohi, koiralla ei mitään vermeitä tai merkkejä siitä että se olisi etsinnässä, vaikka kyllähän ne tietää, ja joskus omasta mielestään arvaa vähän liiankin hyvin mitä oikeasti ollaan tekemässä ;) Riemulle en laittanut liivejä enkä rullaa ja seurautin sitä ihan fut-käskyllä enkä vapaammalla sivu-sanalla. Palkkasin myös suht tiheään jotta sain käännettyä Riemun ajatuksia enemmän "tottikseen", ilman tätä se olisi ollut nenä pitkällä lähdössä sivultani heti hajun tullessa... Saattaa siis olla ettei meidän hallinta ehkä kuitenkaan ole ihan täydellistä...;) Mutta sen verran sain Rimputtimen päätä sekoitettua että hajun saatuaan se selvästi harkitsi lähteekö seuraamisesta vai ei, ja kävi vain tökkäämässä maalinaista nopeasti selkään niin ettei piilossa ollut Jaana edes kerinnyt huomata koko koiraa ennenkuin aloin itse kehua ja Riemu kääntyi takaisin hakemaan palkkaansa. Hauska treeni, mutta kovin pitkälle meillä ei mielestäni ole tätä tarvetta viedä. Meillä ei kuitenkaan ole koskaan tarvetta seurauttaa koiraa tiiviisti eikä päästä kohteeseen hipi hiljaa ja huomaamattomasti ennenkuin aletaan etsiä, päinvastoin.

Päivän loput treenit tehtiin Heinolankaaressa, ensin ABC:n ja Terran nurkilla. Kaikissa treeneissä sunnuntain aamupäivän treeniä lukuunottamatta etsintä tehtiin koira kytkettynä liinassa.

Iltapäivän ekassa treenissä maalihenki oli Terran hirsimökkien siimeksessä ja koirakot kulkivat tuulen alta pyörätietä tien toisella puolella. Ennen puoltapäivää Heinolankaaren alueella oli jo melko lailla viikon pahin "ruuhka", joten koiraa ei voinut päästä pitkälle liinalle, ja tienylitystä saattoi joutua odottelemaan tovin. Rimpu reagoi selvästi, jatkoi sitten pienen matkaa pyörätietä, reagoi uudestaan ja alkoi vetää kohti maalinaista. Taisimme odottaa vain yhden auton ennenkuin päästiin jo tien yli. Perille päästyä Riemun mielestä ilmasu oli tarpeeton (no niinhän se tietty oikeassa tilanteessa olisi ollutkin) ja jouduin vähän odottelemaan ja kehottamaan että se toi rullan.

Sitten siirryttiin vähän, ja nyt matkan varrelle ja maalihengen lähelle ripolteltiin häiriötyyppejä. Kuljettiin ensin pyörätietä jonka varrella käveli Riikka ja Suvi, molemmat Riemu noteerasi muttei pysähtynyt. Sitten kaarros tien yli, ja maalihengestä tuli haju koiran nenään. Melkein samalla hetkellä se kuitenkin bongasi myös häiriö-Jaanan eikä selvästi tiennyt mihin olisi suunnannut. Se alkoi vetää Jaanalle, joten kuittasin asian "hyvä tyttö, mutta me ei etsitä Jaanaa"-tyylisesti ja jatkoin eteenpäin pienen matkaa, kaarsin takaisin, taas reaktio Jaanaan ja sitten tuli piiloutuneen henkilön haju uudelleen nenään. Jälleen piti ilmasua miettiä, ilmeisesti selvästi näkyvillä seisova henkilö on Riemun mielestä hankala ilmaista, vähän sama kuin ylhällä olevat. Täytyykin ottaa muutama ilmaisu kotona vaikka suulissa rappusissa seisoskelevan isännän kanssa.

Lauantain viimeisessä treenissä maalihenki oli aidan takana 3-4 metriä aidasta ja tarkoitus oli katsoa miten koira ratkaisee tilanteen ts. ymmärtääkö se ilmaista kun ei pääse ihan lähelle maalihenkeä. Tämä on nyt taas näitä missä periaatteessa odotetaan ihan toisenlaista toimintaa kuin on opetettu sillä varsinkin rullakoiran kanssa täytyy olla tarkkana siitä ettei koira ala ottaa rullaa pelkästi hajusta. Riemutin sai haju tosi kauas, ja veti minua pitkin tien vieren nurmikkoa melko sinnikkäästi kohti aitaa. Se paikallisti hajun niin lähelle kuin pääsi, jatkoi eteenpäin aidan viertä aidan ja rakennuksen väliin jossa haju selvästi kasaantui rakennuksen nurkkaan ja "tyssäsi" siihen. Pyörähdettiin takaisin, aidalle, aidalta lenkki tulosuuntaan ja taas ohi rakennuksen  väliin useampi kerta kunnes Rimpu keksi että aita onkin  kurtulla alareunasta ja sen alta voisi päästä pihalle... Matka tyssäsi kun valjaat jäi kiinni aitaan, peruutus, hämmennys, uusi lenkki ja jälleen yritys aidan alta, valjaat toppasi aitaan, peruutus, hämmennys, uusi lenkki... Tässä vaiheessa alkoi näyttää jo selvältä että "sokeakin olisi huomannut koiralla olevan hajun", joten päästin sen irti liinasta ja nostin aitaa sentin niin että Riemu pääsi pihalle, kävi maalihengellä ja toi rullan. Olin tähän oikeastaan tyytyväisempi kuin siihen että Riemu olisi ilmaissut pelkän hajun. Jonkin verran kun sentään luotan siihen että osaan myös lukea koiraani ;)

Sunnuntaina meillä oli treeniseurana Eino-myrsky. Ei ihan tilattuna, mutta minkäs teet... Arveltiin että voimakas tuuli voisi haitata treenejä ja kouluttaja totesi että lähtöhaju-treeniä ei kannata myrskytuulessa tehdä ensimmäistä kertaa. Niinpä jätettiin se omiin treeneihin. Tavoite ei siis ole mikään hajutunnistus, vaan vain testata miten kukin koira toimii kun sille on annettu haju etsittävästä henkilöstä ensin. Poliisikoirien kanssa tästä on mielenkiintoisia ja hyviä kokemuksia ja treeni on varmasti jälleen hyvää aivojumppaa ja ongelmanratkaisutaitoa kehittävää koiralle. Lähtöhajun sijaa aloitettiin jälleen verkkoaidan takana olevalla maalihengellä, nyt haju tuli takaviistosti niin että koirat olivat jo ohi maalihengestä ennenkuin ne saivat hajun. Reitti maalihengelle jäi matkan varrelle, eli tuli palata löytääkseen aidassa olevan aukon, josta pääsi maalihengen luo. Vikkeläjalkainen pikkumusta ei tässä kerinnyt juuri harkita tai epäröidä :D

Sunnuntain toinen treeni tehtiin uuden Citymarketin pihalla. Parkkipaikalla on suht iso kivi joka on ehkä metrin korkuisella betoniseinillä tai aidalla rajatulla maakumpareella. Hankala selittää, mutta näkyy videosta kunhan linkintän sen tänne. Maalihenki laitettiin kiven juureen siten että tuuli vei hajun kiven yli. Ideana oli katsoa mihin asti tuuli hajun heittää ja miten koirat paikallistavat kun hajun ja maalihengen sijainnin väliin jäisi ehkä "hajukatkos". Kivi ei ollut kuitenkaan riittävän leveä, ja hajua tuli selvästi sen molemmin puolin, joten koirat paikallistivat maalihengen nopeasti. Kuljin ensin koira liinassa tuulen alla parkkipaikan reunaa, ja Riemu reagoi selvästi nurmikkoon sillä kohtaa johon haju tuli sille myös ilmassa. Se veti siis ensin hajun kohdalle, haisteli kovasti nurmikkoa, nosti sitten nenän ja lähti hetken mietittyään kohti kiveä. Olisin päästänyt tässä kohtaa koiran irti liinasta, mutta en ehtinyt enkä viitsinyt pysäyttää Riemua sillä kouluttajan ohje oli antaa koiran melko häiritsemättä selvittää hajulähteen sijainti. Juostiin siis kivelle, ja taidettiin ehtiä kerta ympärikin ennenkuin sain liinan pois. Ja sitten kierrettiin kiveä, mutta Riemu ei lähtenyt hyppäämään ylös, joten jelppasin pylläämällä koiran korokkeelle jossa se teki ilmasun ja oli taas kovin onnellinen löydettyään Mirjamin. Vähän yllättävää miten maavainuorientoituneeksi tuo pikkulikka alkaa paljastua, sille on aina korkealla olevat jutut hankalampia kuin alhaalla olevat, ja sen bongaa hajua mielellään ensin maasta vaikka jälkeä on tehty tosi tosi vähän. Mielenkiintoista!

Sunnuntain viimeinen treeni tehtiin esineellä rauniksen parkkipaikan viereisellä avoimella tontilla. Takki haisi Riemulle jo kun käytin sitä pissalla ennen omaa vuoroa, ja se oli ilmeisen positiivisesti kiinnostunut hajusta, sillä kun päästin sen oman treenimme alussa liinasta se singahti suoraan lähtöpaikasta hajulle. Riemu tutki takin tarkasti, ja ehdin kyllä kehua reagoinnista, mutta ennenkuin ehdin paikalle se oli jo ilmeisesti todennut asian selväksi ja lähti tekemään laajaa rinkiä esineen ympärillä ikäänkuin hakien sitä tyyppiä jolle takki kuuluu. No, ei saa tulkita liiaksi, en tiedä mitä se haki vai hakiko mitään, nenä ylhäällä kuitenkin juoksi. Hetken odoteltuani kutsuin Riemun takaisin takille, kehuin jälleen takin haistelusta ja kiinnostuksesta siihen ja palkkasin samaan tapaan ruualla purkista kuin ihmisen löydölläkin.

Lauantain lounastauolla ehdittiin myös käydä vähän taajamaetsinnän problematiikkaa läpi ja saatiin kotitehtäviä. Saatiin myös vinkki siitä että meidän etsittäviksi todennäköisimmin osuvien max. viikon vanhan vainajan hajua voisi simuloida saunotetulla paidalla. Eli puetaan paita päälle ja hikoillaan se huolellisesti märäksi kuumassa saunassa. Sitten hikinen paita tiiviisti muovipussiin "happanemaan", ja lopuksi puetaan se pienelle kuuselle tmv. laitetaan selkeästi esille ja hyvin "tuulen huuhdeltavaksi" sopivaan metsänreunaan. Lisäksi omissa treeneissä testataan tuota lähtöhajua, mielenkiintoista!