Lunta odotellaan edelleen, mutta odotellessa pidettiin hakutreenit sunnuntaina 29.12. Paikkana tämän vuotinen koealue ampumaradan lähellä. Päätin keskittyä heti keväällä Riemun kanssa pelkästään suorien pistojen treenaamiseen ja pääsinkin aloittamaan sen vielä tänä vuonna. Olen lukenut Reija Niemisen Haamuja tuulessa kirjaa (suosittelen lämpimästi!!) ja kelaillut hänen koulutuksensa oppeja loppukesästä, ja niihin perustuen suorat pistot tehdään haamuilla pyrkien siihen että kun koira juokseen kohtaan jossa se on nähnyt maalihengen, se saa hajun maalihengestä ja suora pisto vahvistuu. Maalihenget piiloutuvat näyttäytymisen jälkeen hyvin niin että löytö tulee kuitenkin nenällä. Ainakin nyt alkuun käytän selvää osoittamista kädellä näyttäytyvän maalihengen suuntaan jotta saan Riemun lukitsemaan katseensa sinne. Maalihengen piiloutumisen ajaksi käännän Riemun pois ja ennen lähetystä odotan että se jälleen kohdistaa katseen oikeaan suuntaan.

Sunnuntain treenissä otettiin 6 maalihenkeä, kolme per puoli. Tuuli oli suht kova ja suunta oikeasta takakulmasta vasempaan etukulmaan, joten maalihenget piiloutuivat keskilinjan suunnassa näyttäytymiskohdastaan eteenpäin. Oikealle Riemu tekikin jokaisen löydön vähän bonuksena eteenpäin kaartaen, vasemmalle se juoksi ohi maalihengistä, sillä haju tuli vasta niiden taakse. Sen piti siis tehdä melko syviä pistoja löytääkseen. Yhdellä pistolla se ei löytänyt heti, vaan lähetin uudelleen ilman uutta apua jolloin se juoksi pidemmälle ja löyti, tosin tehtyään ensin lenkin taaksepäin. Kokonaisuutena onnistunut treeni. Pelkäsin että Riemu keräisi liikaa kierroksia, mutta se oli oikein soppelissa vireessä koko treenin. Näytöille lähdöissä meinasi pari kertaa hiukan varastaa.

Tosi kivat treenit muutenkin. Ei pidetty liikaa kiirettä vaan keskityttiin jokaiseen koiraan ja purettiin treeni myös nopeasti heti jokaisen koiran perään.

Tänään 30.12. tein sitten jäljen. Jälleen Pesäkivien lähelle, jana vanhan metsäautojäljenpohjaa, jälki vain noin 15 metriä lähetyspaikasta. Jäljellä pituutta 700 m, kaksi tienylitystä (kova hiekkatie), yksi kiven ylitys ;) ja mielestäni laitoin 7 keppiä. Riemu kuitenkin löysi vain 6 keppiä enkä yhtään muista mihin yksi olisi jäänyt, joten en ole ihan varma... Pitäis vissiin ruveta numeroimaan noita... Jälki vanheni 1,5 tuntia (piti vanheta 2 h, mutta tuli vähän kiirus ehtiä hirvenetsintään Voiman kanssa).

Jana suora ja hyvä, tosin aika vauhdikas. Janalla oli vastatuuli, joten varmaankin Riemulla oli haju jäljestä jo lähetyshetkellä. Riemu tarkisti jälleen takajälkeä aika pitkälle, liinanmitan. Jälki lähti nyt vasemmalle, aiemmat 2 tai 3 on lähteneet oikealle ja mulla taitaa olla taipumusta tehdä jäljen aina siihen suuntaan. Mielestäni Riemu kuitenkin itse valitsi oikean suunnan, mutta en voi olla varma. Alku meni muuten hyvin, keppi löytyi ja eka tienylitys oli ok. Riemu ei tosin jäljestänyt tiellä vaan singahti vain yli. Sitten kulman jälkeen sille tuli joku katkos. Jälki meni polun vieressä, ja alueella oli saattanut liikkua muita sillä olin tosi lähellä Pesäkiviä. Riemu pyöri ja pyöri, tuijotteli minua, jatkoi ja lopulta paikallisti kepin. Olimme n. 10 m päässä siitä. Kepin noston jälkeenkin se lähti vielä epävarmasti liikkeelle ja vasta seuraavan kulman jälkeen tuntui tietävän mihin oli menossa. Toinen tienylitys oli myös "singahdus". Ja loppumatka mentiin aika vauhdilla. Taimikon reunassa Riemu harhautui jonkin verran sivuun jäljestä, mystinen 7 keppi saattoi ehkä olla siinä, mahdollisesti taskustani vahingossa pudonneena.

Tuohon jäljen suunnan valitsemiseen/takajälkeen pitää nyt kiinnittää huomiota samoin edelleen janaan. Muuten tarvitaan mielestäni vain lisää kokemusta.

Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin taas metsälenkki ja Vinhankin oli mukana pienen matkaa. Ja jäljeltä hurautettiin sitten melkein suoraan Seinäkallion lähelle, missä Juuso oli löytänyt ja jo haukkunut hirveä aiemmin päivällä. Voima oli hiukan väsyneen oloinen, mutta lähti etenemään edelläni. Se ei irronnut kovin kauas, ei juuri 100 m:ä kauemmaksi ja kävi kerran jopa tarkistamassa että olen tulossa. Mutta hirvi kuitenkin löytyi ja minä pääsin kuuntelemaan elämäni ekaa hirvihaukkua. Aika hienoa tehdä tällästäkin yhteistyötä koiran kanssa :D Ei kovin pitkän haukun jälkeen hirvi päätti vaihtaa maisemaa ja otti kurssin suoraan kohti minua. Ensin kuului rytinä, sitten näkyi hirvi ja kun se oli 50 m päässä petti pokka ja liikahdin pari metriä sivulle. Hirvi tietysti näki minut, kääntyi ja hävisi vauhdilla metsään. Mutta hyvä treeni kuitenkin Voimalle!