Sunnuntaina tehtiin isännän kanssa pitkästä aikaa markkeerauksia ja ohjauksia Riemulle. Suunnitelma oli tämä: Vien kasan dameja kahdelle vähän suorakulmaa pienemmässä kulmassa toisiinsa nähden pellolla olevalle kohteelle ja vielä niin että koira näkee kuin vien damit, paljon vetoa siis näille. Sitten toiseen suuntaan ykkösmarkkeeraukset heittäjän molemmille puolille, ylösottojen jälkeen ohjaukset molemmille kohteille. Sitten kakkosmarkkeeraus ja perään ohjaukset ja kakkonen muistiin, ohjaukset, kakkosen damit ylös. Eikä sit muuta. No. Kuten ennenkin markkeeraukset lämmittää Riemu vähän liiaksi, joten ykköset meni hyvin, mutta kun heitettiin kakkonen se jäi kiinni ekaan heittoon eikä katsonut kunnolla toista ja kun lähetin sen tokana heitetylle se juoksi puoleen matkaan ja "karkasi" sitten ekalle heitolle. Tämän kanssa väännettiin keväällä, mutta kesällä olen tehnyt paljon hakua ja vesitreeniä joissa kuumenemisen aiheuttama jähmettymisongelma näkyy vähän toisin, ja jossa mukaan tulee lisäksi ääntely. Sain sitten kaksi kakkosmarkkeerausta onnistumaan niin että Riemu haki ensin tokana heitetyn, mutta välissä se karkasi ekalle ennen lähteystä. Lisäksi se markkeerasi tosi huonosti. Lopuksi tehtiin kaksi niin että isäntä heitti ykkösen, käännyin ja lähetin Riemun ohjaukseen ja sitten hakemaan markkeerausdamin. Tarkkana pitää olla ettei se tulkitse liikahdustani luvaksi lähteä hakemaan markkeerausta. Seuraavalla kerralla pitää tehdä heti alkuun nuo ykkösmarkkeerausten jättämiset.

Pitää tehdä niitä tokon "irrottautumis"-treenejä vaikka pallolla ja sivulletuloa pallosta luopumisen kautta. Ja sitten pihalla lyhyeltä matkalta markkeerauksista "irrottamista". Ja pitää treenata taas myös ihan "markkeeraamista". Nyt matkat oli lyhyet ja silti Riemu muisti huonosti. Koiralle opetettu taito ei siinä helposti pysy jossei massaa ole tarpeeksi ja Riemu on kyllä luonnostaan huono markkeeraaja, eikä kesällä ole tehty kuin vesimarkkeerauksia. On kai niin, että luonnostaan hyvät markkeeraajat ovat harvassa, minä vaan en ole sitä sisäistänyt, koska Vinha kuuluu noihin harvoihin.

Maanantaina iltalenkillä totesin että Riemun mielestä pillipysäytys on pimeässä ihan eri juttu kuin valoisalla. Se rupesi tulemaan luokse tai valumaan luokse pillipysäytyksestä jo aikaisemmin syksyllä ihan yllättäen. Aiemmin pysäytykset lenkillä on olleet tosi varmoja,mutta  sitten olen ottanut suhteessa liikaa luoksetuloa tai sekoittanut Rimpun päätä lähihaulla jossa yhdelle tehtävälle tulee kaksi pillitystä: "Pysähdy" ja sitten "etsi siitä". Valoisalla saatiin tuolloin asiaan jotain rotia, mutta nyt oltiin taas samassa tilanteessa, joten tein isännän avustuksella pysäytystreeniä pihalla. Palkka nameina taakse ja pysäytys pysäytykseltä pidensin matkaa pysäytyspaikkaan. Väliin pari luoksetuloa ja hyvistä pysäytyksistä palkaksi pallo.